sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Finnairin suora lento Helsingistä Bergeniin

Nyt on ihan pikkuisen valotettava tuota "suoraa" lentoa, koska olipahan kokemus.

Lento Hki-Tuklolma on normaali. Kun on laskeuduttu, lentoemäntä kuuluttaa kolmella kielellä, että Bergeniin jatkavat jäävät koneeseen. Seurauksena on kolme puuttuvaa matkustajaa, jotka ovat jäädä väärään määränpäähän. Kuulutuskielet ovat suomi, ruotsi ja englanti eikä esimerkitsi swahili, mandariini ja saame. Että kyllä pitäisi ymmärtää istua pyllyllään.

Kun tein netissä check innin niin ihmettelin kovasti, miten lento etenisi. Minulla vaihtui siis istumapaikka Tukholmassa. Mietin sitä mielessäni, että noustaanko me nyt sitten koneesta ja niin edelleen, mutta lentokentällä virkailija selitti, että syystä jota kukaan ei ymmärrä, on luvassa tämä ylimääräinen istuimenvaihto-ohjelmanumero. Mutta että koneesta ei poistuta.

Tukholman kentällä koneesta poistui suurin osa matkustajista ja 16/19 matkustajaa jäi paikoilleen. Tai siis vaihtoi paikkaansa uudelle paikalle. Tai siis yksi vaihtoi ja ne muut istuivat kuin tatti entisellä paikallaan. Joukkue siivoojia tuli koneeseen ja ruotsinkieliset iloiset lentokenttähenkilöt kuulustelivat på svenska kaikilta nimeä ja yrittivät selvittää missä kukakin oli istunut ja missä pitäisi istua. Tämä suoritettiin kolmella kierroksella, jonka jälkeen kuulutettiin Miettistä ilmoittautumaan välittömästi henkilökunnalle. Miettinen nosti kätensä lentoemon vierestä ja myös hänet merkattiin paikalla olleeksi. Kesken matkaa karanneet kolme iloista veikkoa palautettiin myös paikoilleen.

Samalla tankattiin. Turvavyötä ei saanut pitää kiinni. Oli vähän sellainen olo, että tulipalon sattuessa on valmistauduttava juoksemaan.

Sitten otettiin uudet kaverit sisään koneeseen. Boarding competed. Koneessa oli n. 1/3 matkustajakapasiteetista käytössä. Minun entisellä paikallani ei ollut ketään. Lentoemot, kenttähenkilökunta ja minä olimme kaikki yhtä ihmeissämme paikanvaihtoverryttelystä eikä kukaan keksinyt sille mitään järjellistä selitystä.

Pian olimme taas ilmassa ja mustikkamehua nautiskellessa koko jumppa unohtui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti