Bostonkakku

Tiedättehän aloittelijan tuurin? Siis sen itsetuntoa hivelevän kokemuksen, kun tekee jotain ensimmäisen kerran ja onnistuu vahingossa. Ja sen jälkeen luulee olevansa vähintäänkin Keskimääräistä Parempi tekemässään asiassa. Kunnes todellisuus taputtaa olalle kun samaa juttua tekee toisen kerran ja se meneekin pahasti pieleen, esimerkiksi juuri silloin kun kylässä on kasa ystäviä (ja on mainostanut bravuuriherkkuaan kaksi viikkoa ylisanoilla). Sitten vähän hävettää kun ymmärtää, että kyseessä olikin aloittelijan tuuri.

No, minulle ei tänään käynyt noin. Päinvastoin. Yleensä luotan aloittelijan tuuriini, jota kotoisasti kutsun hullun tuuriksi, koska päätän usein kokeilla uusia asioita kiinnittämättä liikaa huomiota yksityiskohtiin. Usein, esimerkiksi leivonnassa ja ruoanlaitossa hullun tuurini on pelannut loistavasti, joskus mukana on ollut ilmiselvästi myös taitoa, koska herkku on onnistunut uudemmankin kerran. Tänään ei ollut tuollainen päivä.

Päätin siis tehdä Bostonkakun. Googlailin sopivaa ohjetta aikani, kunnes totesin, että eiköhän yksi Bostonkakku tehdä ihan vain fiiliksen mukaan, pullataikinaan otin pari ohjetta ja yhdistelin mieleni mukaan. Jossain vaiheessa luomuksen ollessa uunissa katsoin vielä paistoaikaa netistä. Kiinnitin huomiota lauseeseen "laita palat leikkuupinta ylöspäin väljästi vuokaan". Väljästi??? VÄLJÄSTI???

Kipaisin katsomaan uuniin ja ratkesin nauramaan.

Ihan kuin se yrittäisi karata. Onneksi olen sijoittanut yksittäiset pullat strategisesti oikein, jotta ylitse pursuava osa on edes tuettu hyvin.

Ai niin, mainittakoon vielä, että nauroin hiljaa mielessäni kun katselin netistä erästä bostonkakkukyhäelmää, että miten joku voi epäonnistua näin helpossa jutussa. Minun kakustani ei tulisi ainakaan tuollaista! No ei tullut, ei...