Me asutaan tosi kivassa paikassa. Kauppaan on noin puoli - yksi kilometriä jalan, iso kauppakeskus on 3 kilometrin päässä ja lähimmälle pellolle on pari sataa metriä. Ja siis ollaan kaupungissa. Luonto on lähellä. On kettua, jänistä, yksi citykanikin on nähty, irtokissoja, linnunlaulua, variksien konsertteja ja fasaanien laulantaa. Sammakkokin oli eilen pihalla ja viime viikolla orava tuhosi terassilla lampaantaljaa. Luonto on siis lähellä, ja sitähän me haluttiin. Mutta voisiko se edes yöllä ja esimerkiksi ennen aamukahdeksaa olla vähän kauempana?
Linnunlaulu on kivaa jos sitä ei kuulu vuorokauden ympäri. Nyt voisi kysyä, että pitikö se linnunpönttö sitten pihaan viritellä, koska siellähän on jo poikasia! Ja ne piipittää koko ajan. Se ääni ei onneksi paljoa häiritse, toisin kuin se helkkarin fasaani, joka huutaa ikkunan alla jo aamuyöstä. Tässäpä on linkki ääninäyte, mistä saatte näytteen ja pääsette jyvälle, mistä on kysymys. Kun aamuyöllä on ensin herännyt jopa ikkunan läpi kuuluvaan rääkäisyyn ja on juuri nukahtamassa uudelleen, se tekee sen taas. Fasaanihan myös laskee liukumäkeä meidän auton päällä talvella, paskoo ikkunoihin ja juoksee parkkipaikalla autoa karkuun suoraan eteenpäin eikä tajua väistää sivulle. Viime yönä mietiskelin sopivia tapoja päästä herra fasaanista eroon, ja tuossapa kirjoitellessani tajusin, että kätevintä olisi vain törmätä siihen epähuomiossa autolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti