Lumo

Ehdittiin jo aamupäivällä käydä katsomassa miten meidän koira kasvaa. Nimi oli keksittävä ja äkkiä, ja koska yksimielisyyteen ei tunnuttu pääsevän, niin ei auttanut muu kuin jatkaa sanojen syöttämistä sanakirja.orgiin.

Sieltä se sitten löytyi, ekalla yrityksellä vieläpä. Valo on esperanton kielellä Lumo. Ja tadaa, Mikko suorastaan innostui omalla viehättävällä tavallaan ("no oishan se ihan ok nimi kai" oli suurta edistystä kaikkiin seitsemäänkymmeneen edelliseen ehdotukseen, joihin vastauksena oli pelkkä tiukka "ei" ilman enempiä selittelyjä). Ja siitä tuli nyt sitten Lumo. Sopivampi nimi olemuksen ja touhuilun mukaan olisi ollut Mönkeröinen tai Makkara.

Ensin opeteltiin syömistä. Vasemmlla oleva poika ei tajua hommasta yhtään mitään. Hän on tissipoika, eikä tavallinen ruoka ole yhtään kiinnostavaa. Keskellä on Lumo. Oikealla Hilla, joka oli vähän paremmin perillä siitä, mitä ruokaillessa on tarkoitus tehdä. 

 

Sitten tutkittiin maailmaa

Ja käytiin pyyhkimässä leuasta ylimääräiset eväät ihmisiin. Koko koira oli ruoassa, arvaisin, että sapuskaa oli enemmän koiran ulkopuolella kuin sisällä. Viimeksi koira mahtui yhteen käteen. Viikossa tapahtuu paljon, koska nyt piti olla jo kaksikäsiote.

 Jälkkäriksi päästiin poikakoiran mielestä varsinaisen ruoan kimppuun.

Ja kun oli syöty kaikki ruokalajit, oli aika nukkua. Osat olivat vaihtuneet ja alimmaiseksi päätyi Lumo, jonka niskaa pikkuveli käyttää kätevästi tyynynä.