sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Rock the ballet + Mountain

Kävimme tyttöjen kanssa viime viikonloppuna katsomassa Rasta Thomas' Rock The Balletin. Sitä ennen pistäydyimme syömässä nepalilaisessa ravintolassa nimeltä Mountain.



Pohjustuksena tarinalle kerrottakoon sen verran, että kävin Maaretin kanssa pari vuotta sitten katsomassa produktion edellisen version, ja se oli hyvä. Ainoa hämmennystä aiheuttanut asia oli mies, jonka oletin olevan herra Rasta, irlantilaisen näköinen, vähän prinssi Harryn oloinen pitkä ja laiha superhyvä tanssija.

No tällä kertaa hän ei ollut mukana. Heidille tätä ihmettelin, ja tulimme siihen tulokseen, että olen menossa sekaisin ja herra Rastan on oltava ihan muun näköinen. Tällä kertaa mukana ei myöskään ollut kuin pari hyvää numeroa, muu esityksestä oli lahjakkuuden hukkaamista, mainstreamaamista (tuo ei kyllä ole sana...), epätarkkuuksia ja paljon muuta negatiivista. Oli heillä lahjoja, niitä vain ei nyt käytetty tässä esityksessä vaan ne säästettiin ilmeisesti johonkin muuhun. Tällä kertaa arvelin herra Rastan olevan tummempi, ylävartaloltaan hyvin kehittynyt herrashenkilö, joka oli hyvinkin lahjakas, ainakin väliajan jälkeisessä ensimmäisessä tanssissa väläytteli vaikka mitä taitojaan. Mutta ei se sitten oikein kantanut. Mietin, että esitys on todellakin uusittu ja päivitetty. Tällä kertaa suunta vain oli väärä ja kaikenmoinen huiskaminen oli korvannut taidot. Jos annan kansantajuisen esimerkin heille, jotka eivät vielä tajunneet: Minä olen proviisori. Minä tiedän lääkkeistä. En ole lääkäri. Jos päättäisin suorittaa jonkin kirurgisen operaation potilaalle ja mainostaisin sitä vielä etukäteen kaikille, niin varmaan ainakin sitä leikattavaa harmittaisi tajuta, että eihän tämä mitään tästä hommasta tiedäkään, olisi pysynyt vaan siellä apteekissa.

Ja siitä Rastasta vielä. Oli järkytys pienen googlailun tuloksena tajuta, että koko heppua ei näkynyt esityksessä. Hän on ilmeisesti vain luonut esityksen, saanut tarpeekseen ja alkanut tehdä jotain muuta. Se eniten itseään korostanut tumma, jo aiemmin mainittu ylävartaloltaan hyvin kehittynyt mieshenkilö, oli vain joku ykköstanssija. Herra Rasta olisi sittenkin voinut olla se kaksi vuotta sitten esiintynyt tyyppi. Varma ei voi olla.

Mukana oli myös yksi naistanssija. Aina, kun hän tuli lavalle, huokasin mielessäni, että mene jo pois pilaamasta koko hommaa. Ei mitään lavakarismaa. Semmoinen tyhjänpäiväinen täytetyyppi. Taitava varmaan joo, mutta täysin joutava esityksen kannalta.

No mutta aina ei voi onnistui, terkut vaan Rastalle. Sen sijaan ennen esitystä käymässämme Mountain-ravintolassa oli asiat kohdillaan ja ruoka maistui hyvin. Sen enempiä kehuskelematta maut olivat kohdillaan, palvelu pelasi ja homma toimi. Ei hyvään lopputulokseen päästäkseen tarvitse keksiä rakettia uudelleen, hyvä perussuoritus riittää, terkut taas Rastalle.
Annos nro 13 Chicken special karai: Jogurtissa marinoituja tandooriuunissa
grillattuja broilerin rintafileitä, tuorejuustoa,
tomattia, sipuli-inkivääri-cashewpähkinä
kastikkeessa, salaatti & raita
Tämä teki minuun sellaisen vaikutuksen, että raahasin laina-Penttimme ja Mikeyn maistamaan lounasta ravintolaan. Sekin oli hyvää. Siitä ei keretty ottaa kuvaa, mutta voin suositella ainakin saag paneeria ja mountain special chickeniä. Nam! Tämä on niin suosittu lounaspaikka, että ei meinattu mahtua sisään. Jos tänne pyrkii illalla, niin suosittelen pöytävarausta ainakin viikonloppuna.





1 kommentti:

  1. Voi Rasta, minkä meni tekemään! Järkyttävää asiakkaiden huijaamista. No, onneksi oli sentään Nepalilainen.
    -Maaret

    VastaaPoista