Koiranelämää hotellissa

Kuopion reissulla yövyimme Scandicissa, joka on aivan järven rannalla. Sijainti oli varsinkin koiria ajatellen aivan loistava, koska karvakuonot sai lenkkipolulle heti parkkipaikalta.

Ensimmäinen päivä meni joten kuten. Olimme vähän sydän syrjällään syömässä, koska piskit olivat kahdestaan yksin vieraassa paikassa. Odotimme koko ajan puhelinsoittoa hotellista, että tulkaa nyt vaimentamaan ulvonta/haukunta/rähinä. Soittoa ei kuulunut. Ryökäleet olivat nukkuneet koko ajan ja ilmeisesti keränneet voimia tulevaa yötä varten. Lumosta nimittäin kuoriutui illan edetessä Vahtikoira. Villi oli vain uninen, mutta kun eräs alkoi aina rähistä käytävältä kuuluvista äänistä, niin pitihän sitä muodon vuoksi haukkua mukana. Tätä toistui varmaan kolmeen asti yöllä, ei siinä paljon nukuttu. Aamulla halusivat ulos ennen kuutta.

Seuraava yö meni jo kivasti, koska kaikki muut asukkaat meidän käytävältämme olivat poistuneet. Koirien kanssa on siis ihan kiva matkustaa ja yöpyä hotellissa, jos vain sattuu saamaan huoneen siitä osasta hotellia, missä ei ole muita asukkaita, hissiä, käytävän palo-ovea eikä siellä liiku henkilökuntaa. 

Hotellissa unohtui se, että vierekkäin ei olla tai nukuta. Unohtuu se kyllä nykyisin autossakin, mutta silti on tilanteita, jolloin on parempi pysytellä kauempana. Kuten se, kun Villi oli nukutuksen jälkeisissä olotiloissa ja Lumo yritti vängätä viereen nukkumaan. Villistä kuului vaimea mur ja tilanne oli ohi. Kakara tajusi ottaa etäisyyttä.

Pakko laittaa vielä kuva Lumosta. Eläinlääkärillä punnittiin ja painoa on hurjat 2,6 kiloa. Luultavasti se kasvaa vielä 400 grammaa jos hyvin käy, nyt on joku kausi, että ruoka ei maistu. Liekö hampaiden vaihtumisella jotain tekoa asian kanssa? Naksut voi toki syödä, jos ne tarjoillaan Villin kupista.