Niin että mitä siinä purkissa onkaan...

Seuraava teksti on Juha Vuorisen kirjasta Romaanikerjäläinen, jossa hän kertoo eräässä jutussaan siitä, kun teki radio-ohjelmaan pilapuheluita. Juttu on suora lainaus ja melko pitkä sellainen (en tiedä onko sellainen sallittua vai ei, mutta niin kauan kuin herra Vuorinen ei henkilökohtaisesti pyydä tätä poistamaan niin saa olla). Kyseinen katkelma on puhelusta elintarvikemyymälään.

- Onko teidän säilykepurkeissa aina sitä, mitä niiden kyljessä lukee? kysyin asiallisesti.
Kauppias pyysi tarkentamaan omituista ongelmaani.
- Siis mitä on esimerkiksi sellaisen purkin sisällä, jonka kyljessä on ananasrenkaiden kuvia  ja kyljessä lukee: "Ananasviipaleita omassa liemessään"?
- No tietenkin ananasviipaleita, kauppias tuhahti.
Jatkoin uhrini hauduttamista tenttaamalla, mitä mahtoi olla sellaisissa purkeissa, joiden kyljissä oli kuvia persikan puolikkaista, lihapullista kastikkeessa tai murskatuista tomaateista? Kauppias alkoi uhkaavasti kyrpiintyä kysymyksiini.
- Eli niissä on aina sitä, mitä kyljessä sanotaan? kiirehdin varmistamaan.
- No tietenkin!
- Mutta kun minä näin teidän kaupassa myös sellaisen purkin, jonka kyljessä oli kultaisen noutajan pää ja siinä luki koiran liha-ateria, niin mitäkähän se mahtoi sisältää?
Kauppias alkoi huutamaan, ettei heillä tietenkään myydä koiranlihaa vaan niissä on riistaa sekä naudan ja sianlihaa.
- Mutta niissä ananaspurkeissa on kuitenkin ananasta? jatkoin grillaamista.
Kauppias oli iskemässä luuria korvaani, kun sain livautettua viimeisen kysymykseni:
- Ehditkö vielä kertoi, mitä mahtaa olla siinä pahvikotelossa, jossa on koiran kuva ja päällä lukee isolla Tassu?
- Kuule, koirankeksejä, tuut tuut tuut tuut

Luin kirjaa monta vuotta sitten kun olimme äidin kanssa lomailemassa Calpessa. Katkelma putkahti mieleeni kesken kauppareissun pari viikkoa sitten, ymmärrätte varmaankin miksi.

Tässä purkissa on pakko olla lapsenmaksapasteijaa!