Pentupäivittelyä

Käytiin katsomassa koiria taas tänään. Lumo oli kasvanut taas vähän ja jaksoi meidän tuloa edeltäneen aktiivisuushetkensä takia lähinnä vain istuskella ja tuijotella kaipaavasti sisaruskasaan, joka sai nukkua ilman häiriöintiä. Vaikka liikkeet olivatkin laiskat ja masu pönkeänä ruokailun jälkeen, kameran lähestymisen aiheuttama liikehdintä oli optimoitu niin, että saatiin vain epätarkkoja kuvia. Tai sitten epätarkkuus johtui kaikesta siitä söpöydestä ja karismasta, joka pennusta huokui. Alemmassa kuvassa jäytämisen kohteena Mikon sormet.

Pistäydyttiin myös isompien pentujen huoneessa. Istuin lattialle ja koko pesue vyöryi saman tien syliin syliin syliin, roikutaan tukassa, imeskellään kaulakorua, purraan vähän ja ankkuroidutaan kynsillä rinnuksille, miksei se huomaa minua minua minuaaaaaa! Ihan hirveä sirkus, mutta olihan ne silti riemastuttavia. Vauhti oli vaihtunut epämääräisestä horjahtelusta epämääräiseen juoksuun ja meno oli kaikin puolin hektistä. Ja tuli todistettua sekin, että pienen Bolognesen häntä mahtuu toisen pennun suuhun kokonaan ja kun siitä vetää parkettia pitkin, niin se toinen liukuu perässä ilman suurempaa vastarintaa.

Ja tottakaihan Villi oli mukana. Ja kuten arvata saattaa, Villin päivä oli ihan kamala. Kaiken kruunasi yltiötuttavallinen Lilli, puren-aivan-kaikkea -iässä oleva pentu, joka roikkui välillä Villin korvassa, kyljessä tai mistä nyt parhaimman otteen milloinkin sai, kunnes Lillin omat karvat sotkeutuivat hänen  hampaisiinsa ja homma kaatui siihen. Tietenkin Lilli oli tuhman puoleinen muutenkin ja sitä komennettiin jatkuvasti huutamalla sen nimeä. Villi tuijotti ihmisiä pyöreillä silmillään, että mitä siinä huudatte kun en ole tehnyt mitään. Lilli, jota komennus varsinaisesti koski, jatkoi touhujaan laisinkaan komennuksesta piittaamatta ja luotti söpöytensä antavan anteeksi kaikki pahat teot.