Työtä ja sirkushuveja

Makaan Palmassa hotellissa koivet kohti kattoa. Bergenin viileän sään jälkeen lämpö yllätti matkailijan, ensimmäistä kertaa ikinä, ja nilkat ja pohkeet tuntuvat pullataikinalta eikä kengät mene enää  jalkaan.

Olemme kokoontuneet apteekkareiden vuosittaiseen kokoukseen Palmaan, seurassani on 370 muuta norjalaista apteekkaria. On syöty, juotu, keskusteltu, naurettu ja vähän jotain työasiaakin on mahtunut mukaan.

Itselleni matkan tärkeintä antia on ollut tutustua muihin apteekkareihin ja etsiä sopivia työtilaisuuksia. Tarjouksia on tullut kiitettävästi Hammerfestia myöten. On mukavaa olla haluttu ja kun on vielä oma pomo mukana suosittelemassa niin ei toivottavasti tarvitse liiemmin työhakemuksia kirjoitella. Suomessa tilanne on vähän eri proviisoreilla tällä hetkellä. Vastavalmistunut ystäväni on käynyt henkilökohtaisesti kyselemässä töitä apteekeista ja apteekkarit ovat ystävällisesti nauraneet hänelle päin näköä. Tuommoisesta käytöksestä voisi päätellä, että kyseisiin apteekkeihin ei kyllä haluaisikaan töihin jos johtamisen ja henkilöstöhallinnon osaaminen on tuota tasoa.

Nyt pitäisi päättää, haluanko tehdä hetken tavallisen farmaseutin töitä vai olenko valmis hyppäämään apteekkarin saappaisiin uudelleen. Tällä kertaa ilman suomalaisen apteekkarin tukea. Suomen ja Norjan kulttuureissa on jonkin verran eroja, jotka aiheuttavat lisähaasteita johtamiseen, mutta niihinkin varmasti jossain vaiheessa pääsee sisään.

Matka Palmaan toi mukavaa vaihtelua arkeen ja toi uutta toivoa uuden työpaikan löytymiseen.

Asunnon myyntikuvat

Vaikka ei tiedetäkään vielä meneekö asunto myyntiin vai ei niin kuvat oli otettava valmiiksi joka tapauksessa. Kuvat otti ammattilainen ja oli joka sentin arvoista.

Suru-uutinen

Villi on poistunut keskuudestamme.

Portaiden uusin ilme

Askartelin portaisiin uuden huopamaton silloin joskus aikaisemmin. Siitä tuli hyvä, mutta kulahtanut käsijohde ei oikein päästänyt portaita oikeuksiinsa.

Siispä piti ideoida ja askarrella uusi käsijohde. Materiaalina on käytetty 38 millistä pyörökeppiä joka vahattiin osmolla, sävy taisi olla Noki. Kertaalleen käsittelin, muuten olisi tullut ihan musta. Käsijohteen kiinnikkeet on Bauhausin perusmallia ja alla oleva paneeli jotain peruspaneelia, johon laitettiin pari kerrosta samaa puuvahaa valkoisen sävyssä Lumi. Paneelin tarkoituksena on peittää entisten käsijohteiden kiinnityskohdat, tai siis se oli ajatusta pyöriteltäessä sellainen toissijainen tavoite. Itsellä oli mielessä ledivalojen sijoittaminen paneelin alareunaan valaisemaan portaita. Katsotaan, jos sekin onnistuu.

Käsijohteiden hinnaksi tuli 3 pyörökeppia á 11 €, 3 paneelia n. 4 € kappale ja kiinnitykset...olivat vähän kalliimmat, ehkä n. 16 e /2kpl. Osmoa ostin 2 purkkia, olisiko olleet 30 euron pintaan yhteensä ja niitä on nyt yli puolet käyttämättä. Jotain liimaakin piti laittaa.

Laitetaanpas tähän samaan nyt se lopputulos, kun on valotkin paikoillaan. Kuvat edelleen huonolla kameralla otettuja, mutta eiköhän ideasta saa kiinni.

Melkein uusi kylpyhuone

Nyt on saatu lattian asennus päätökseen. Lattiassa on Suomen betonileimasimen mikrosementti, väri gris claro.

Muistin virkistämiseksi on hyvä palauttaa mieleen alkutilanne, tästä lähdettiin 

Ja tähän on nyt tultu. Kuva on aika surkea, mutta koska siipan kamera on myös sitä lajia niin tähän on tyytyminen. Laitan parempia kuvia kunhan pääsen itse paikan päälle ihastelemaan lopputulosta.

Lakattu

Kylpyhuone on remontoitu vuonna 2006. Me olemme asentaneet uuden suihkuseinän, vaihtaneet saunan oven, asentaneet pesuallaskaapiston, peilikaapin sekä suuremman kylpyhuonekaapin sekä saumanneet saumafixilla seinien kaakelisaumat valkoisiksi. Tämä tehtiin siis jo remontin ykkösvaiheessa kauan sitten. Nyt suoritettiin suuremmat muutokset, eli katon panelointi, lattian neliökaivon kannen vaihtaminen ja lattian mikrosementöinti. Saunassa on uusittu jo aiemmin lauteet, kiuas ja maalattu supilla seinät ja katto. Paljon tekemistä, mutta kustannukset pysyivät maltillisina, lainaa ei tarvinnut ottaa ja lattian tekoa lukuunottamatta kylpyhuone oli käytettävissä koko ajan. 

Kalkkis

Olen nyt tullut siihen ikään, että kehitys ajaa ohitseni sellaista vauhtia, etten oikeastaan edes yritä pysyä mukana. Hyvä on, yritän, liityinhän facebookiin (joka onkin nykyisin kai vain oikeesti aikuisten paikka) mutta siitä ei vain tunnu tulevan mitään.

Oikeastaan olen pudonnut kelkasta jo monta vuotta sitten. Esimerkiksi sana kalkkis on varmaankin tuntematon käsite nykyteineille. Katsokaa jostain 80-luvun nuorten sanakirjasta.

Joo. Niin. Siis tämä valitus juontaa juurensa siitä, kun olin niin himskatin kiukkuinen Finnairille viikko sitten. Kiukku on vähän haihtunut, mutta silloin olin sitä mieltä, että ilmoitan vähintäänkin iltapäivälehtiin koko episodista (tuskin olisi kiinnostanut) ja teen asiasta jotenkin julkisen. Facebookilla ei vaikuttanut olevan oikein mitään tolkullista Finnairista, joten päätin....hold your breath... Twitteriin!

Ihminen tekee joskus ihan käsittämättömän typeriä asioita. Tämä oli juuri sellainen. Kaduin liittymistäni jo ennen kuin olin luonut profiilini loppuun. Idea vaikutti todella typerältä, joten suljin koko twitterin. Ei minulla sinne mitään asiaa koskaan tule olemaan. Stressitaso laski heti päätöksen tehtyäni ja liu'uin takaisin kohti Zen-tilaa muistuttavaa autuutta.

Pim. Sähköposti

Hei Raisu! Tervetuloa Twitteriin! Tässä ehdotuksia aiheista, jotka voisivat kiinnostaa sinua.

Jaaha...ei minua kiinnosta mitkään aiheet. Laitetaan tämä roskakoriin.

Pim.
Hei Raisu. Janne Mikälie siitä ja siitä tuntemattomasta firmasta on nyt seuraajasi.

Kivat Jannelle! En tunne koko tyyppiä, kyseisestä firmasta en ole koskaan ikinä kuullut. Pitäisiköhän tässä vähän olla peloissaan, jos se on joku stalkkeri? Laitetaan tämäkin roskakoriin.

Pim.
Hei Raisu. Pääse alkuun Twitterissä!

En halua päästä. Roskakoriin.

Hei Raisu! Osaatko twiitata?
No hemmetti en osaa! Eikö se nyt ole aika ilmeistä, hemmetti ROSKAKORIIN TÄMÄKIN VIESTI!!!

Onneksi en ole edes yrittänyt päästä selville instagramista. Olisin varmaan jossain bergeniläisessä hermoparantolassa jo pelkästä yrityksestä. Käyttäjätunnus ja salasana twitteriin on jo unohtunut, joten uskalla edes yrittää sisäänkirjautumista ja tilin poistamista. Nyt siis saan vähintään kahdesti päivässä muistutuksen siitä, että ei olisi kannattanut vihapäissään edes ajatella mitään julkisia kostotoimenpiteitä Finnairia kohtaan.

Kylpyhuoneen uudistus

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kylppäriin on laitettu hieno paneelikatto ja ledispotit ja neliökaivon kansikin on vaihdettu rosteriseen!

Laitoin noista työtehtävistä sähköpostilla tarjouspyynnöt useammalle kuin kymmenelle firmalle, joista kaksi vastasi. Koska mitään referansseja ei kummallakaan ollut niin valitsin sen, joka vastasi ensimmäisenä. Viimeiseen asti odotin, että hommasta ei tule mitään. Ei siihen mitään syytä ollut, kunhan vain ajattelin, että ei tämä näin voi onnistua. Vähän uskoa koeteltiin, kun tekijä perui ensimmäisen tapaamisen mutta sitä vain siirrettiin myöhemmäksi samalle päivälle. Sovittuna päivänä kaverit ilmestyivät sovitusti hommiin ja eihän siitä muuta tullut kuin valmista. Ja oikein nättiä. Ledien sähkö jouduttiin ottamaan peilikaapin valosta kun katossa ei ole ennestään valoa. Tästä johtuen ledeihin ei saatu himmennintä, vaikka niissä semmoinen ominaisuus olisi ollutkin. Olin sitä mieltä, että kun kerran valot laitetaan niin saa olla kirkas...Olisi ollut paikallaan taas kuunnella ammattilaista, nyt on nimittäin niin kirkasta, että kunnollisia kuvia ei saa otettua kun häikäisee.

Maanantaina alkaa näillä näkymin lattian asennus. Ihan hirveää ajatella, että kotona on vaikka mitä uutta tapahtunut enkä pääse näkemään muutoksia ennen kuin vasta kuukauden kuluttua. Käsijohteetkin on toivottavasti jo silloin valmiina ja niiden on pakko olla paremmat kuin entiset. Niin monta tuntia on käytetty innovoimiseen. Ja kiistelty väreistä.

Olisi upeaa, jos joku raivaajatonttu kävisi poistamassa jonnekin ylimääräiseen varastoon kaikki, kaikki ylimääräiset tavarat ja järjestelisi asunnon kuvauskuntoon. Voikohan tuommoista palvelua ostaa?

Vesirokko

 Kopioin tähän vielä facebookiin kirjoittamani tekstin, laiskuus iski ja jetlag tietenkin myös joten en jaksa avata asiaa enempää, vaikkakin se on niin tärkeä, että haluan sen tännekin jakaa. Valitettavasti olen tunnettu vesirokkovauhkoilustani, on meinannut mennä yhdet jos toiset kemut pieleen kun MÄ EN HALUA SAIRASTUA SIIHEN!

Helsinki-Tukholma-Bergen tänään. Lennolla oli perhe, jonka lapsilla oli ilmiselvä vesirokko. Kysyin Tukholmassa, että voisinko päästä muualle istumaan, sillä en haluaisi sairastua vesirokkoon. Se ei onnistunut, koska lentoemännän sanojen mukaan "he eivät voi tietää tällaisesta etukäteen". Hetken kuluttua hän kuitenkin tuli kysymään perheeltä, että pitääkö paikkaansa, että lapset ovat vesirokossa. Kyllä, kolmas päivä menossa. Perusteellisesti asiaa selvitettyään lentoemäntä tuli poistamaan perhettä koneesta. Tässä vaiheessa tarina muuttui ja lapsilla oli ollut vesirokko jo niin kauan (3 viikkoa kuulemma), että se ei enää tartu. He pääsivät takaisin koneeseen. Ja näin oli yli 400 matkustajaa altistettu taudille, joka voi olla sitä sairastamattomille aikuisille todella vaarallinen, puhumattakaan kuluista, joita se aiheuttaa sairausloman muodossa myös sairaita lapsia kotiin hoitamaan jääneille vanhemmille ja heidän työnantajilleen. Ei tullut tämän perheen vanhemmille mieleen, että vesirokko on erittäin tarttuva ja sitä matkustavat eivät saa matkustaa lentokoneessa. Eikä tullut lentoemännälle vanhempien valheita kuunnellessaan mieleen, että jos kolmen viikon sairastamisen jälkeen lapsi näyttää edelleen samalta rakkuloineen kuin sairauden alussa, niin lapsen immuunivasteessa on oltava jotain niin pahasti vialla, että hänen pitäisi olla sairaalahoidossa. Mielestäni asia on päivänselvä: Jos sairastaa tarttuvaa tautia, hankitaan matkustuskunnosta todistus lääkäriltä. Mikäli sitä ei ole, matka voi jatkua jollakin toisella kulkupelillä tai sitten voi hankkia todistuksen lentokentän lääkäriltä ja jatkaa matkaa seuraavalla lennolla. Ilman todistusta koneeseen ei ole asiaa.

Lopulta pääsin vähän kauemmaksi tästä perheestä, kun koneesta löytyi kuin löytyikin yksi tyhjä paikka...kahden rivin päästä sairaista lapsista, jotka juoksivat edelleen edestakaisin käytävää.

Finnairin matkustamohenkilökunnalle suosittelen lämpimästi tutustumista kuvasarjaan vesirokon eri vaiheista sekä pientä paneutumista ristikuulustelutaitoihin.

Kylppärikin uudistuu

Huomenna meidän kylppäri saa uuden katon ja lisää valoa. Ensi viikolla uudistuu lattia. Nyt kävi niin, että löysin lattialle ammattilaisen tekijän, joten lopputulos on varmasti jokaisen sentin arvoinen. Ei tarvitse itse turata, ylitasoittaminen alkoi tuntumaan liian vaikealta.

Kotona olin viikon, ja sinä aikana aloitettiin myös käsijohteen vaihtamista. Saa nähdä, millainen siitä tulee:) Ainakin suunnitelmat oli hienot, hieman mutkia matkaan toi mutkaiset seinät. "Tään betoniseinän on ainakin pakko olla suora!" Ei ollut.

Sitten kun on pintaremppa paremmalla mallilla niin pannaan mökki myyntiin ja kaarretaan muuttoauto kohti uusia seikkailuja. Syksyn mittaan selviää, mihin uusi maja laitetaan, mutta kovasti näyttäisi siltä, että norjan kielen opettelu ei omalta osaltani ole mennyt ihan hukkaan ja tulee myös jatkossa tarpeeseen. Mutta eipä mennä asioiden edelle, vielä on tätä työjaksoa jäljellä hyvä tovi. Eikä ikinä tiedä, vaikka Suomesta tulisi niin hyvä työtarjous, että jäätäisiinkin sinne. Avoimia paikkoja on ollut niin vähän, että epäilen kenenkään tulevan koputtelemaan ovelle työtarjouksen kanss kuten joskus aiemmin on päässyt käymään.

Me tarvittaisiin ennen asunnon myynti-ilmoituksen laatimista semmoisia koekatsojia meille, jotka kertoisivat että missä on liikaa tavaraa ja onko jossain jotain älytöntä häiritsevää. Itse kun on niin tottunut kaikkeen roinaan nurkissa, ettei niitä meinaa nähdä vaikka kuinka tuijottaisi. Joten tervetuloa kyläilemään!

Sognefjord

Äiti oli vierailulla ja teimme kokopäiväretken Sognefjordin vuonolle.

Matka alkoi kello 8.00 Bergenin turisti-infon vierestä satamasta. Paikalla kannatti olla hyvissä ajoin, koska kilpailu parhaista paikoista oli kovaa. Retken kestoksi oli ilmoitettu 10 tuntia ja asiaa enempiä ajattelematta se ei vaikuttanut liian pitkältä.

Aurinkoinen aamu Bergenin satama-alueella

Aloitimme retken vuonoristeilyllä ja jatkoimme siitä junaan. Retken olisi voinut tehdä myös toisin päin. Retkiaamuna sää Bergenissä vaikutti lupaavalta, mutta noh, siitä on koskaan vaikea sanoa sen kummempaa. Sää pysyi selkeänä melkein koko risteilyn ajan, yhdessä vaiheessa oli sumua ja sadetta niin paljon, että laivan ikkunoista ei nähnyt ulos kunnolla. Risteilyosuus kesti kuitenkin 5,5 tuntia, joten siinä ajassa ennätti kyllä nähdä ihan tarpeeksi puolen tunnin sumusta huolimatta. Kauniita maisemia kera lumihuippuisten vuorien ja vihreiden rinteiden. Vesiputouksia tuli vastaan jatkuvasti, milloin isompaa, milloin pienempää. Ajoimme ohi yhdestä Norjan suurimmista omenamehun tuottaja-alueista ja pysähtelimme pieniin kyliin matkan varrella. Päätepysäkkimme oli Flåm.

Pikkusaarelmilla oli ihmetystä aiheuttavat katuvalot

Suosittelen ottamaan kameran/puhelimen lisäksi mukaan laturin, koska paateissa on pistorasioita lataamista varten jotta tyhjä akku ei pääse yllättämään. Myös kunnolliset eväät ovat hyvä juttu. Laivasta sai juomia ja kahvia mutta muiden tarjoilujen kanssa oli vähän sellainen VR-fiilis, hinta "kohdillaan" ja valikoima suppea. Laivassa on myös ihan normaalit WC:t, mitä nyt ongelmia ilmeni taas kerran kun turistit työntävät muutakin kuin pelkkää sitä itseään pönttöihin.

Perillä Flåmissa meillä oli reilu tunti aikaa tutustua ympäristöön ja ihailla tätä joka puolilta vuorten saartamaa kylää. Aurinko oli tehnyt sinne pesänsä ja lämmitti ihanasti paikalle saapuneita turisteja. Kylässä näytti olevan läjäpäin turisteille suunnattuja kauppoja, joista sai ostaa matkamuistoroinan lisäksi mm. villapaitoja ja muita vaatteita. Lisäksi siellä oli piskuinen Coop-market ja muutamia kahviloita sekä oluttupa. Tunnin kierreltyämme oli aika siirtyä junaan, joka matkasi noin tunnin Flåmista Myrdaliin. Erikoiseksi junan tekee se, että se nousee lyhyen matkan aikana korkealle vuoristoon. Näköalat olivat mahtavat ja valokuviakin sai otettua, koska juna eteni suhteellisen hitaasti. Tässä junassa oli reilusti jalkatilaa ja muutenkin tunnelma oli mukava.

Vuorijuna. Flåm sijaitsee 2 metriä merenpinnan yläpuolella, Myrdal 866 m merenpinnan yläpuolella. Matka-aika oli tunnin ja matka 20 km. Nousua kertyi siis 1 metri 18 matkametriä kohden. Se oli jyrkkää nousua se!

Myrdalissa oli pakkasta ja lunta, joten siellä oli vain nopea junan vaihto ja paluumatka kohti Bergeniä alkoi. Tässä junassa oli ahtaampaa, enemmän ihmisiä ja vauhti oli niin kova, että valokuvaamisesta ei tullut mitään. Tässä vaiheessa koko retki alkoi tuntua liian pitkältä, varsinkin kun melkein koko 10 tuntia on istumista. Itse kyllä kävelin laivassa aika paljon, kun piti rampata ulkona kuvaamassa ja ihastelemassa kaikkea mahdollista.

Myrdal, 866 m merenpinnasta.  Kuvattu 13.kesäkuuta.

Juna pysähtyi, jotta pääsimme kuvaamaan tätä upeaa vesiputousta. Oletettavasti se ei norjalaisten mielestä ollut tarpeeksi upea sellaisenaan, joten yhtä äkkiä alkoi kuulua musiikkia ja punapukuinen nainen hyppäsi esiin noin putouksen puolivälissä olevasta mökistä ja alkoi tanssia

Ulriken 643

Bergenin korkein vuori, niistä kaikista seitsemästä, on Ulriken. 643 metriä korkea. Perille pääsee joko jalkavoimin (ei suositella heikkokuntoisille) tai kabiinihissillä (ei suositella korkeanpaikan kammoisille...kuten en suosittele koko vuorta heille, jotka kyseisestä kammosta kärsivät). Hissin lähtöpaikalle pääsee keskustasta joko turistibussilla tai busseilemalla omatoimisesti Haukelandin sairaalalle. Sairaalalta on pieni alkulämmittelyn tapainen kävelyrupeama hissille. Me matkasimme jälkimmäisellä kulkupelillä ja ostimme liput hissiin automaatista.

Hissi liikkui rivakasti ja Norjassa ilmiintynyt korkeanpaikan kammo heräsi taas henkiin. Onneksi olin hissin etuosassa, joten näin vain nousun enkä kaikkea sitä, mikä jäi alas. Mutta ei se hissi mitään. Mutta kun päästiin vuorelle... Mitään turvakaiteita ei ole missään. Lapset riekkuvat vapaina pitkin poikin ja en voi kuin ihmetellä miten kylmähermoisia ovat he, jotka uskaltavat päästää jälkikasvunsa kirmaamaan pitkin jyrkänteitä. Jos minulla olisi koira tai lapsi mukana, olisin köyttänyt koko poppoon turvavaljailla ja flekseillä kiinteimmältä tuntuvaan rakennelmaan.

Hyvänä puolena korkeudessa on se, että koko kaupungin näkee kerralla. Ja onhan se kaunista, katsella ympärilleen vuorella ja miettiä olisiko jonain päivänä niin rohkea, että uskaltaisi kiivetä sinne itse. Tai patikoida vuorelta toiselle, sillä Ulrikenilta on kulkureitti Fløyenille. Tarinat reitin vaativuudesta ja kestosta ovat täysin sattuman varaisia ja riippuvat siitä, kuka ja missä säässä matkan on taivaltanut. Jos joskus sattuisin niin hurjalle päälle, että lähtisin vuorelta toiselle kävellen, tekisin sen kesällä. Silloin ei luultavasti paleltuisi hengiltä, vaikka eksyisi reitiltä ja ei olisi hätäraketteja mukana eikä pimeäkään pääsisi yllättämään.

Kun naapurillemme paljastui missä olimme päivämme viettäneet tuli viaton kysymys:" Kai te tiesitte, että hissi on pudonnut kerran?"

Elintarvikkeet

Ennen muuttamista luin yhdestä blogista siitä, että norjassa ei olla kovin kiinnostuneita ruoan laadusta kaupoissa. Ajattelin silloin, että ehkä kirjoittajalla on ollut vain huono tuuri lähikaupan suhteen. Puolen vuoden kokemuksen perusteella voin todeta, että tässä maassa on jotain pahasti vialla esim. kauppojen kylmäketjun suhteen.

Jos kaupasta ostaa valmissalaatin, se on saattanut seistä lämpimässä tuntikausia. Vaikka mukana olisi kinkkua tai salaatinkastiketta. Alkuvaiheessa lounassalaattia seurasi aina muutaman päivän ripuli, joten päätin luopua valmissalaateista pysyvästi. Kaupoissa näkee, miten kylmätuotteet seisovat siirtolavoilla odottamassa kylmään pääsyä ja kädellä kokeilemalla voi todeta, että lämpimiä ovat. Kaupasta ostettu juusto oli täynnä vihreitä 10 sentin kolikon kokoisia homeläiskiä. Sama tapahtui juustosiivuille kun pakkaus oli auki muutaman päivän.

Jos on kutsunut vieraita ja haluaa tehdä tiettyä ruokaa, ei voi luottaa siihen, että kylmäsäilytettävä tuote olisi tarjoilukelpoinen. Siksi on turvallisinta ostaa kaksi ja toivoa, että toisen voi käyttää. Ei ole niin justiinsa jos omaan mahaan sattuu syönnin jälkeen, mutta ruokavieraille ei toivoisi samaa.

Salaattitiskissä pitää katsoa todella tarkkaan minkä jäävuorisalaattikerän valitsee. Osa on valmiiksi kompostikunnossa, pussissa olevat salaatit saattavat olla puoliksi ruskeita ja uida käymisliemessään. Heviosastosta ei tunnuta olevan erityisen huolissaan, vaikka homeisia tuotteita olisi hyllyssä.

Valikoimat ovat myös suppeat ja jos haluaa noudattaa tiettyä reseptiä voi joutua käymään useammassa kaupassa. Jos tänään saa Kiwistä ananassäilykettä se ei tarkoita että niitä saisi enää huomenna. Jos kauppoja jaksaa kierrellä niin melko varmasti löytää tarvitsemansa, mutta se on tehty ällistyttävän vaivalloiseksi.

Hintalaput eivät myöskään ole niin justiinsa. Osasta tuotteita puuttuu hinta kokonaan, osassa on väärä hinta ja ketään ei kiinnosta. Maitojen edessä olevissa hintalapuissa voi olla jogurttien hinta. Jos kassalla erehdyt mainitsemaan siitä, että kuitissa on eri hinta kuin hintalapussa, se on oma häpeäsi. Norjalainen ei tykkää olla väärässä ja olen kuullut mitä luovempia selityksiä siitä, miksi hyllyn hintalappu ei pidä paikkaansa.

Suomessa en liiemmin katsonut hintoja vaan ostin sitä mitä halusin ja tarvitsin. Täällä ramppaan halvan kanan ja juuston perässä käsittämättömiä lenkkejä, koska kun tuotteet ovat alennuksessa, ne oikeasti ovat alennuksessa. Ns. sisäänheittotuotteita ovat mm. juustot, jotka ovat normaalisti ryöstöhinnoissa ja 50% alennuksella ne toimivat kuin suomalaiseen halpa kahvi. 

Finnairin suora lento Helsingistä Bergeniin

Nyt on ihan pikkuisen valotettava tuota "suoraa" lentoa, koska olipahan kokemus.

Lento Hki-Tuklolma on normaali. Kun on laskeuduttu, lentoemäntä kuuluttaa kolmella kielellä, että Bergeniin jatkavat jäävät koneeseen. Seurauksena on kolme puuttuvaa matkustajaa, jotka ovat jäädä väärään määränpäähän. Kuulutuskielet ovat suomi, ruotsi ja englanti eikä esimerkitsi swahili, mandariini ja saame. Että kyllä pitäisi ymmärtää istua pyllyllään.

Kun tein netissä check innin niin ihmettelin kovasti, miten lento etenisi. Minulla vaihtui siis istumapaikka Tukholmassa. Mietin sitä mielessäni, että noustaanko me nyt sitten koneesta ja niin edelleen, mutta lentokentällä virkailija selitti, että syystä jota kukaan ei ymmärrä, on luvassa tämä ylimääräinen istuimenvaihto-ohjelmanumero. Mutta että koneesta ei poistuta.

Tukholman kentällä koneesta poistui suurin osa matkustajista ja 16/19 matkustajaa jäi paikoilleen. Tai siis vaihtoi paikkaansa uudelle paikalle. Tai siis yksi vaihtoi ja ne muut istuivat kuin tatti entisellä paikallaan. Joukkue siivoojia tuli koneeseen ja ruotsinkieliset iloiset lentokenttähenkilöt kuulustelivat på svenska kaikilta nimeä ja yrittivät selvittää missä kukakin oli istunut ja missä pitäisi istua. Tämä suoritettiin kolmella kierroksella, jonka jälkeen kuulutettiin Miettistä ilmoittautumaan välittömästi henkilökunnalle. Miettinen nosti kätensä lentoemon vierestä ja myös hänet merkattiin paikalla olleeksi. Kesken matkaa karanneet kolme iloista veikkoa palautettiin myös paikoilleen.

Samalla tankattiin. Turvavyötä ei saanut pitää kiinni. Oli vähän sellainen olo, että tulipalon sattuessa on valmistauduttava juoksemaan.

Sitten otettiin uudet kaverit sisään koneeseen. Boarding competed. Koneessa oli n. 1/3 matkustajakapasiteetista käytössä. Minun entisellä paikallani ei ollut ketään. Lentoemot, kenttähenkilökunta ja minä olimme kaikki yhtä ihmeissämme paikanvaihtoverryttelystä eikä kukaan keksinyt sille mitään järjellistä selitystä.

Pian olimme taas ilmassa ja mustikkamehua nautiskellessa koko jumppa unohtui.

Kotona käymässä

Tulin aamulla Suomesta. Ei kyläilyä, sosialiseeraamista, ei aikatauluja. Pelkkää olemista ja kodin järjestelyä. Shoppaamista piti yrittää, mutta yritykseksi jäi.

Saaliina sinappia, valkosuklaata, hillomarmeladisokeria ja dominokeksejä, sekä tietenkin uutta lakritsikismettiä. Herkkusia siis:)

Tarkoitukseni oli raivata kaikki ylimääräinen kierrätykseen tai roskiin. Tehtävä oli niin ylivoimainen, että lannistuin pelkästä ajatuksesta, mutta onnistuin lopulta kuitenkin tyhjentämään keittiön kaappeja ja putsaamaan keittiön yläkaappien päällisen rasvapölystä -tehtävä, joka siivoojan mukaan oli mahdoton...ja kutsuu itseään ammattilaiseksi!Neliökaivon vaihtaminen otti pienen askelen eteen päin, kun sain laatoittajalta hinta-arvion sen vaihtamisesta. Nyt pitäisi ensin järjestää se kosteusmittaus ja sitten vaan toivomaan, että olisi aikaa käydä vähän useamminkin kotona, koska ei tämä remontti itsestään etene. Lattian ylitasoittaminen ei käy yhdessä hujauksessa, koska ensin pitää käsitellä pelkät saumat ja vasta sitten vetää tasoite koko lattiaan. Kattoa varten käytiin Bauhausista katsomassa lämpökäsiteltyä haapaa ja tervaleppää ja kiisteltiin ravintolassa siitä, miten katon panelointi oikein käytännössä tapahtuu. Me, kaksi maisteria:)

Pihallakin olisi tekemistä. Jos joku viherpeukalo sinne sattuisi eksymään niin takapihalta pitäisi kiskoa levinneet aitakasvit irti ja myrkyttää round upilla TAAS ne karhunvatut, koska ne eivät vain tajua kuolla.

Terassin valokate 24 m2 oli vielä masentavampi näky kuin viime vuonna. Yritimme pestä sitä huonoin tuloksin, ja kate on enemmän vihreä kuin läpinäkyvä. Kate ei kestä kävelemistä, joten on aika haastavaa saada sitä puhdistettua, vinkkejä otetaan vastaan. Positiivisena uutisena voi pitää sitä, että pari sinitiaista oli jo katsastamassa hoodeja, toivottavasti löysivät pöntölle saakka. Rohkea pariskunta, kun lämpömittarissa istuskeltiin muina miehinä vaikka ihminen liikutteli sälekaihtimia ikkunan toisella puolella.

Joulukoristeet tuhonnut orava oli jatkanut rellestämistään pihavarastossa ja tuhonnut käyttökelpoiset vaatteet ja tavarat roskislavakuntoon. Onneksi on pihatalkoot parin viikon päästä niin voi heittää kaiken tuhoutuneen pois. Nyt on kuitenkin varastosta eritelty pois heitettävät ja pidettävät tavarat ja olin todella iloinen siitä, että en ole heittänyt viinilasien ja muiden lasiesineiden pakkauksia pois, niistä on iso apu muutettaessa. Jos siis sinne asti koskaan päästään. Hyvä asia on se, että tavaran karsimisesta ei ole mitään haittaa mikäli päädytäänkin jäämään tuohon asuntoon pidemmäksikin aikaa.

Kylpyhuoneremontti saa jatkoa

Tein joskus muinoin pienimuotoista kylppärin tuunausta vaalentamalla beiget laattasaumat ja uusilla kalusteilla. Lattia ei ole muuttunut noista ajoista mihinkään ja se alkaa aiheuttaa siinä määrin silmän nykimistä, että on pakko ryhtyä toimiin.

Hieman tämä ulkomailla asuminen lannistaa remontti-intoa ja varsinkin haittaa aikataulua, mutta kyllä se siitä.

Aion siis sipaista mikrosementin lattiaan. Katsotaan sitten että millainen on lopputulos ja tarvitaanko sementtiä myös seinille. Kattokin on uusittava. Ja peilikaapin valo vaihdettava.

Olen kysellyt kustannusarviota kaikista keksimistäni paikoista ja voi herra mun jee niitä hintoja! Tosiasia on se, että jos kysymyksessä olisi ihan oikeasti kamala kylppäri ja vaihtoehdot räjäytä tai uusi pinta niin asia olisi eri. Mutta kun kyseessä on vain kauneusvirhe niin en ala maksamaan ammattilaisen työstä viittä tonnia! Ammattilaisia pitää arvostaa, mutta sen voi tehdä niinkin, että ensin tuhertaa itse ja sitten jossain vaiheessa myöntää, että nyt soitetaan asiantuntijat paikalle. Tätä on kokeiltu esim. katon maalaamisessa, onneksi Sari hälytti ratsuväen paikalle ja Konni pelasti varmalta näyttäneen tuhon.

Mutta maalaaminen onkin vaikeaa. Epätasaisen näköisen pinnan tekemisen on pakko olla helpompaa.

Projekti alkaa saunasta, koska siellä on hyvä harjoitella. Kukaan ei tule lauteiden alle kuikuilemaan työn jälkeä. Kiuas aiheuttaa hieman harmaita hiuksia (kuvainnollisesti, ei tietenkään oikeasti vielä...eihän...) kun se on ihan hiivatin painava ja se sähköliitäntäkään ei ole ihan ilmainen, joten jonkinlainen patentti siihen on kehiteltävä, ettei tarvitse kokonaan siirtää. Isompi murhe on ruman värinen viemäri keskellä suihkun lattiaa. Se on saatava irti ilman että vesieriste hajoaa. Tätä kohtaa ei meikäläinenkään lähde itse tekemään. Taitaa jossain laissa olla maininta, että perusraisuilta on putkihommat taloyhtiöissä kielletty.

Mikrosementillä saa aikaan betonin näköistä pintaa, jossa ei ole saumoja. Laatat pitää siis ensin ylitasoittaa ennen kuin pääsee itse asiaan. Jos päädytään tekemään myös seinät niin kaikki kalusteet ja pönttö/patteri plus muut kivat pitää irroittaa ja siitä tulee lisäkustannuksia. Muuten kuvittelen pääseväni urakasta alle puolentoista tonnin.

Lupa projektiin pitäisi pyytää isännöitsijältä. Vähän mietin, että miksi, kun jos tasoittaisin laatat ja veräisin maalin päälle niin mitään lupia ei tarvittaisi. Miksi siis nytkään? Monet ovat kuulemma lyöneet sementin lattiaan enempiä kyselemättä kun isännöitsijät ovat tietämättömiä tuotteen ominaisuuksista ja nihkeilevät sen kanssa.

Gamlehaugen

Noin kymmenen minuutin bussimatkan päässä Bergenin keskustasta sijaitsee upea Gamlehaugenin linna ja sen kaunis puistopuutarha. Molemmat ovat yksityisomistuksessa, mutta puisto on yleisessä käytössä päiväsaikaan. Kun kuningas on kaupungissa yöpyy hän tietenkin linnassa.

Priiiinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa, on pahan noidan pauloissa....

Olisi siellä ollut muitakin kukkia ihasteltaviksi, mutta minä kuvasin ihastuttavaa valkovuokkoa ja pikkiriikkisiä saniaisia

Konfirmaatio

Konfirmaatio on Norjassa iso juttu. Sitä juhlitaan oikein kunnolla ja se on oikeastaan ainoa isompi juhla nuoren elämässä, koska esim. lakkiaisia ei juhlita isosti. Mutta konfirmaatioon panostetaan. Suomessakin jotkut järjestävät hienot rippijuhlat, mutta kustannukset pysyvät varsin alhaisina verrattuna siihen mitä olen kuullut joidenkin norjalaisten törsäävän omiin juhliinsa.

Ensinnäkin juhla-asuun uppoaa kruunu jos toinenkin. Bunad, eli kansallispuku, maksaa n. 20 000- 30 000 kruunua. Nolla pois ja 20% päälle niin on eurohinta. Pukua kyllä käytetään ahkerasti muissakin juhlissa ja esim. häissä se on kätevä, kun ei tarvitse joka kerran ostaa uutta mekkoa. Bunad puetaan päälle myös alle viikon kuluttua, kun on 17.5. eli kansallispäivä.

Kulut voivat nousta konfirmaatiojuhlassa jopa 100 000 kruunuun. Jotkut lapset ovat saaneet lahjaksi rahaa 70 000. Omasta nuoruudestani muistan, että lahjaksi saatu 50 markkaakin tuntui hurjalta määrältä, niin on ajat muuttuneet. Suurimmalla osalla juhlijoista on normaalijärjen rajoissa oleva budjetti, mutta kilpavarustelu nostaa päätään tässäkin asiassa. Vastaava ilmiö on pääkaupunkiseudun lakkiaisissa ollut aistittavissa jo muutaman vuoden ajan. Kun juhlitaan, niin juhlitaan isosti. Norjalaiset ovat kovia kilpailemaan ja jos naapurilla vene niin on parempi hankkia itselle kaksi. Halpaa se on kun rahalla saa.

Øst-Telemark Beltestakk

Norjako maailman paras maa äideille?

Norja valittiin juuri parhaaksi maaksi äiteyttä ajatellen. Kriteereinä valinnalle oli monia, mutta mielestäni nämä käsittelivät lähinnä vauva-aikaa. Mielestäni äitiys ja äidin omat mahdollisuudet työntekoon tai mahdollisuus olla kotona yhtä ikävuotta kauemmin pitäisi myös ottaa huomioon asiaa pohdittaessa. Ei se äitiys kuitenkaan taida rajoittua siihen yhteen vuoteen:)

Siispä päätin tuoda esille pari itseäni ihmetyttänyttä asiaa liittyen lapsiin ja perhe-elämään Norjassa.

Lapsi menee hoitoon normaalisti heti kun äitiysloma on päättynyt. En tiedä, onko hoitovapaita tms. olemassa, mutta niitä ei yleisesti ainakaan käytetä. Norjalaisille ei ole mikään ongelma lykätä noin yksivuotiaita päiväkotiin. Siellähän ne on kaikki muutkin lapset.

Päiväkodit ovat auki korkeintaan klo 17 asti, pääsääntöisesti. Huhun mukaan Bergenissä olisi yksi päiväkoti, joka on auki myös myöhempään:) Tämä on asia, josta ei vaan meinaa päästä yli. Entäs ne, joilla ei ole säännöllinen 8/9-16/17 työ? Mitä niille lapsille tehdään? Mitä ihmettä ne aikuiset tekevät? Lähtökohtaisesti ajatus on kai se, että lapsella on kaksi vanhempaa, jotka sitten sumplivat työvuoronsa lapsen hoitoaikojen mukaan. Ei kovin miellyttävää, mikäli molemmilla vanhemmilla on vuorotyö. Voisi kuvitella, että lapsen edun mukaista olisi se, että perhe olisi koolla muulloinkin kuin sunnuntaisin.

En tiedä ovatko norjalaiset miehet kuinka osallistuvia lapsenhoitoon ja -kasvatukseen, mutta voisiko olla niin, että hoitopaikkojen aukioloajat rajoittavat äidin työmahdollisuuksia? Ei tämä Norja enää niin lintukoto ole, että ihan kaikille halukkaille töitä riittäisi vaikka halua olisi, alasta hieman riippuen kylläkin.

Heinäkuussa päiväkodit ovat myös kiinni ja joskus joku on kuulemma kuullut, että sijaispäiväkoti olisi järjestynyt, mutta tämä on siis hurha huhupuhe. Normaali proseduuri on se, että pienten lasten vanhemmat haluavat olla päiväkotien kiinnioloajan kesälomalla, ja valitettavasti lomia ei ainakaan minun näkemysteni mukaan tule jakaa pelkästään sillä perusteella kuka on päättänyt hankkia lapsia. Tästä voi seurata se, että vanhempien lomat on pakko pitää eri aikaan jotta hoitopaikka saadaan järjestettyä. En ole asiantuntija suomalaisen lastenhoidon suhteen, mutta muistan kyllä itse reissanneeni kesällä varapäiväkotiin, jossa oli aina ihan kamalaa, mutta hengissä joka kerran selvisin, todistettavasti.

Asiaan mitenkään liittymättä haluan vielä moittia sitä, että päiväkodeissa ei yleensä tarjota lämmintä ruokaa vaan matpakke tulee tutuksi jo ennen kouluaikaa, ja viimeistään koulussa siis on omat eväät mukana. Päiväkotiruoasta peritään maksu. Sokeroitujen jogurttipurkkien määrä päiväkotien muovinkeräyspisteissä on häkellyttävä. Koulussa kukaan ei oikein valvo, että syövätkö lapset vai eivät. Eväät saattavat unohtua, koska omaa ruokailutilaa ei ole ja lounastauon aikana katsellaan usein vaikkapa elokuvia. Tällä metodilla kasvatetaan aikuisia, joiden lounaaseen saattaa kuulua pari palaa ruisnäkkäriä ja briejuustoa tai voileipä, jossa on lukuisten muiden jääkaapista löytyneiden herkkujen lisäksi vaikkapa maksapasteijaa ja banaania. Kulinaarinen makunautinto, jota vain norjalainen voi ymmärtää:)

Oslo

Mullahan on se taipumus, että saan lievänlaisen pakkomielteen jostain ja sitten siitä tulee Projekti.

Nyt mulla on Projekti. Mä haluan seuraavaksi töihin Osloon. Tai en edes töihin, mutta asumaan.

Tämä on hieman hämmentävää, koska olen lukenut Jo Nesbøni ja ymmärrän, että Oslo on pullollaan narkkareita. Enkä ole käynyt Oslossa kuin kerran, ja silloinkin näin hotellini lisäksi lentokentän ja yhden ravintolan ja kadun. Mistä tämä innostus nyt sitten kumpuaa?

Tuliko kenellekään yllätyksenä, että asunnoista tietenkin! Kauniita asuntoja on varmasti vaikka missä, mutta mä haluaisin nyt sellaisen Oslosta.

Työkaveri kertoi täkäläisistä asuntolainakuvioista. He ovat siis maksaneet lainaa takaisin vuosien varrella määrän X. Kun lainaa on maksettu määrä X sitä voi halutessaan nostaa uudelleen sen saman määrän. Tosi kätevää lainan ottajalle mutta vielä nerokkaampaahan tuo on pankille. Lainan siitä osasta maksetaan siis tavallaan kaksinkertainen korko. Ja näillä ei ole ihan niin matalat korot kuin Suomessa, joten pankki siitä jotain tienaakin.

Asuntomarkkinoilla on aivan eri tilanne kuin Suomessa. Kun olimme ostamassa Espoosta asuntoa 3-4 vuotta sitten, kävimme pahimmissa tapauksissa ennakkonäytöissä ruokatunnilla ja silti asunnot ehdittiin myydä nenämme edestä. Nyt ne eivät meinaa liikkua millään. Täällä on tilanne ensiksi mainittu. Asunnot menevät järjestään korkeampaan hintaan kuin pyynti ja ne menevät usein jo ennen ensimmäistä näyttöä. Sen vuoksi onkin aika järjetöntä katsella tässä vaiheessa jo asuntoja koska asun Bergenissä vielä 7 kuukautta. Mutta on hyvä valmistautua:) Oppiipahan tuntemaan hintatasoa ja täkäläisiä omistusasuntokiemuroita. Norjalaisia ei kahden asunnon loukku pelota kun oman saa kaupaksi hetkessä, mutta meidän koti kaipaa pintaremonttia ja kylppäriremonttia ennen myyntiä. Ja koska kyseessä on iso asunto, myyntiaika voi venyä pitkäksi.

Mutta on siis hyvä olla projekti. Se pitää mielen virkeänä.

Väärässä paikassa säästäminen

Kun muutin Bergeniin ajatuksenani oli, että käytän mahdollisimman vähän rahaa mihinkään ylimääräiseen. Sittemmin tämä ajatus on hylätty, koska on tiettyjä juttuja, joita ilman en halua olla ja jotka parantavat viihtyvyyttä. Tein siis kompromissin ja ostin halvinta.

Josta päästään itse aiheeseen. Halvimman ostamisessa ei ole mitään vikaa, mikäli on tuotteen laatuun ja ominaisuuksiin tyytyväinen. Joskus halvin tai edullisempi tuote voi olla huomattavasti parempi käyttömukavuudeltaan kuin kalliimpi. Mutta jos näin ei ole ja heti tuotteen käyttöön otettuaan ymmärtää, että ei ole siihen tyytyväinen, on säästänyt väärässä paikassa.

Minulle näin on käynyt sähkövatkaimen kanssa. Kun sain lahjaksi melkein 20 vuotta sitten tylsän näköisen sähkövatkaimen joita myös kotitaloustunneilla käytettiin, olin kieltämättä hieman pettynyt. Olisin halunnut hienomman näköisen, mutta myyjä oli suositellut kyseistä vatkainta. Harmittaako enää? Ei. Vatkain on yksinkertaisen muotoilunsa vuoksi edelleen nykyaikaisen näköinen. Se silloin "hienompi" olisi varmasti jo vaihtunut johonkin trendikkäämpään. Laite on tehokas ja 5 tehoasetusta ovat aivan riittävät. Vatkainosien muotoilu on myös hyvä. Tämän kaiken olen oppinut viimeisten parin kuukauden aikana. Koska ostamani kympin vatkaaja on huonosti muotoiltu, tehoton seitsemästä asetusvaihtoehdosta huolimatta ja vatkaimet ovat raivostuttavat. Ei voi sanoa, että tällä laitteella ei tee mitään, kyllä se juuri ja juuri on käyttökelpoinen, mutta sillä ei ole minkäänlaista käyttömukavuutta. Olen varmasti huonomminkin kymmenen euroa sijoittanut, mutta se ei lohduta. Tämä vatkain menee hyvin pian kaapin perukoille ja sieltä parin vuoden jälkeen roskiin. Hukkaan heitettyjä luonnonvaroja siis.
Mikä siinä sitten on vikana? En kaipaa hienoa disainia, mutta vatkain on kömpelö käsiteltävä, sillä sitä ei voi laittaa pöydälle pystyyn odottamaan, koska johto on kiinni juuri sillä sivulla. Ja vaikka johto ei olisi siinä kohti, muoto on sen verran kaareva, että systeemi on nurin hetkessä. Vatkainosat pyörittävät ehkä kermavaahdon tai muun suurivolyymisen nestemäisen taikinan ihan hyvin, mutta voin vaahdotus on aivan epätoivoinen ajatus. Taikinamassa kerääntyy vatkainten sisään ja jököttää siellä vaikka tuomiopäivään saakka. Seitsemästä tehoasetuksesta ei ole mitään iloa jos laite alkaa haisemaan hyvin erikoiselta heti kolmosen jälkeen.

Vessapaperi. Ymmärrätte varmaan.

Leivinpaperi. Aivan typerä säästöyritys. Halvin kaupasta löytynyt paperi ajaa asiansa ihan kiitettävästi ensimmäisellä paistolla. Toista kertaa sitä ei voi käyttää, sillä se alkaa haista palaneelta ja tartuttaa ikävää makua paistettaviin. Ei ollut kallis ostos, mutta en heitä poiskaan kun on kerran ostettu. Harmittaa vain. Kun tuli säästettyä väärässä paikassa.

Astianpesuaine. Se Fairy (täällä Yes) ihan oikeasti riittää paljon kauemmin. Xtraa pitää lotrata neljännespullollinen melkein minkä tahansa pesuun. Paradoksaalista kyllä, pullo on edelleen melkein täysi, koska tämän tuotteen kohdalla luovutin ja ostin parempaa tilalle.

Vatkainepisodi opetti kantapään kautta. Tästä lähin tutkin ensin tuotetta pitkään ja hartaasti enkä viskaa sitä ostoskärryyn pelkän hinnan perusteella.

Lomaa odotellessa

Töissä on vähän rankkaa. Tai ei edes ole, mutta jos on kolmessa viikossa kokonaista 3 päivää ilman töitä niin rehellisesti sanottuna kyllähän sellainen jo vähän  uuvuttaa.

Siispä suuntaan ajatukset tulevaan pääsiäislomaan. Norjalaiset ovat siitä erikoista kansaa, että pääsiäistä vietetään pitkän kaavan mukaan ja meilläkin on puoti kiinni 5 päivää. Pääsiäisen vietto alkaa keskiviikkona 1.4. jolloin monet pienemmät kaupat ainakin sulkeutuvat jo iltapäivällä. Meidänkin puoti menee kiinni jo kahdelta. Sitten on joku pyhäpäivä, pitkäperjantai, normilauantai jonka nimi on pääsiäisaatto ja sitten ne kaksi pääsiäispäivää. Kaikki paikat on pääsiäisaattoa (aivan kertakaikkisen lystikäs sana:) lukuunottamatta kiinni koko 5 päivän maratonin, joten on ehdottomasti parempi suunnistaa jonnekin, missä näin ei ole.

Ranskan pääsiäisestä minulla on yli kymmenen vuoden takaa huonoja kokemuksia (meni jotenkin niin, että mielisairaalasta annettiin kaikille lomaa ja toivottiin, että he suosiolla palaavat pyhien jälkeen takaisin hoitoon. Metrot olivat täynnä toinen toistaan erikoisempia tapauksia vielä monta viikkoa pääsiäisen jälkeenkin). Suomen pääsiäinen on lyhyempi, mutta lähes kaikki ravintolat ovat suljettuina ja kaupatkin auki vain silloin lauantaina.

Sen sijaan Virossa, tai ainakin Tallinnassa, on hyvätkin ravintolat auki ja ainakin muistelen, että kaupatkin ovat auki. Siispä sinne. Ja tarkemmin sanottuna Telegraafiin ja Tchaikovskyyn (varmaan aika monta kirjoitusvirhettä mahtui yhteen ravintolan nimeen). Kun on ensin nauttinut minilomasta Tallinnassa on kiva mennä kotilomalle.

Tosin norjalainen verotoimisto suhtautuu erittäin epäileväisesti siihen, että minulla mukamas olisi koti myös Suomessa, saatikka että siellä kävisin. Miten usein muka? Onko lentolippuja todisteeksi? Onko vuokrasopimusta? He muuttivat siis pysyvän osoitteeni ilman kyselyjä Norjaan, vaikka olin ilmoittanut, että koti on Suomessa, jossa myös mies majailee. Koska norjalaisen on hirmuisen vaikea myöntää olleensa väärässä, minun on toimitettava läjäpäin papereita verotoimiston asianajajalle. Vaikeaksi tämän tekee se, että mitään vuokrasopimusta ei ole olemassa. On vain omistusasunto ;) Ja miksi tappelu? Koska veroetu commuterille on niin suuri, että olisi järjetöntä olla hyödyntämättä sitä.

Tarkasti pitää ilmoittaa kuinka usein olen Suomessa käynyt ja kuinka usein meinasin käydä. Tietenkin myös suomalainen verotoimisto on näistä asioista kiinnostunut, mutta heidän suhtautumisensa asiaan ei ole näin agressiivista. Heille riittää, että en ole Suomessa yli kuutta päivää kuukautta kohti. Ja jos olen niin silloin norjalainen palkkatuloni siirtyy verotettavaksi myös Suomeen. Mutta päällekkäistä verotusta kahden pohjoismaan välillä ei voi suorittaa, joten on eräänlainen mysteeri miten verotoimistot verot sitten jakavat. Eivät luultavasti mitenkään, koska jako menee niin, että vero maksetaan siihen maahan mistä palkkatulo maksetaan. Ehkä asia selviää minulle vielä matkan varrella, tosin suomipäiviä kertyy varmasti alle se kuusi kuukaudessa. Valitettavasti:(

TJ 8. mutta koska kohta on melkein huominen niin oikeastaan enää 7.

Raportti

Timjami ja minttu heittivät henkensä lähes välittömästi "vesiviljelyyn" siirryttyään. Jotain on mun systeemissä pahasti vialla. Sen sijaan toinen multiin jäänyt minttu on edelleen mukavan eloisa ja toivottavasti se myös pysyy hengissä. Pikkukärpäsiä on riesaksi asti.

Piha on täynnä hämähäkkejä, jotka jostain syystä yrittävät pyrkiä sisälle. Eivätkä tottele vaikka komennan niitä pysymään ulkona. Yhden kanssa tein sopimuksen, että sisälle ei tulla ja jahistelin sen paperinpalalla ulos (wohooo, olen erittäin ylpeä suorituksestani, koska dna:hani on kirjoitettu, että kaikki hämähäkkiä edes muistuttavat otukset liiskataan) ja siellä se nyt kurkkii terassilautojen välissä, että josko livahtaisi sisälle.

Kävelin tänään puolivahingossa ratsastustallille. Retki kesti 3 tuntia ja sinänsä en tullut hevostelusta hullua hurskaammaksi. Kukaan ei ollut siellä töissä, kaikki vain hengailivat tai siivosivat, ja yksityistunteja ei anneta eikä ratsastustunneilla ole tilaa. Mutta oli silti mukava lenkki, juttelin yhden norjalaisen rouvan kanssa, joka kannusti minua kovasti kun mietin, että uskallanko mennä kysymään keltään mitään. Norjalaisella tallilla ollaan yhtä umpimielisen oloisia kuin suomalaisellakin. Onkohan se lajikohtainen vallitseva asenne...Tuli siis kotoisa olo;)

Näin myös lampaita, tai vuohia ehkä, vähän kaukaa siis. Niillä oli kellot kaulassa ja mahdoton kalkatus koko ajan. Aurinkokin paistoi ja lämmitti mukavasti.

Yrttiviljelyviritelmiä

Rakastan tuoreita yrttejä. Ostan niitä runsaasti viikoittain ja kun mokovat tuppaavat heittämään henkensä alle viikossa mietin, että jotain on keksittävä.

Kaupan yrttien mukana tulee usein myös yllätysvieraita joista en varsinaisesti välitä. Siksipä ajattelin kokeilla vesiviljelyä. Sen pitäisi vähentää kärpäsarmeijaa ja pitää yrtit muutenkin paremmin hengissä.

Eikun siis nettiin tutkimaan asiaa. Ohitin hamppuviljelmäsivustot, vaikka niiltä olisi saattanut saada hyviäkin vinkkejä projektiani varten. Chilin kasvattajat olivat enemmän makuuni ja sieltä jostain ajatus sitten lähti kasvamaan. Ajattelin ensin päästäväni itseni helpommalla ja ostavani valmiin vesiviljelypuutarhasysteemin, esim. ZenGrown tai Herbien, mitä näitä nyt markkinoilla onkaan. Aika tyyriitä vaan tuppasivat olemaan. Jotain halvempaa pitäisi siis keksiä.

Viime sunnuntaina otin suunnan kohti Plantasjenia ja ladoin ostoskärryn täyteen tarvikkeita. Ostin myös pari orkideaa tapettaviksi, vähän niin kuin harrastuksen vuoksi. Kasasin kärryyn lecasoraa, muoviruukkuja, suojaruukkuja,lannoitetta, perliittiä ja valmiita yrttejä. Kassalla ilmeni, että pienestä projektistani oli tullut Harrastus, koska tarvikkeiden hinnalla olisi hyvinkin ostanut kaupasta valmiin valolla varustetun systeemin. Plantasjen sijaitsee tuutin persiissä täältä katsottuna ja koska olin bussikyytien varassa, koko reissuni oli aivan käsittämättömän typerä idea. Onnistuin kuitenkin lopulta pääsemään kotiin ostokset hengissä ja ehjinä. Voittajafiilis!

Korianteri kerkesi kuitenkin jo viikossa kuolla, vaikka olikin ruokakaupan yrttipuskia huomattavasti kalliimpi. Ilmeisesti sen juuristo ei ollut sen kummempi kuin halvemmissakaan versioissa. Tänään viimeinkin rohkaistuin "istuttamaan" mintun ja timjamin systeemiini.

Ensin piti poistaa juuristosta multa. Uitin ja suihkutin kasveja kunnes niistä ei enää irronnut maa-ainesta. Sitten ujutin juuret muoviruukkujen rei'istä ulos ja täytin ruukut lecasoralla ja perliitillä. Sitten vain koko komeus suojaruukkuun, jonka pohjalla on vettä. Ruukut on valittu siten, että juuret yltävät pohjalla olevaan veteen mutta ruukun pohja ei ylety niin pitkälle. Hankala selittää, mutta siis kuitenkin niin, että osa juurista on vedessä ja osa perliittisoran seassa. Jos oikein ymmärsin niin juuret mädäntyvät jos ne ovat kokonaan veden alla.

Tulen raportoimaan myöhemmin miten tässä kävi. Jos menetelmä osoittautuu edes osittain toimivaksi siirrän kaikki yrttini samanlaisiin systeemeihin. Jos se ei toimi, voin käyttää kaikkia ruukkuja ja tarvikkeita perinteiseen viljelyyn.

Verotus, osoite ja sen sellaista

Ennen seikkailuun lähtemistäni yritin tiedustella norjalaisesta verotoimistosta tulevaa veroprosenttiani, ihan siltä kannalta, että matkaan ei kannattaisi lähteä jos näppiin jäisi vähemmän kuin Suomessa. Ilmoitin eksaktin vuosipalkkani, maassaoloajan ja perhesuhteeni. Vastaukseksi sain jotain sen suuntaista, että "me täällä verotoimistossa luulemme, että veroprosenttisi voisi ehkä olla seuraava..."

Ahaa.

Kiitos ennustuksesta, olisin pystynyt arvaamaan jotain itsekin. Mutta kun olisin halunnut tietää. Kyse on kuitenkin melko simppelistä matematiikasta. Ja miksi en laskenut itse? Koska verotoimiston laskurin käyttö vaati Javan asentamista ja sille tielle en halunnut lähteä.

No tässä matkan varrella veroprosentti on selkiytynyt. Tosin veroprosentti, joka on verokortissa, ei ole se prosentti jolla palkkaa verotetaan. Eli veroprosentti ei ole veroprosentti. Mutta silti verokortissa on veroprosentti. Selkeää? Ei.

Koska Veikkauksen pelitilini oli suljettu varoittamatta ikävästi juuri ennen huikeiden suomalaisten lottopottien arvontoja, päätin ottaa selvää mistä moinen vääryys johtuu. Puhelu paikalliseen verotoimistoon paljasti, että koska oleskelen täällä yli 6 kuukautta on osoitteeni siirretty pysyvästi tänne.  Jos ei ole Suomessa pysyvää osoitetta ei voi olla veikkauksen pelitiliäkään. Olin vähän hämilläni tuosta osoitteenmuutoksesta, jonka siis verotoimisto oli tehnyt puolestani. Yritin kysellä, että mitenkäs sitten käy sen minun Commuter-verovähennykseni, jos pysyvä osoitteeni on merkitty Norjaan? Langan toisessa päässä tuli hiljaista. Hyvin, hyvin hiljaista. Sitten naputusta ja pieni ääni sanoi, että täällä kyllä lukee, että perheesi asuu Suomessa, mutta olethan muistanut mainita siitä verokorttia hakiessasi? No kyllä olen. Sehän lukee siellä! Verotäti lupasi viedä asiaa eteenpäin ja yrittää tehdä jotain taikojaan jotta osoite saataisiin muutettua takaisin. Tässä ei nyt puhuta mistään pienistä vähennyksistä, vaan paikallisessa valuutassa kuusinumeroisesta luvusta vuodessa, joten toivoa sopii, että asia saadaan korjattua.

Suomalainen ulkomailla

Pieniä kommelluksia ja kömmähdyksia on sattunut.

Norjassa suomi Ei ole turvakieli. Tästä saimme muistutuksen lähes tyhjässä ravintolassa, jonne tuli meidän lisäksemme eräs toinen asiakas. Mieshenkilö, kuusissa kymmenissä. Tässä ravintolassa, kuten parissa muussakin, on sellainen pöljä tapa, että itse pitää käydä tilaamassa kassalta ja maksaa lasku saman tien ja tarjoilija sitten armollisesti kantaa appeet pöytään kun ne valmistuvat. Ei näy hinnassa ja tippiäkin kehtaavat pyytää. Juomat piti kantaa itse. No mepäs jo istuttiin pöydässä kun oltiin tilattu, kun tämä mies tuli viereiseen loosiin istumaan. Pian hän lähti tilaamaan kassalle ja takaisin tullessaan kantoi tarjotinta, jolla oli täysikokoinen valkoviinipullo ja yksi olut. Totesin normaalilla äänenvoimakkuudella Mikeylle, että siinä on aika hevit eväät yhdelle ihmiselle, että eikös se yksin siellä istu. Asia unohtui ja keskustelu jatkui jostain ihan muusta. Kunnes yhtä äkkiä tämä mies pongahtaa ylös penkistään ja huikkaa Mikeylle, että ai täällä on muitakin suomalaisia. No jopas sattui...Sitten hän jatkoi puheluaan. Minulle tuli tietenkin vähän paha mieli sanoistani (vaikutti onneksi siltä, että herra ei ollut kuullut typerää kommentointiani) ja varsinkin siksi, että oli äärimmäisen kohteliasta häneltä paljastaa, että kaikki juttumme eivät jää meidän kahden välisiksi vaan mukana on myös kolmannet korvat. Häpesin mielessäni huonoa käytöstäni ja päätin, etten enää ikinä arvostele toisten alkoholinkäyttöä ainakaan ääneen. Kun noin varttia myöhemmin olimme lähdössä vieruspöydän herra kaatoi juuri viimeisiä viinin rippeitä lasiinsa. Hyvä Suomi! Mutisin mielessäni, että päätös pyörretty.


Eräässä kauppakeskuksessa sattui sellainen epämiellyttävä episodi vessakäytävällä. Vessoissa ei ole nykytrendien mukaisesti sitä ulko-ovea,  joten ohi kulkiessaan näkee käsienpesualtaille. Olin tulossa naisten vessasta ja hihkaisin  miesten vessan käsipesupaikalla olleelle sinitakkiselle Mikeylle viekkaalla äänellä suomeksi, että "minä näen sinut!" ja menin aulaan odottamaan. Hetken kuluttua miesten vessasta tuli hieman huolestuneen näköinen sinitakkinen mieshenkilö, joka ei ollut Mikey. Vilkaisi minua pikaisesti ja poistui äkkiä paikalta. Piti vetää takin huppua syvemmälle päähän vaikka sisällä oltiinkin...

All work and no play makes Raisu a dull girl

Kyllä on hommia riittänyt. Alkukuu ihmeteltiin, missä asiakkaat ovat ja nyt ne sitten ovat viime päivinä rynnistäneet kaikki tietenkin samaan aikaan paikalle. No eipä hätiä, kyllä tässä selvitään mikäli meno ei jatku samanlaisena kovin montaa päivää. Viime aikoina on ollut työpäivän jälkeen takki niin tyhjä että sohva on houkutellut kovasti ja sänky sitäkin kovemmin enkä ole edes jaksanut suunnitella mitään kivaa viikonlopun varalle. Onneksi eilen kävin iltakoulutuksessa ja sain ajatukset pois keskeneräisistä asioista.

Haasteita tänne lähdettiin hakemaan ja niitä on siis nyt piisannut. Pitäisi olla varovainen toiveissaan:) Mutta se on tosiasia, että jos välillä ei ole rankkaa niin sitten sellaista normaalia tilannetta ei osaa arvostaa yhtään samalla tavalla. Ja jostain syystä mitä pahempi kiire niin sen parempi sanavarasto multa löytyy. Hämmästytän välillä jopa itseni! Kävin jopa tänään puhelinkeskustelun norjaksi ja ymmärsin ainakin 80%:a sillä hetkellä ja loput myöhemmin.

Pieniä valonpilkahduksiakin kuitenkin on ollut, irtokarkit oli tarjouksessa ja XXL:stä tilaamani säänkestävä lähes kansallisasun asemassa oleva takkini toimitettiin kahdessa päivässä ja sattui vieläpä ihan sopiva kokokin. Nyt voi käydä kiipeämässä vaikka uudemmankin kerran Floyenille ja ottaa vaikkapa aikaa. Viimeksi piti mennä sillä asenteella, että ei saa tulla liian hiki tai menee talvitakki pilalle.

Olen hankkinut täältä sellaisen Finnhookin, joka jokaisella suomalaisella on kotonaan. Sinullakin siis. Se on sellainen muovinen kipukoukku. Kaikilla. Suomalaisilla. On. Se.* Sillä on mukava ruopia selkäänsä tai vaikkapa jalkapohjia ja pian on olo kuin urheiluhieronnan jäljiltä.

Täällä siis tuijotan illalla puolinukuksissa telkkaria ja ruopsutan koukin selkääni. Eipä tässä kukaan taida nuortua mutta ehkä kuitenkin olisi jotain uutta tekemistä kehiteltävä kun nämä mun harrastukset on sellaisia, että niitä voi toteuttaa siinäkin vaiheessa kun mihinkään muuhun ei enää pysty. 

* Kuuluu kategoriaan norjalaisten tiedot Suomesta ja suomalaisuudesta. Kipukoukun lisäksi tapetilla on ollut Arja Saijonmaa (siis kuka?) ja sauna jota minulla on kertakaikkinen pakko olla ikävä. Mutta entäs jos ei ole?

Niin että mitä siinä purkissa onkaan...

Seuraava teksti on Juha Vuorisen kirjasta Romaanikerjäläinen, jossa hän kertoo eräässä jutussaan siitä, kun teki radio-ohjelmaan pilapuheluita. Juttu on suora lainaus ja melko pitkä sellainen (en tiedä onko sellainen sallittua vai ei, mutta niin kauan kuin herra Vuorinen ei henkilökohtaisesti pyydä tätä poistamaan niin saa olla). Kyseinen katkelma on puhelusta elintarvikemyymälään.

- Onko teidän säilykepurkeissa aina sitä, mitä niiden kyljessä lukee? kysyin asiallisesti.
Kauppias pyysi tarkentamaan omituista ongelmaani.
- Siis mitä on esimerkiksi sellaisen purkin sisällä, jonka kyljessä on ananasrenkaiden kuvia  ja kyljessä lukee: "Ananasviipaleita omassa liemessään"?
- No tietenkin ananasviipaleita, kauppias tuhahti.
Jatkoin uhrini hauduttamista tenttaamalla, mitä mahtoi olla sellaisissa purkeissa, joiden kyljissä oli kuvia persikan puolikkaista, lihapullista kastikkeessa tai murskatuista tomaateista? Kauppias alkoi uhkaavasti kyrpiintyä kysymyksiini.
- Eli niissä on aina sitä, mitä kyljessä sanotaan? kiirehdin varmistamaan.
- No tietenkin!
- Mutta kun minä näin teidän kaupassa myös sellaisen purkin, jonka kyljessä oli kultaisen noutajan pää ja siinä luki koiran liha-ateria, niin mitäkähän se mahtoi sisältää?
Kauppias alkoi huutamaan, ettei heillä tietenkään myydä koiranlihaa vaan niissä on riistaa sekä naudan ja sianlihaa.
- Mutta niissä ananaspurkeissa on kuitenkin ananasta? jatkoin grillaamista.
Kauppias oli iskemässä luuria korvaani, kun sain livautettua viimeisen kysymykseni:
- Ehditkö vielä kertoi, mitä mahtaa olla siinä pahvikotelossa, jossa on koiran kuva ja päällä lukee isolla Tassu?
- Kuule, koirankeksejä, tuut tuut tuut tuut

Luin kirjaa monta vuotta sitten kun olimme äidin kanssa lomailemassa Calpessa. Katkelma putkahti mieleeni kesken kauppareissun pari viikkoa sitten, ymmärrätte varmaankin miksi.

Tässä purkissa on pakko olla lapsenmaksapasteijaa!

Tiedonsiirron kehitysmaa: Norja

Olenko jo avautunut internetyhteyksistä? Jos en, niin nyt on ehdottomasti korkea aika. Jos olen, niin tässä on aihe, josta ei voi avautua liikaa :)

Suomessa homma pelaa hyvin, datakatto on melko tuntematon käsite niin kotiverkossa kuin mobiilissakin. Täällä myyjät vain pyörittelevät silmiään Suomen käsittämättömälle systeemille, koska täällä datakatto tulee vastaan joka paikassa.

Törmäsin siihen ensimmäisen kerran puhelinta hankkiessani. Tyrskähdin hysteeriseen nauruun kun prepaid paketti tarjosi 3 gigaa ja ilmaisia puheluita+tekstareita. 3???? Kolme? Mitä sillä voi tehdä? Vastaus on, että ei mitään, sillä ei tee yhtään mitään. Mutta hei, löytyy myös isompia tietenkin! Joillakin toimittajilla on jopa 20 gigaa. Parilla on 100. Sata alkaa olla jo ihan järkevä, mutta ihan oikeasti suomalaiseen systeemiin tottuneelle raja tuntuu vastenmieliselle. Pitääkö oikeasti kytätä, miten paljon nettiä käyttää?

Itse olen luuni tänne kantanut, joten pitää sopeutua. Otin puhelimeeni 8 gigaa ja toivon pärjääväni sillä kuukauden. Ostin myös mobiilinettiliittymän, jossa oli hyvät aparaatit mukana wlania varten. 100 gigaa (4G, maksiminopeus 80, Suomessa 150 vai oliko rajoittamaton?). Hinta nykykurssilla 75 €/kk. Hei kamoon, miettikää nyt! Yli seitsemän kymppiä siitä, että saat vahtia kuin haukka, että nettiä on jäljellä vielä kuukauden viimeisinäkin päivinä. Mutta ei auttanut, ostettava oli. 14 päivän perumisvara. Tuli tarpeeseen, koska signaali on niin heikko, että eihän tuolla systeemillä mitään neljä geetä asuntoon saanut. Eikä töihin. Bussissa se toimi:) Huomenna vien takaisin.

Tähän väliin on todettava, että kyllä täällä on osattu tehdä tästä asiasta hurja bisnes. Suomessakin tiedonsiirrolla tehdään rahaa vaikka käyttökattoja ei ole, tuskin mikään firma hyväntekeväisyyttä harrastaa. Maiden välinen ero on siinä, että täällä sillä tehdään törkeäasti rahaa. 

Nyt on siis kuitenkin pärjättävä vuokraisännän laajakaistalla. 20/10. Lataa hitaasti kun on monta käyttäjää, mutta kyllä tuolla pärjää. Kuitua ei ole tälle kadulle asennettu ja kaapelia ei ole. Näkymät ovat synkät.

Ja aina on löydettävä se positiivinen puoli asiasta kuin asiasta. Tässä se on se, että on radikaalisti vähennettävä interwebissä kulutettua aikaa. Netflix pannaan ja hankin oikean television. Tai etsin jostain niitä hevosia. Tai hankin kavereita.

Sähköä tupaan

Olen vitkutellut sähkösopimuksen kanssa, koska en vain osannut päättää kenet valitsisin enkä kunnolla edes ymmärtänyt mitä eroja sopimuksissa on. Koin asian hankalaksi, ja koska alkulukema oli kirjoitettuna vuokrasopimukseen ja jostain sähköä tuntui asuntoon tulevan niin ajattelin, että ehtiihän tuota.

Torstaina sain sähkölaskun. Öööö, olikos minulla joku sopimus niin ei... Mutta laskussa lukee, että koska et ole osannut päättää, niin sähkönjakelufirma on ottanut asiat osaaviin käsiinsä ja lähettänyt minulle laskun ja heidän omilla hinnoillaan. Minun tehtäväkseni jää valita mukana tulleesta listasta itselleni sopiva sähkön tuottaja ja tehdä sopimus heidän kanssaan. Tämä selvä!

Siispä oli paneuduttava uudelleen asiaan, asiaa vauhditti hieman se, että lasku oli jäätävä. Toivon sen johtuvan "kylmistä" ilmoista ja tasaantuvan, kun kesällä ei toivottavasti tarvitse lämmitystä. N. 46% sähköstä menee kuulemma lämmitykseen. Ei siis auta, vaikka istuisin pimeässä likaisissa vaatteissa ja käyttäisin vain yhtä haarukkaa kuukaudessa. Maksettavahan se on, ja tuntuu ihan turhalta nillittää laskun suuruudesta, mutta kun minulle kerrottiin laskun olevan kuukaudessa noin puolet siitä, mitä se nyt sitten oikeasti oli. Voe voe!

Oli mukava huomata, että kielitaito on parantunut reilussa kuukaudessa niin paljon, että sähköyhtiöiden diibadaapatekstien lukeminen sujui erittäin kivasti. Olen pohtinut ja laskenut ja miettinyt ja ja ja... huomenna teen sopimuksen.

Norjalainen sairausvakuutussysteemi

Lukijoiden pyynnöstä raotan vähän norjalaista lääkekorvausjärjestelmää siinä määrin, kun se on minulle avautunut. Seassa saattaa siis olla isojakin virheitä ja paremmin tietävillä on lupa oikaista.

"Kela" on olemassa. Kelakorttia ei. Asiakkaalla on jokin henkilötodistuksen tapainen mukanaan, kun lääkkeitä ollaan hakemassa ja sillä sitten mennään järjestelmään ja katsellaan tietoja. Mitään sellaista korttia josta näkisi korvaustiedot ei ole.

On olemassa sinisiä ja valkoisia reseptejä. Valkoisilla resepteillä määrätään lyhytaikaisia/kuurilääkkeitä. Niistä ei tule korvausta. Sinisillä resepteillä olevista lääkkeistä saa korvausta. Reseptilomakkeet ovat varmaankin joskus olleet eri värisiä, mutta nyt sinisen tunnistaa valkoisesta lääkärin kirjoittamasta korvauskoodista. eReseptillä ohjelma valitsee automaattisesti oikean reseptityypin. Lisäksi on vielä muutama muu reseptityyppi, mutta ne eivät ole erityisen yleisiä.

Asiakas maksaa lääkkeen hinnasta 38%:ia mutta ei yli n. 500 kruunua kolmea kuukautta kohti. Järjestelmä siis laskee tätä kuluerää itse, kuten Suomessakin lähiaikoina (jos ei ole jo tullut) tulee tapahtumaan. Kun summa on ylittynyt, ei makseta enää siinä neljänneksessä enempää sinisistä resepteistä. Kun on maksettu 4 x n. 500 kr asiakas saa kelalta vapaakortin, jolla sinisen reseptin lääkkeet saa ilmaiseksi. Nykykurssilla tuo vuosittainen summa on siis noin 200 euroa. Sinisille resepteille voi kirjoittaa myös vaippoja, lisäravinnejuomia, kasvorasvoja, neuloja ja lansetteja, you name it.

Vastuu lääkkeen/tuotteen tarpeellisuudesta on lääkärillä. Jos kyseessä on tuote, josta ei normaalisti tulisi korvausta niin asiakas voi saada kelalta erillisen todistuksen, jolloin lääke korvataan. Tämän vuoden alusta systeemiin tuli tiukennuksia, kun kela päätti olla korvaamatta enää vaippojen kanssa käytettäviä alushousuja. Mutta täällä asiakkaat eivät haise pissalle, koska virtsankarkailusuojat/vaipat saa valtion piikkiin. Tulee mieleen aika monta tilannetta, jolloin olisi toivonut, että Suomessa olisi sama systeemi.

Lääkärissä käydessä on omalääkärisysteemi. Valotetaan ensin sen verran, että terveyskeskuksia täällä ei oikeastaan ole. On sairaaloita, omalääkärit ja "päivystävä lääkäri". Omalääkärit ovat ryhmittyneet pieniksi lääkäriasemiksi, jotka saavat valtiolta tukea. Asiakas maksaa hoidosta suurin piirtein saman verran kuin Suomessa, ja valtio kustantaa loput. Omalääkärin saa valita itse. Sitä voi muuttaa 2 kertaa vuodessa, mikä on hyvä asia, koska "aloittelevan norjalaisen" on valittava niistä lääkäreistä joilla on vapaita asiakaspaikkoja. Lääkärit on netissä listattuna ja sieltä voi myös katsella, montako tähteä kukakin on asiakkailta saanut. Omalääkärillä on velvollisuus ottaa aina ensin vastaan omat potilaansa ja vasta sitten muut, jos aikoja sattuu jäämään. Hoitoon pitää päästä nopeasti, tästä en ole ihan varma, mutta enemmänkin puhutaan päivistä kuin viikoista. Jos tilanne on akuutti, voi mennä päivystävälle lääkärille tai täysin yksityiselle lääkärille. Kävin pistäytymässä erään lääkäriaseman aulassa ja näin siellä laitteen, jolla lääkärikäynnin pystyi maksamaan itse pankkikortilla saman tien.

Bergenin sää: Sitä ei voi kuvailla, se täytyy kokea!

Bergenin sää on oikukas kuin uhmaikäinen kakara. Tiedetään, että se räjähtelee vähän väliä, mutta ajoitus on aina vähän arvoitus.

Mikey naureskeli, kun raahasin häntä puoliväkisin takkiostoksille ennen Norjan visiittiä. Selitin, että kun keli on niin oikukas niin on oltava vedenpitävä takki. Juu juu, niin niin, oli kommentit. Takki ostettiin, vaikka sen haltija olikin sitä mieltä, että rahat menivät ihan hukkaan.

Mieli muuttui hetkessä ja kulutushysteria muutti sijoitukseksi. Bergen tarjoili jo heti toisesta päivästä alkaen koko kirjon säätiloja. Mikey oppi, että ei kannata ulos mennessä katsoa taivaalle ja lausahtaa "onpa kiva kun ei..." koska sitä viimeistä sanaa ei saa sanottua, ennen kuin on nenän päässä vesipisara. Mutta koska oli hyvät varusteet niin siinä ei pienet sateet haitanneet. Goretex-kengät hän joutui hankkimaan myös, koska olisi ollut hulluutta kävellä kaksi viikkoa sukat ja kengät märkinä.

Viime lauantaina oli pahin myrsky kahteenkymmeneen vuoteen. Se alkoi kehittymään jo päivällä, kun olimme ostoksilla Åsanessa  ja paheni iltaa kohti. Aamulla käytiin kävelyllä kun tuhojen laajuus kiinnosti. Tämä alue säästyi pahimmalta ja lähinnä aitoja oli kaatunut ja kattotiiliä irronnut. Kaupungissa oli irronnut kattoja (lööpeissä "Kerttu järkyttyi kun kotiin tulleessa oli naapurin katto omalla pihalla vastassa". No olisin minäkin vähän järkyttynyt, mutta kyllä se myrsky oli aika lailla selittävä tekijä, joten ei varmasti tällä kertullakaan päässyt menemään ohi että miksi se katto heidän pihassaan lojui :), meri oli tullut kaduille, puita kaatunut ja kaiken maailman tolppia putoillut autoihin. Siltojakin jouduttiin sulkemaan. Sitä voi itse kukin kuvitella, mitä 37 m/s tuuli saa aikaan, ja jos ei mielikuvitus riitä niin wikipediasta voi vilkaista tuulen nopeuksia ja myrskyluokituksia. Tuulesta aiheutuvaa meteliä ei meinannut uskoa todeksi, koska en ollut aiemmin kokenut sellaista. Kuin olisi ollut korvan juuressa monta jumbojettiä huutamassa. Päivällä tein tieteen nimissä purkkatestin ja sylkäisin purkan suoraan eteen päin ( ei kannata kokeilla voimakkaassa vastatuulessa, mutta sivutuuli on hyvä) ja lensi reilusti etuviistoon :D

Vasemalla etualalla oleva puu on siinä asennossa missä pitäisi noiden sähköjohtojen päällä roikustelevienkin olla.

Tässä on ollut uskomatonta onnea matkassa. Puu on kaatunut siten, että se ei juuri ja juuri hipaisekaan rakennustelineitä.

Näyttää siltä, kuin Voldemort olisi käynyt heiluttamassa suutuspäissään taikasauvaansa polulla..

Mikey mietti, että varmaan on sunnuntaiaamuna harmittanut auton omistajaa kun on lähtenyt kauppaan ja auto onkin aidan alla jumissa. Näin on varmasti käynyt kahdestakin syystä: Siksi, että auto on aidan alla ja siksi, että kaupat ovat sunnuntaisin kiinni:)

Koko myrskyepisodin kruunasi eilen illalla kuulunut jumalaton räjähdys ja välähdys. Luulin, että Mikeyn lentokone putosi alas, ajankohta oli juuri sopiva. Ei mitään niin vakavaa. Salama vain päätti räsäyttää viereiseen katuvaloon (selvisi tänään, kun yläkerran isäntä oli tutkinut vahinkoja) ja kirkkaalta taivaalta totta kai. Mitäpä sitä ennakkoon varoittamaan... Yläkerrasta meni netti poikki mutta muilta tuhoilta vältyttiin.

Ja vielä sokerina pohjalla, tänään on jo luvattu uutta myrskyä. Mikäpä tässä, sää on pukeutumiskysymys ;) ja sohvalla viltin alla ei tarvitse pelätä muuta kuin sähkökatkoa.

Fløyen

Fløyen näkyy taustalla. Tarkkasilmäisimmät voivat nähdä kuvasta myös vuorijunaradan valaistuksen ja vuoren laella olevat tähyilytasanteen.

Bergenin keskustassa on vuori nimeltä Fløyen. Sinne pääsee kiipeämällä tai funiculairilla (en tiedä, mikä aparaatin nimi on suomeksi, sellainen vuorijuna, joka kulkee järjen vastaisesti ällistyttävän jyrkkää mäkeä). Kävelemällä matka kestää infotaulun mukaan 45 minuuttia. Voitte arvata käveltiinkö, koska olen nyt tässä - edelleen hengissä- kertomassa tarinaa. Junalla siis mentiin molemmat suunnat. Päivä tälle retkelle oli mitä parhain, sillä vuorella oli runsaasti kaunista valkoista lunta, ilma oli tyyni ja ihmisiä liikenteessä sopivan vähän olosuhteisiin nähden.

Olen ajanut funiculairilla Lyonissa ja jossain muuallakin, mutta nyt jostain syystä tuli se fiilis, mikä joskus tulee, kun alkaa ajatella, miten lentokone pysyy ilmassa. Siellä jo mietitään, että mitäs ihmeellistä siinä on, mutta vaikka olenkin melko järkevä ihminen niin olen sitä mieltä, että lentokone pysyy ilmassa tasan niin kauan kuin siihen jaksaa uskoa. Siispä maisemien ihmettelyn lomassa keskityin tiiviisti siihen, että pääsisimme perille ehjin nahoin ja yhtenä kappaleena. Tullut vissiin katsottua muutama katastrofielokuva liikaa, mutta mielessä vilkahteli pikkuriikkisin hetkin juna syöksymässä alaspäin vaijerin katkettua, tietenkin höystettynä Myth Busters-tyyppisellä pohdinnalla siitä, olisiko vauhtia niin paljon, että juna käyttäytyisi kuin mäkihyppääjä hyppyrin nokalla vai veisikö maan vetovoima pelin 6-0. 

Perille kuitenkin päästiin ilman ongelmia. Mutta siitä se alamäki sitten alkoikin...ihan kirjaimellisesti. Oltiin jotenkin niin karmaisevan korkealla ja alla koko kaupunki, että iski jonkin asteinen korkean paikan kammo. Mukana ollut entinen poikaystävä reippaasti nojaili kaiteisiin kun itse kävin varovaisesti heiluttamassa kaidetta ja totesin, että askel taaksepäin on parempi valinta. Onneksi vuorella oli muutakin tekemistä kuin pelkästään näköalan töllistely, joten päätimme lähteä pienelle kierrokselle metsään. Oli oikein mukavaa ja pelkokin alkoi kaikota.

Luudat piiloon, täällä ei saa huispata!

Pelko on kuitenkin ihan terve piirre ihmisessä. Työkaveri kertoi, että Norjassa ei haluta liiaksi sotkea ympäristöä kaiken maailman aitauksilla ja puomeilla, ja asiat halutaan mielummin pitää luonnontilassa. Varsin ymmärrettävää. Mutta tästä seurauksena typeriä turisteja putoilee alas vuorten rinteiltä vuosittain. Himppusen meitäkin hirvitti, kun joukkue aasialaisia turisteja liukasteli lumessa kohti kaiteetonta reunaa. Sillä tavalla saa parempia kuvia. Kannattaa muistaa pitää sarjakuvaus päällä, niin saa talteen myös ne ilmeet, jotka seuraavat kaverin pudotusta.

Uusi vuosi

Hyvää uutta vuotta!

Meidät kutsuttiin vuokraisännille uuden vuoden juhlintaan. Oli parhaat bileet pitkästä aikaa. Meitä lukuun ottamatta vieraat olivat sukulaisia ja osoittautuivat erittäin mukaviksi ja puheliaiksi ihmisiksi. Joukossa oli myös yksi rakettipelkoonsa rauhoittavia popsinut Odin, joka veti sikeitä pöydän alla ison osan ajasta. Joukkoo mahtui myös pari miestä, jotka naurun remakan säestyksellä kertoivat menneisyydessään ryöstäneensä 120 apteekkia Norjassa. Nyt ne ajat ovat jo takana päin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut rikollinen toiminta, joten ei tarvitse tarttua luuriin ja tehdä ilmoitusta Interpolille.

Sinne jäivät vielä juhlimaan, meitä alkoi jo väsyttää niin paljon, että oli pakko vetäytyä alakertaan. Iltaan sisältyi monen sorttista herkkua ja mukavia juomia, paljon puhetta, naurua ja koirien taputtelua. Pääsin tutustumaan paremmin Teddyynkin, ja se osoittautui ennakko-odotuksistani poiketen loistospanieliksi, jolla on maailmankaikkeuden suurimmat etukäpälät ja pisimmät silmäripset. 

Eilen ihmetystä aiheuttaneet pienet naamiaisasuihin pukeutuneet ulkona liikuskelleet lapset saivat selityksen illan aikana. Täällä lapsilla on tapana pukeutua asuihin uutena vuotena ja soitella ihmisten ovikelloja ja sitten vaikkapa laulaa luikauttaa ja saada palkaksi namuja. Kuulosti meidän pääsiäisperinteeltä yhdistettynä halloweeniin. Kun kerroin, että meillä Suomessa pääsiäisen aikoihin pienet noidat koristelevat pajunvitsoja ja niillä pieksevät aikuisia palkkion toivossa, tuli tunne, että nyt jokin tässä tarinassa ei herätä luottamusta suomalaista kansanperinnettä kohtaan.