Nyt mulla on Projekti. Mä haluan seuraavaksi töihin Osloon. Tai en edes töihin, mutta asumaan.
Tämä on hieman hämmentävää, koska olen lukenut Jo Nesbøni ja ymmärrän, että Oslo on pullollaan narkkareita. Enkä ole käynyt Oslossa kuin kerran, ja silloinkin näin hotellini lisäksi lentokentän ja yhden ravintolan ja kadun. Mistä tämä innostus nyt sitten kumpuaa?
Työkaveri kertoi täkäläisistä asuntolainakuvioista. He ovat siis maksaneet lainaa takaisin vuosien varrella määrän X. Kun lainaa on maksettu määrä X sitä voi halutessaan nostaa uudelleen sen saman määrän. Tosi kätevää lainan ottajalle mutta vielä nerokkaampaahan tuo on pankille. Lainan siitä osasta maksetaan siis tavallaan kaksinkertainen korko. Ja näillä ei ole ihan niin matalat korot kuin Suomessa, joten pankki siitä jotain tienaakin.
Asuntomarkkinoilla on aivan eri tilanne kuin Suomessa. Kun olimme ostamassa Espoosta asuntoa 3-4 vuotta sitten, kävimme pahimmissa tapauksissa ennakkonäytöissä ruokatunnilla ja silti asunnot ehdittiin myydä nenämme edestä. Nyt ne eivät meinaa liikkua millään. Täällä on tilanne ensiksi mainittu. Asunnot menevät järjestään korkeampaan hintaan kuin pyynti ja ne menevät usein jo ennen ensimmäistä näyttöä. Sen vuoksi onkin aika järjetöntä katsella tässä vaiheessa jo asuntoja koska asun Bergenissä vielä 7 kuukautta. Mutta on hyvä valmistautua:) Oppiipahan tuntemaan hintatasoa ja täkäläisiä omistusasuntokiemuroita. Norjalaisia ei kahden asunnon loukku pelota kun oman saa kaupaksi hetkessä, mutta meidän koti kaipaa pintaremonttia ja kylppäriremonttia ennen myyntiä. Ja koska kyseessä on iso asunto, myyntiaika voi venyä pitkäksi.
Mutta on siis hyvä olla projekti. Se pitää mielen virkeänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti