Ostin siis messuilta linnunpöntön sinitiaisen mentävällä aukolla, koska pihaan on saatava sinitiainen. Eilen menikin sitten rattoisasti tunti poikineen takapihan pusikossa ähisten. Koska omenapuumme on siis liian keskellä pihaa, päätin laittaa pöntön takapihan pusikkoon, jossa munatkaan eivät niin todennäköisesti paistu kuumallakaan kelillä.
Tuli kokeiltua, että A-tikkailla ei pusikkoon kunnolla päässyt käsiksi. Jotain koroketta kuitenkin tarvittiin, koska pöntön piti olla tietyn oksanhaaran korkeudella, muuten se ei suostunut pysymään paikoillaan. Kun pönttö roikkui puoliksi kiinnitettynä vinossa polven korkeudella ja olin hakemassa etupihalta jakkaraa, kävi eräs sinitiainen jo tiedustelemassa tilannetta ja yritti pörrätä pönttöön. Hätistin sen pois ja huusin, että ei sinne vielä voi muuttaa!
Sain lopulta näin jälkeen päin ajateltuna aivan järjettömän ripustusoperaationi suoritettua loppuun ja pönttö on nyt puskassa. Naapurikin tuli jo vähän huolestuneen näköisenä "röökille" kolmannen kerran vartin sisällä, kun tasapainottelin tikapuut nojaten ei mihinkään ja toivoin hartaasti, että ne pysyisivät paikoillaan pelkän ajatuksen voimalla. Onneksi järki voitti ja hain vähän tukevamman alustan.
Sitten aloitettiin pöntön kiivas tuijotus sisältä käsin. Tuijotin ainakin tunnin ikkunasta, että milloin se sinitiainen palaa takaisin muuttopuuhiin, mutta sitä ei näkynyt. Pari harmaanruskeaa väärän sortin lintua lähestyi pönttöä selvästikin sillä silmällä, mutta onneksi ne perääntyivät. Yksi tuhdissa kunnossa ollut talitiainenkin käväisi luukulla, mutta huomasi, ettei mahdu reiästä sisään. Mutta ei sinitiaista.
Kunnes tänään! Putsasin grilliä kesäkuntoon ja sieltä se lennähti! Juuri oikean värinen ja kokoinen pikkuruinen sinitiainen. Pari kertaa se lensi sinne ja takaisin, luulin, että trafiikkia olisi ollut enemmänkin ja siksi luulin, että ei sinne pönttöön kukaan muuta. Koirillekin jo jupisin, että niin ne vaan linnut lentelee naapurin homeisen pöntön ympärillä, vaikka tarjolla olisi uusikin. Naapuri ei ole varmaan ikinä puhdistanut pönttöään, joten sen pöntön näennäinen suosio lisäsi harmistusta. (Tähän on kyllä vielä selvennettävä, että ei se sinitiainen sieltä grillistä lentänyt, vaan pöntöstä.)
Mutta enää ei harmitella. Toivottavasti pönttö pysyy asuttuna. Perhosetkin on jo tilattu, koska kukat pääsee kohta jo maahan, joten enää on jäljellä siili, jonka pyydystämiseksi tarvitaankin sitten jo ihan eri tason taiturointia. Tosin meillä on tuo koiranpentu, joka katuharjan tehtävän sivutoimenaan voisi hoitaa myös etanansyönnin ja muut ällö-öttiäiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti