Villin kamala päivä

Villi otettiin mukaan kun kävimme katsomassa pikkukoiraa. Kasvattajalla on niin monta koiraa, etten osaa edes laskea, ja yllättävän hyvin tuo epäsosiaalinen roturasisti sopi joukkoon. Vaikka onkin ihan eri näköinen ja hirmuisen suuri Bologneseen verrattuna. Villi pääsi heti kasvattajan syliin ja palkitsi noston perinteisesti kiljumalla niin kovaa kuin keuhkoista ääntä lähti. Muita koiria piti vähän komentaa, mutta kaiken kaikkiaan meni paremmin kuin osattiin kuvitella.

Villi ei tietenkään päässyt pentujen huoneeseen, koska emo olisi muuten pistänyt häirikön lihoiksi. Odotellessaan ulkopuolella se oli mm. kiivennyt sohvalle, tv-tuolille, yritti ulvoa (joku talon omista koirista kielsi, koska homma loppui kuin seinään) ja kävi läpi koko ääntelyrepertuaarinsa. Ja kun mikään ei tehonnut niin piti vain odottaa.

Samaan aikaa talon omista koirista kaksi nuorinta suorittivat operaation, jossa pienempi nyhti muovikukasta lehdet irti ja isompi vei ne sohvalle maisteluun.

Kotona Villistä piti tasapuolisuuden nimissä ottaa kuvia, ällöttävän inhottavaa Villin mielestä, ja sitä varten puettiin uusi Rukka-sadetakki päälle. Kertakaikkisen kamala päivä siis.

Onneksi sai edes vähän leikkiä Kanalla!