Lukijoiden pyynnöstä raotan vähän norjalaista lääkekorvausjärjestelmää siinä määrin, kun se on minulle avautunut. Seassa saattaa siis olla isojakin virheitä ja paremmin tietävillä on lupa oikaista.
"Kela" on olemassa. Kelakorttia ei. Asiakkaalla on jokin henkilötodistuksen tapainen mukanaan, kun lääkkeitä ollaan hakemassa ja sillä sitten mennään järjestelmään ja katsellaan tietoja. Mitään sellaista korttia josta näkisi korvaustiedot ei ole.
On olemassa sinisiä ja valkoisia reseptejä. Valkoisilla resepteillä määrätään lyhytaikaisia/kuurilääkkeitä. Niistä ei tule korvausta. Sinisillä resepteillä olevista lääkkeistä saa korvausta. Reseptilomakkeet ovat varmaankin joskus olleet eri värisiä, mutta nyt sinisen tunnistaa valkoisesta lääkärin kirjoittamasta korvauskoodista. eReseptillä ohjelma valitsee automaattisesti oikean reseptityypin. Lisäksi on vielä muutama muu reseptityyppi, mutta ne eivät ole erityisen yleisiä.
Asiakas maksaa lääkkeen hinnasta 38%:ia mutta ei yli n. 500 kruunua kolmea kuukautta kohti. Järjestelmä siis laskee tätä kuluerää itse, kuten Suomessakin lähiaikoina (jos ei ole jo tullut) tulee tapahtumaan. Kun summa on ylittynyt, ei makseta enää siinä neljänneksessä enempää sinisistä resepteistä. Kun on maksettu 4 x n. 500 kr asiakas saa kelalta vapaakortin, jolla sinisen reseptin lääkkeet saa ilmaiseksi. Nykykurssilla tuo vuosittainen summa on siis noin 200 euroa. Sinisille resepteille voi kirjoittaa myös vaippoja, lisäravinnejuomia, kasvorasvoja, neuloja ja lansetteja, you name it.
Vastuu lääkkeen/tuotteen tarpeellisuudesta on lääkärillä. Jos kyseessä on tuote, josta ei normaalisti tulisi korvausta niin asiakas voi saada kelalta erillisen todistuksen, jolloin lääke korvataan. Tämän vuoden alusta systeemiin tuli tiukennuksia, kun kela päätti olla korvaamatta enää vaippojen kanssa käytettäviä alushousuja. Mutta täällä asiakkaat eivät haise pissalle, koska virtsankarkailusuojat/vaipat saa valtion piikkiin. Tulee mieleen aika monta tilannetta, jolloin olisi toivonut, että Suomessa olisi sama systeemi.
Lääkärissä käydessä on omalääkärisysteemi. Valotetaan ensin sen verran, että terveyskeskuksia täällä ei oikeastaan ole. On sairaaloita, omalääkärit ja "päivystävä lääkäri". Omalääkärit ovat ryhmittyneet pieniksi lääkäriasemiksi, jotka saavat valtiolta tukea. Asiakas maksaa hoidosta suurin piirtein saman verran kuin Suomessa, ja valtio kustantaa loput. Omalääkärin saa valita itse. Sitä voi muuttaa 2 kertaa vuodessa, mikä on hyvä asia, koska "aloittelevan norjalaisen" on valittava niistä lääkäreistä joilla on vapaita asiakaspaikkoja. Lääkärit on netissä listattuna ja sieltä voi myös katsella, montako tähteä kukakin on asiakkailta saanut. Omalääkärillä on velvollisuus ottaa aina ensin vastaan omat potilaansa ja vasta sitten muut, jos aikoja sattuu jäämään. Hoitoon pitää päästä nopeasti, tästä en ole ihan varma, mutta enemmänkin puhutaan päivistä kuin viikoista. Jos tilanne on akuutti, voi mennä päivystävälle lääkärille tai täysin yksityiselle lääkärille. Kävin pistäytymässä erään lääkäriaseman aulassa ja näin siellä laitteen, jolla lääkärikäynnin pystyi maksamaan itse pankkikortilla saman tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti