Rakentelua

Mikey ja naapureiden lapsille Pentiksi itsensä esitellyt vieraamme rakensivat meille portin etupihalle. Ensinhän piti tietenkin käydä Starkissa ostamassa matskuja. No, eihän niillä ollut mitä myydä, mutta sanoivat, että kaikki mitä löydetään, saadaan ottaa ja viedä pois. Kyseessä oli siis sellainen ohkainen jämärima, joka on niin ohutta, että eihän se mihinkään kelpaa eikä sitä ainakaan myydä voi! Tarjous otettiin vastaan ja sittenpä kaivelimme ja etsimme sopivat matskut. Portin hinnaksi tuli siis 4,90 saranoista ja pari euroa portin haasta, jota ei tarvittu. Nauloja ei lasketa, koska ne olivat jo valmiina. Rakentajat olivat niin epäammattimaisia ja kesäharjoittelijan oloisia, että heidän työlleen ei tarvinnut laskea hintaa. Tein niille jääteetä ja sillä jaksoivat puurtaa. Työnjälki oli omia odotuksiani parempi.

Portti

Koiria varten oli ostettuna matalaa verkkoa, jolla oli tarkoitus tilkitä joka ikinen kolo, josta pieni bolognese voisi haluta karata. Osoittautui kuitenkin, että tämän verkon silmäkkeet olivat niin isoja, että pieni bolognese pääsisi niistä mukavasti pakenemaan aina tilanteen tarjoutuessa. Sitä ei siis asennettu. Sen sijaan pojat laittoivat tukokset aukkoihin puunsuojaverkosta niittaamalla ylihintaisella nitojalla ne puuaitaan kiinni. Takapiha on vielä tekemättä verkotuksen osalta, ja pieni bolognese kirmasikin jo karkuteillä tässä eräänä iltana, minä säntäilin perässä sukkasillani märällä nurmikolla. Tarina päättyi hyvin, koska koiran himo kuivattuun tonnikalaan on kyltymätön.

Karkulainen