Operaatio sinitiaisen pyydystys

Ostin siis messuilta linnunpöntön sinitiaisen mentävällä aukolla, koska pihaan on saatava sinitiainen. Eilen menikin sitten rattoisasti tunti poikineen takapihan pusikossa ähisten. Koska omenapuumme on siis liian keskellä pihaa, päätin laittaa pöntön takapihan pusikkoon, jossa munatkaan eivät niin todennäköisesti paistu kuumallakaan kelillä.

Tuli kokeiltua, että A-tikkailla ei pusikkoon kunnolla päässyt käsiksi. Jotain koroketta kuitenkin tarvittiin, koska pöntön piti olla tietyn oksanhaaran korkeudella, muuten se ei suostunut pysymään paikoillaan. Kun pönttö roikkui puoliksi kiinnitettynä vinossa polven korkeudella ja olin hakemassa etupihalta jakkaraa, kävi eräs sinitiainen jo tiedustelemassa tilannetta ja yritti pörrätä pönttöön. Hätistin sen pois ja huusin, että ei sinne vielä voi muuttaa!

Sain lopulta näin jälkeen päin ajateltuna aivan järjettömän ripustusoperaationi suoritettua loppuun ja pönttö on nyt puskassa. Naapurikin tuli jo vähän huolestuneen näköisenä "röökille" kolmannen kerran vartin sisällä, kun tasapainottelin tikapuut nojaten ei mihinkään ja toivoin hartaasti, että ne pysyisivät paikoillaan pelkän ajatuksen voimalla. Onneksi järki voitti ja hain vähän tukevamman alustan.

Sitten aloitettiin pöntön kiivas tuijotus sisältä käsin. Tuijotin ainakin tunnin ikkunasta, että milloin se sinitiainen palaa takaisin muuttopuuhiin, mutta sitä ei näkynyt. Pari harmaanruskeaa väärän sortin lintua lähestyi pönttöä selvästikin sillä silmällä, mutta onneksi ne perääntyivät. Yksi tuhdissa kunnossa ollut talitiainenkin käväisi luukulla, mutta huomasi, ettei mahdu reiästä sisään. Mutta ei sinitiaista.

Kunnes tänään! Putsasin grilliä kesäkuntoon ja sieltä se lennähti! Juuri oikean värinen ja kokoinen pikkuruinen sinitiainen. Pari kertaa se lensi sinne ja takaisin, luulin, että trafiikkia olisi ollut enemmänkin ja siksi luulin, että ei sinne pönttöön kukaan muuta. Koirillekin jo jupisin, että niin ne vaan linnut lentelee naapurin homeisen pöntön ympärillä, vaikka tarjolla olisi uusikin. Naapuri ei ole varmaan ikinä puhdistanut pönttöään, joten sen pöntön näennäinen suosio lisäsi harmistusta. (Tähän on kyllä vielä selvennettävä, että ei se sinitiainen sieltä grillistä lentänyt, vaan pöntöstä.)

Mutta enää ei harmitella. Toivottavasti pönttö pysyy asuttuna. Perhosetkin on jo tilattu, koska kukat pääsee kohta jo maahan, joten enää on jäljellä siili, jonka pyydystämiseksi tarvitaankin sitten jo ihan eri tason taiturointia. Tosin meillä on tuo koiranpentu, joka katuharjan tehtävän sivutoimenaan voisi hoitaa myös etanansyönnin ja muut ällö-öttiäiset.

Kevätmessuilla

Kävin joskus aiemmin messukeskuksessa puutarhamessuilla ja tänään piipahdin kahteenkin otteeseen Kodin Terran kevätmessuilla.

Messukeskuksessa missioni oli löytää tiettyjä kasvinalkuja sekä linnunpönttö. Löysinkin helposti Viherpeukaloiden valikoimat livenä ja ostin ne, mitä olin suunnitellutkin. Linnunpöntön etsintä menikin metsästämiseksi, mutta lopulta onni kääntyi ja onnistuin löytämään paikan ainoan myynnissä olevan pöntön. Puutarhamessujen lisäksi samaan aikaan pidettiin parit kolmet muutkin messut ja jaksoin kantamuksineni piipahtaa myös toisella puolella. Siellä onni jatkui ja sain  "rakenna itse linnunpönttö"-tiskiltä osat mukaan ja Mikey lupasi pienen painostuksen myötä koota sen minulle. Tai siis sille pihaan saalistettavalle sinitiaiselle.

Ostin siis perennapenkkiini Isotähtiputken, Kaunopunahatun, Tarhapunahattu Razzmatazzin ja jonkun kiinanpioninkin taisin ostaa. Ja liljan. Niin kuin niitä ei olisi jo ennestään. Nuo kaikki kasvit (paitsi lilja) houkuttelevat perhosia. Näin tänään yhden lepattelemassa ristiin rastiin holtittomaan perhostyyliin ja kaduin syvästi ostoksiani. Hirveästä tsempistä huolimatta kesästä tulee vaikea, jos kasvit lähtevät kasvuun ja perhoset löytävät apajille.

Tänään siis suunnistin Tuusulaan kello 12. Sinne oli päättänyt tulla pari muutakin ihmistä, koska parkkipaikka oli aivan täynnä. Ihmettelin hieman, kunnes paljastui, että putiikki oli ollut avoinna jo kymmenestä saakka. Kaikilla oli kyydissä 4 säkkiä Biolanin mustaa multaa. Ladoin sitä omaankin kärryyni vaikka hintaa ei näkynyt missään. Löysin myös kivoja matalampia lisäyksiä tulevaan perennapenkkiini ja aioin tehdä pikapoistumisen messuilta alle tunnin kierelyn jälkeen. Samalla tajuntaan iski se pieni epäilys, aatsa. Siis se ensimmäinen, pienin epäilys siitä, että jokin on mennyt kammottavalla tavalla pieleen. Onko pankkikortti mukana? Kävin lauantaina ostamassa ruokaa....mitkä housut oli jalassa...ei nämä....voi helkkari! Entäs ässäkortti? Samoissa taskuissa. Entäs nyt? Tein vielä kierroksen parkkipaikalle ja tongin laukkuni ympäri ja voi sitä ilon  hetkeä, kun mastercard löytyikin lompakosta. Ässäkorttia ei edelleenkään ollut.

Maksoin, tuplabonukset jäi saamatta ja ajoin kotiin. Tuusulahan ei siis ihan varsinaisesti ole tuossa naapurissa. Kannoin tavarat sisälle, otin ässäkortin mukaan ja ajoin takaisin sinne kodin terraan. Hullun hommaa! Mutta ilma oli mitä kaunein, joten oli kiva ajella.

Uudella kierroksella kaappasin mukaani ylihintaisen termoruukun ja uuden satsin multaa (oli 4 pussia per talous) ja kävin kirjaamassa menetetyt bonukset kortilleni. Ensi yönä on pakkasta, joten kaikki kasvit ovat yön sisällä.

Mitä tästä päivästä opimme? Älä lähde kotoa ostoksille ilman pankkikorttia? Ei. Olen harrastanut valitettavasti samaa ennenkin, joten tuskin tästäkään kerrasta opiksi on. Oikeastaan en oppinut mitään muuta kuin sen, että Kodin Terran viherosasto olikin auennut jo kymmeneltä. Ja että jotkut kärhöt ovat talvenkestävämpiä kuin toiset, kartiovalkokuusi ei ole kuollut vaikka latva paloihin kevätauringossa karrelle ja jos meinaa suojata kukkasia harsolla, pitää harso kiinnittää niin, että se ei lähde lentoon (no shit sherlock!).

Härän filettä

Välillä pitää yrittää panostaa ruoanlaittoon, ettei mene ihan kokonaan pitsanpaistolinjalle. Tässä otos kotiravintolastamme. Teen aina hirveän innoissani kaikkea uutta kivaa, mutta sama vaivaa kuin sisustamistyylissäni, että mitkään komponentit ei välttämättä sovi toisiinsa. Sitä pelkäsin nytkin, mutta oikeastaan kastike oli ainoa, joka jäi vähän jalkoihin maultaan (ja se oli se työläin tietenkin).

 Lautasella  härän sisäfilettä, bataattipyrettä, chorizobulguria grillatuilla miniluumutomaateilla ja katajanmarjakastiketta. Hyvin maistui!

Kurahousut jalkaan ja menoksi!

Lumolla on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa... Eikun siis Lumoa ei ole siunattu kovin pitkillä säärillä. Maha siis on aika lähellä maanpintaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun tullaan ulkoa sisälle, rapainen ja pyristelevä otus on saatava mahdollisimman vähillä seinäroiskeilla yläkerran kylppäriin pesulle. Sitten pitää huuhtoa koko mahan alus ja tassut. Kolmesti päivässä pahimmillaan.

Siksipä oli vain kurvattava Opelilla Mankkaan Mustiin ja Mirriin ja ostettava kaverille kurahousut. Kysyin kaupan tädiltä, että voiko niitä sovittaa. Hän sitten ystävällisesti puki kiemurtelevalle ja innosta huutavalle koiralle haalarit päälle. Onneksi sattui kerralla sopiva koko, oli sen verran eloisa kaveri, että ei ihan minuutti tai pari toimenpiteeseen riittänyt.

Nyt on hyvä ulkoilla, kun ei tarvitse kuin vessassa vähän huuhtaista tassuja ja sitten ottaa haalari pois päältä.

ATWIA

And that's who I am. Sellainen minä olen. 

 

Hernekeitto painekattilassa

Olen haaveillut painekattilasta jo kauan. Lähinnä siksi, että sillä saa tehtyä nopsasti hernekeittoa. Ei tarvitse liotella herneitä yli yön eikä keitellä tuntitolkulla. Silti asiaa piti hautoa pari vuotta, koska eihän kukaan nyt yhden ruoan takia kokonaista kattilaa hanki! No nyt olen keksinyt muitakin ruokia, joita kattilassa voi valmistaa ja siksipä pistin Opa Eco-kattilan painekansineen hankintaan. Kivaa tuossa kattilassa on se, että itse kattila on kattila ilman mitään erikoisuuksia. Kansi sen sijaan on painekansi ja se sopii sekä 5 litran että 3 litran kattilaan. 

Minut, kuten monet muutkin ainakin nettipalstojen tekstien mukaan,  oli ehdollistettu jotenkin kummallisesti siihen, että painekattila on Erittäin Vaarallinen ja vähintään saatanasta seuraava kaikessa kamaluudessaan. Ja kun se on posauttanut soosit päällesi ja paineaalto on hajottanut sekä omat että naapurin ikkunat, pääset kuuraamaan kattoa  (maalaamisesta puhumattakaan), koska hernekeitot isketyvät siihen kiinni. Kaikesta tästä huolimatta kuitenkin siis tilasin kattilan. Eihän minulla ole mitään konkreettisia omakohtaisia kokemuksia aiheesta, joten eihän tässä mitään hätää ole, eihän?

Nyt on kattilalla näytön paikka. Sinne on laitettu vettä, kovia herneitä, sipulia, sian etuosaa ja jauhelihaakin taisin laittaa. Siinä se nyt sihisee, vähän pelottavasti. Ja lämpötila induktiotasossa on 3/9 ja olen melko varma, että....hyvä on, ihan varma, että soppa on palanut pohjaan. Sinne ei voi kurkistella eikä hämmentää. Tosin kun on eka kerta kyseessä, niin tämänhän pitäisi onnistua. Eikä minua pelota kovin paljoa ainakaan, koska koirat nukkuvat ihan rauhallisesti tuossa vieressä ja niistä kyllä huomaisi, jos minua jokin pelottaisi.
_________________________________________________________

Jaahas, täällähän tuoksuu hernekeitto! Nyt se on porissut 20 minuuttia, mutta luotettavan tuntuisesta, ja valitettavasti melkein ainoasta, nettilähteestä luin, että puolitoista tuntia voisi antaa olla ennen kuin kantta availee. Kattilan käyttöohjeessa sanotaan 20 minuuttia.
______________________________________________________________

Pitihän se avata ja katsoa noin 30 minuutin kohdalla. Laitoin mukaan ihan surkean laatuista porsaanlihaa, siitä oli tullut haarukalla riivittävää. Herneet ei olleet ihan mukana, joten siivosin lihan, otin luun pois ja laitoin porisemaan vielä uudelleen.
_______________________________________________________________

No nyt tuli valmista! Yhteensä kiehui tunnin. Valmistelutyöt olivat olemattomat, pilkoin sipulin ja heitin lihat semmoisenaan herneiden ja veden sekaan, joten hernekeitto valmistuu painekattilassa tunnissa. Voisi olla vähän kauemminkin jos haluaisi, mutta tuntikin riitti. Eikä palanut pohjaan!

Suklaavadelmamuffinsit

Tässä maailman helpoin ja ehkä paraskin muffinsiohje:

175 g taloussuklaata

175 g voita/margariinia

2 1/3 dl sokeria

6 kananmunaa

1 1/3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

150 g valkoista suklaata

1-2 dl vadelmia 

   

Sulata voi ja suklaa kattilassa. Anna jäähtyä hieman

Sekoita samaan kattilaan sokeri ja munat. Ei tarvitse vatkata

Lisää jauhot

Lisää valkosuklaa karkeana rouheena. Aina voipi käyttää vähemmän jos siltä tuntuu

Lisää pakastetut/tuoreet vadelmat sekaan

Laita taikinaa vuokiin 2/3 tilavuudesta ja paista 180 astetta n. 20 minuuttia uunista riippuen

Valmis!

ps: Voit muunnella ohjetta käyttämällä esim. muita marjoja tai vaikkapa maitosuklaata. Ahkera leipuri leipaisee päälle vielä ihanan sormiin sulavan suklaakuorrutuksen

Koiranelämää hotellissa

Kuopion reissulla yövyimme Scandicissa, joka on aivan järven rannalla. Sijainti oli varsinkin koiria ajatellen aivan loistava, koska karvakuonot sai lenkkipolulle heti parkkipaikalta.

Ensimmäinen päivä meni joten kuten. Olimme vähän sydän syrjällään syömässä, koska piskit olivat kahdestaan yksin vieraassa paikassa. Odotimme koko ajan puhelinsoittoa hotellista, että tulkaa nyt vaimentamaan ulvonta/haukunta/rähinä. Soittoa ei kuulunut. Ryökäleet olivat nukkuneet koko ajan ja ilmeisesti keränneet voimia tulevaa yötä varten. Lumosta nimittäin kuoriutui illan edetessä Vahtikoira. Villi oli vain uninen, mutta kun eräs alkoi aina rähistä käytävältä kuuluvista äänistä, niin pitihän sitä muodon vuoksi haukkua mukana. Tätä toistui varmaan kolmeen asti yöllä, ei siinä paljon nukuttu. Aamulla halusivat ulos ennen kuutta.

Seuraava yö meni jo kivasti, koska kaikki muut asukkaat meidän käytävältämme olivat poistuneet. Koirien kanssa on siis ihan kiva matkustaa ja yöpyä hotellissa, jos vain sattuu saamaan huoneen siitä osasta hotellia, missä ei ole muita asukkaita, hissiä, käytävän palo-ovea eikä siellä liiku henkilökuntaa. 

Hotellissa unohtui se, että vierekkäin ei olla tai nukuta. Unohtuu se kyllä nykyisin autossakin, mutta silti on tilanteita, jolloin on parempi pysytellä kauempana. Kuten se, kun Villi oli nukutuksen jälkeisissä olotiloissa ja Lumo yritti vängätä viereen nukkumaan. Villistä kuului vaimea mur ja tilanne oli ohi. Kakara tajusi ottaa etäisyyttä.

Pakko laittaa vielä kuva Lumosta. Eläinlääkärillä punnittiin ja painoa on hurjat 2,6 kiloa. Luultavasti se kasvaa vielä 400 grammaa jos hyvin käy, nyt on joku kausi, että ruoka ei maistu. Liekö hampaiden vaihtumisella jotain tekoa asian kanssa? Naksut voi toki syödä, jos ne tarjoillaan Villin kupista.

Ravintola Os

Pyörähdettiin taannoin Kuopiossa ja tietenkin piti käyttää tilaisuutta hyväksi, kun oli kerrankin mahdollisuus päästä meidän lempiravintolaan.

Osissa on hienoa se, että ruoka on loistavaa ja silti tasoonsa nähden edullista. Söimme illallisella 5 ruokalajia suositusviineineen, ja tässä ne ovat (tarkka osaa laskea enemmän kuin viisi lajia)

Lohta, avocadoa ja soijaa (Jean Baptiste Adam "Les natures" Pinot blanc, Ranska)

Ankanmaksa ja appelsiini (Willim Reserve Gevürztraminer, Ranska)

 

Kuhaa, artisokkaa ja chorizoa (Panamera California Chardonnay, Kalifornia)

Karitsaa, valkopapua ja sitruunaa (Wild Rock Cupids Arrow Pinot Noir, Uusi-Seelanti)

Häränposkea 36 h, kukkakaalta ja limeä (Beronia MAzuelo Reserva, Espanja)

Vadelmaa, piparminttua ja valkosuklaata (Nitthaus Beerenauskse Zweigelt, Itävalta)

Mustikkaa, pistaasia ja anista (Piero Gatti Branchetto, Italia)

Kaikki oli minun mielestäni loistavaa, paitsi ankanmaksa, koska en oikein pidä ankanmaksasta. Silti sitä piti kokeilla, koska inhoan pinaattiakeittoa, mutta Os osaa tehdä senkin niin, että se maistuu.

Parasta oli 36 tuntia haudutettu häränposki. Olen yrittänyt löytää kaupasta vasikan tai härän poskia, mutta ei ole tullut vastaan. Häränposkissa oli lisäkkeenä limegeeliä, joka oli myös mykistävän hyvää.

Hyvänä kakkosena oli kuha, jonka lisäke oli niin järjettömän hyvää, että sitä ei voi sanoin kuvailla. Kala on Osissa yleensä aina varma valinta. Pasta ei.

Otimme viinisuosituksen mukaiset juomat ja missään en ole aiemmin saanut yhtä hyviä yhdistelmiä kuin tällä kertaa. Saimme tilata puolikkaita laseja, eli 6 cl kerrallaan, joten emme olleet edes tuiskeessa jälkiruoan kohdalla. Toisin kävi uutena vuotena Bulevard Socialissa, jossa jälkkärin kohdalla suussa ei enää ollut tuntoa eikä makuaistia, vaikka joimme silloinkin viinipaketin puoliksi.

Ja aasinsiltana...kun siis uutena vuotena Bulevard Socialissa oli lähipöydässä julkkis, eli Jaana Pelkonen, niin tällä kertaa Osissa oli....tadaa! Se Aila Masterchefistä! Se lääkäri! Ihan älytöntä. Se oli siellä kai harjoittelemassa tai jotain, mut heti iski epäilys siitä, voiko ruokia edes syödä, kun siellä tiskin luona oli amatööri keikkumassa.  Hyvin maistui!

Käytiin me saman reissun aikana lounaallakin Osissa. En muista, mitä me syötiin...Mikey söi seitä ja tapenadea, mutta oli.....öööö....kuhaa! Ja sen lisäke oli vielä parempaa kuin edelliskerralla, jos mahdollista.

Lohta ja soijaa

Kuhaa ja chorizoa

Itämaistyyppinen toast skagen

Seitä ja tapenadea

brownie

Piparminttua ja vadelmasorbettia