Vuoden takaisia ajatuksia

"Takapihamme oli vuosi sitten leskenlehtien, ohdakkeiden, voikukkien ja edelleen tuntemattomina pysyttelevien rikkakasvien luvattu maa. Ostin voikukkalapion ja aloitin taistelun näitä nurmikonvaltaajia vastaan. Todettava on, että eihän siitä mitään meinannut tulla. Lopputuloksena oli kuitenkin mullattu pläntti, johon kylvettiin syksyllä stadionnurmen siemenet. Myyjäsetä kertoi rouvalle, että tämä siemen kasvaa varmasti ja on parasta mahdollista laatua. No sitä otettiin sitten tietenkin.

Miten kävi? Nurmikon vehreyttä edelleen odotellen olen yrittänyt avustaa tämän ihmeellisen siemenen itämistä ja kasvuun lähtöä nurmikkolannoitteella ja teinpä pH-testinkin. Tuloksena oli kamala hapan maaperä, johon on nyt levitelty kalkkia sitä tahtia, että luulisi lumen sataneen takaisin.

Mutta kyllä sieltä jotain kasvaa! Ainakin leskenlehtiä ja voikukkia. Välillä olen ollut näkevinäni myös hieman vihreää nurmenalkua seassa. Nurmelle on annettu armonaikaa kesäkuun alkuun. Jos ei kuukaudessa tapahdu huikeaa kasvua niin tervetuloa valmisnurmikko, rullaltahan sitä saa!

Onneksi syksyllä istutetut tulppaanit ovat lähteneet kasvuun."

Tästä piti tulla ensimmäinen blogitekstini. Niin ei käynyt, koska kevät ehti mennä tasaisella vauhdilla ohitse ennen kuin olin saanut mitään järkevää aikaiseksi. 

Mitä pihalle kuului loppukesästä? Nurmikko kasvoi kohisten, voikukkarauta heitettiin hatelikkoon ja taisto käytiin rikkaruohomyrkyllä, muumiotauti valtasi omenapuun täysin ja tuhosi koko sadon (ei, nyt liioittelin, koska puussa oli kyllä yksi syötävä omena!), suihkulähde asennettiin ja se lirisi seesteisesti koko kesän, naapurien väliset aidat korjattiin, maalattiin ja ummistettiin. Takapihalle rakennettiin aitaa. Muurahaisia yritettiin häätää tuloksetta, samoin etanoita.  Oli siis oikein vehreää ja mukavaa.

Etupihan epämairitteleva ulkonäkö kaunistettiin, koska rouva sai Loistavan Idean sen suhteen: Tehdään muuri! Lopputulos on itseoppineeksi laatoittajapuutarhuriksi onnistunut. Kuvia etupihan lopputuloksesta on saatavana vasta sitten kesällä, koska kuka sitä nyt valmiista työstä kuvaa ottaisi. Koko kesä projektia oli jo katseltu, niin ei sitä enää kuvaamaan ruvettu! Eli unohdettiin.

Etupiha alussa. Huomatkaa laatat. Painavia olivat. Jokaista siirrettiin ainakin neljä kertaa ennen loppusijoitusta

Etupiha ovelta päin katsottuna. Karu meininki. Multaläntiltä nousi kuutiollinen kiviä. Ainakin.

Remonttiassarit Mikey ja Willy. Willy rehellisesti veti tirsat, Mikey, jonka olemusta piti vähän retusoida, pääasiallisesti teki hommia

jotain tulppaaneja

Takapihaa. Aita jo valmiina, tulppaanit rivissä. Rodo äärimmäisenä takana juuri uudessa kuopassaan. Kuusi kärsii kun ei ole lannoitettu eikä annettu multaa

joku tulppaani

Koirankarkausaukko aidassa. Oli käytössä ahkerasti koko kesän. Huomatkaa vielä paljaahko nurmi

Onko tämä nyt kirsikkapuusta?

Ihania liljoja. Niin ikävästi kävi, että aikomuksesta huolimatta jäivät ruukkuun talveksi ja kuolohan niitä siis kohtasi

Rodo kukki kauniisti uudessa kuopassaan, mutta nähtäväksi jää, oliko se vain hetken harhaa