Pikaloma Tallinnaan

Minulla oli muutama käyttämättä jäänyt lomapäivä jemmassa, joten päätimme pistäytyä äidin kanssa Tallinnassa. Menomatka suoritettiin Tallink-Siljan laivalla, josta mukaan tarttui pari erilaista suihkugeeliä Mikolla sekä Escadan tuoksu itselleni. Tuoksuja on aina kiva ostaa, mutta niitä pitäisi muistaa myös käyttää.

Hotelliksi valikoitui Barons, jonka sijainti oli aivan loistava. Hintaan sisältyi aamiainen sekä illallinen ja myös huoneessa oleva poreamme miellytti. Huone oli valtava, siinä oli erillinen oleskelualue ja makuuhuone.

Ajatuksena oli käydä syömässä Boccassa, mutta se oli suljettuna keskiviikkona. Siispä enempiä miettimättä suunnistimme viereiselle ovelle, josta löytyi Chedi. Chedi on jollakin tavalla yhteyksissä Boccaan ja Öhön mutta se tarjoilee aasialaista ruokaa. Ruoka oli hyvää (alkuruokana ollutta mautonta friteerattua rapua lukuunottamatta). Erityismainintana kuitenkin palvelun hitaus, söimme kolme ruokalajia ja tähän suoritukseen kului aikaa 2,5 tuntia! Ravintolassa oli lisäksemme yksi toinen pieni pöytäseurue, joten ainakaan ruuhkasta hitaus ei johtunut. Alkuruokana otimme siis jo mainittua taskurapua sekä tonnikalasalaattia. Salaatti oli loistava, rapu ei. Pääruoaksi äiti päätti tutustua ankkaan  ja minä kallistuin mongolialaisittain valmistettuun peuraan. Jälkkäriksi otimme passionjäädykettä. Kaikki muu maistui hyvin, paitsi rapu, josta ei ole paljonkaan sanottavaa. Harri Syrjästä lainatakseni "Jos ruoka on mautonta, se ei voi olla pahaa". Ravintola oli kauniin näköinen, mutta ruoan laatu ei yltänyt BoCcan, Riben tai Ö:n tasolle. Presentaatio oli yksinkertainen ja maut myös yksinkertaisia, ja se toimi kuitenkin pääruoissa yllättävän hyvin.

Tonnikalasalaatti. Ainoa miinus selkeästi purkista otetuista mangoista.









Söimme myös Vapianossa, joita Tallinnasta löytyy aina kun päätä jaksaa kääntää. Vapianoja löytyy myös Suomesta, mutta Tallinnan hintataso oli konseptille kohtuullisempi. Hommahan toimii niin, että saat käteen pankkikortin näköisen läpyskän sekä menun, josta sitten itse valitset, mitä haluat syödä, käyt tilaamassa kyseisen tiskin luota evääsi, jolloin kortille lisätään laskutettava summa. Sen jälkeen voi siirtyä toiselle tiskille jne. Me söimme maukasta tomaattikeittoa, salaattia ja pizzaa ja juoman kanssa lysti kustansi n. 18 euroa. Kohtuullista, sanoisin. Ihastusta lisäsi se, että paikka oli pullollaan tuoreita yrttejä, joita ilmeisesti olisi saanut lisäillä annokseensa. Tykkäsin myös tosi paljon ASAn keittokulhosta.

Söimme myös Solaris-kauppakeskuksen Lidossa sekä omassa hotellissa. Kuulostaa pitkältä reissulta, mutta huolimatta kamalasta ruokamäärästä olimme Tallinnassa vain ke-to. Kolusimme myös pari apteekkia, kauppakeskusta ja Bossessahan on aina pakko käydä. Bosse on Virukeskuksen ulkopuolella oleva eläinkauppa. Nyt mukaan tarttui Lumolle isompi timanttikoristeinen violetti panta, Villille myös samanlainen, mutta pinkki.

Kaiken kaikkiaan reissu oli lyhyt, mutta kiva. Lyhyestä päästään rumasti aasinsillalla paluumatkan esiintyjään Sami Saareen, jonka keikkaa kuunnellessa  kotiinpaluu Finlandialaivalla sujui mukavasti. Sami Saari on oikeasti aika lyhyt. Niin oli keikkakin. Soitti paljon Sirkesaloa ja pari kappaletta jotain ihan muuta ja aivan liian vähän omia biisejään. Kävimme myös ostoksilla tälläkin laivalla ja olisin niiiin kovasti halunnut ostaa itselleni Chanelin Chancen JA Marc Jacobsin Lolan. Kerrankin hillitsin itseni ja jätin kauniit pullot odottelemaan parempia aikoja ja sen sijaan ostin rakkaalle puolisolleni viskiä. Maininnan arvoinen suoritus, mielestäni.