Hyvää uutta vuotta

Vuosi 2013 on pian onnellisesti ohitse. Siihen on mahtunut kivojakin juttuja, mutta toivon itselleni vielä kivempaa ensi vuotta ja rutkasti uusia kokemuksia. Niitä samoja juttuja toivotan teillekin, kiva kun jaksatte lueskella mun maata mullistamattomia ajatuksiani.

Jotta elämä ei olisi niin raskasta, pitää ajatella kevyemmin

Kiitos kaikille  vielä vähän kaikesta. Oscar-tyyliin haluan kiittää myös akatemiaa (mitä se tarkoittaa?) ja puolisoani, joka jaksaa vuodesta toiseen katsella touhujani (oikeasti, se on aivan käsittämätöntä ja vaatii lähes supervoimia). Kiitän myös Villiä, joka pelkää kaikkea (viimeisimpänä jäätelökonetta) ja Lumoa, joka väsymättömällä tarmolla jaksaa tarttua pieniin sekä isoihin sukkienlajitteluprojekteihin. Kiitos ystäville kivoista kokemuksista ja työkavereille...kaikesta.
Huomisesta alkaen on taas laitettava uutta matoa koukkuun ja alettava miettiä, mitä kaikkea kivaa sitä keksisi.

Jukka Jalosta lainatakseni "Ihan sama kuka pekka siinä vieressä hinkkaa, sillä ei ole mitään väliä, jos et itse ole huipputasolla". Tähän siis pyritään, itse kukin, eikös joo? Haluan olla paras mahdollinen versio itsestäni vuonna 2014. Muuta en lupaa. Enkä yritä.

Puuhamaa katsoo: Satavuotias, joka kiipesi ikkunasta ja katosi

Hyvään elokuvaelämykseen tarvitaan hyvän elokuvan lisäksi joukko ihmisiä, joilla on samankaltainen elokuvamaku. Koska takana ovat ne autuaat päivät, jolloin kokoonnuttiin viikonloppuisin kaikkien kavereiden kanssa Lavikaiseen katselemaan Monty Pythonia ja elämä oli mutkatonta, onnistuu kyseisen kaltainen elämys menemällä elokuvateatteriin. Biorex (ensi vuoden alusta Finnkino) Sellossa sisältää Rex-salin, jossa on n. 20 paikkaa pienehkössä salissa, penkit saa kipsalleen. Kaikki paikat oli myyty loppuun, mutta meilläpä oli onneksi jo liput varattuina otsikon mukaiseen ruotsalaiseen elokuvaan.

Kaikki, jotka ovat koskaan katsoneet Koppsia tai Solsidania, kykenevät kuvittelemaan, mistä hyvässä ruotsalaisessa tuotannossa  on kysymys. Tällä kertaa satavuotias mies kiipeää syntymäpäiväjuhliensa kynnyksellä vanhainkodin ikkunasta ulos ja karkaa maailmalle. Elokuvassa ei ollut mitään ennalta arvattavaa. Meno kävi periruotsalaiseen tapaan jatkuvasti hullummaksi. Ensimmäistä kertaa ikinä teki mieli taputtaa kun elokuva päättyi. Hyvä tarina, hyvät näyttelijäsuoritukset, hyvä ohjaus, hyvä lopputulos. Kyllä siellä Ruotsissa osataan!

Iltasanomien toimittaja on antanut elokuvalle vain kolme tähteä viidestä. Hänellä on ollut selvästikin huono päivä ja huonoa seuraa teatterissa. Meidän kaikki 20 katsojaamme nauroivat kippurassa Allanin edesottamuksille

Mitä pukki toi?

Minä kirjoitin joulupukille, ja laitoin lahjalistan varmuuden vuoksi Mikeyn sähköpostiin, koska en ollut varma pukin osoitteesta. Lista oli löytänyt perille ja sain siltä kaiken muun paitsi ponin! Hyvä suoritus, olenkin ollut ihan poikkeuksellisen kiltti koko viime vuoden.

Mainittavan arvoiseksi lahjukseksi nostan ihan oikean jäätelökoneen. Ei siis mitään OBH Nordican kämäisiä jäädytä-kippo-ja-toivo-parasta- menetelmiä, vaan ihan oikea kone, joka jäädyttää kylmän massan jäätelöksi. Vähän kävi mielessä semmoinen ostajan katumus-tyyppinen aatsa, kun avasin jättimäistä pakettia ja totesin, että kyllä se on livenäkin ihan jäätävän kokoinen. Mihinköhän sen saisi mahtumaan?

Mutta nyt on jo onnellisesti ensimmäinen satsi jäätelöä tehty, maisteltu ja hyväksi todettu. Kyseessä oli suolakaramellijäätelö, joka oli hyvin makeaa. Huomenna kokeillaan jogurttijäätelöä.

Pukki toi myös muuta kivaa, mutta palataan siihen sitten muutaman kuukauden kuluttua, kunhan on ensin käyty lomailemassa arabiemiraateissa ensin.

Hyvää joulua kaikille enemmän ja vähemmän karvaisille ystäville!

Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukoira on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

Koiralla mielessään jouluiset ilot,
paijaus ja lahjat ja lanttulaatikot.
Siksipä heilahtaa karvainen tassu,
siksipä kurisee massu,
että on tarpeen hetkinen vartoa,
odottaa, paastota, punoa vartoa.

Jälkeen kaiken touhun on odotus joulun,
kaikkein kauneinta maailmassa.

Koiran mielessä joulu väikkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin,
viettääkseen joulua jouluisin tavoin

                      Runon on kirjoittanut Elina Karjalainen ja minä muokkasin siitä sopivamman meidän perheelle, koska meillä ei ole karhua.

Joulutunnelmaa

Nälkä

Talvi on, vaikka lunta ei olekaan. Siispä aloitin lintujen talviruokinnan. Ihmettelin kovasti, että onpa nälkäisiä tinttejä, kun palloja menee rivakkaan tahtiin. Kunnes tänään totuus paljastui.

Nyt meillä siis harjoitetaan lintujen sekä oravan talviruokintaa. Tuo pallonpitohärveli on helpompi oravalle kuin linnuille. Taidanpa siis lähteä talipallo-ostoksille!

Nutellabriossi

Kävin taas murmelin blogissa vakoilemassa kivoja ideoita, ja siellä odotti aivan mielettömän kaunis pullataideteos. Ja koska vakuutettiin, että homma on oikeasti helppo, sitä oli heti kokeiltava. Nyt briossi on jo syöty. Ihanin kommentti siitä tuli työkaverilta, jonka maku kuljetti takaisin lapsuuteen ja toi mukanaan unohtuneita muistoja.

Tässäpä copypastea, teko-ohjeet kannattaa katsoa täältä

1,25 dl maitoa
30 g hiivaa
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
8 - 8,5 dl vehnäjauhoa
70 g voita
2 munaa

Täyte
250 g pähkinä-suklaalevitettä
Voita, tulee parempaa voilla kuin ilman
Wienernougatrouhetta (murmeli käytti hasselpähkinärouhetta, jota mulla ei ollut)



 Lopputulos:

Ihan hyvä noin niinkuin ekaksi yritykseksi.Tästä tuli aivan taivaallinen tuoksu koko kotiin.

Sen verran kyllä kritisoin reseptiä, että oli aika kuivaa tuo pullaosa. Ja minusta briossia pitää kohottaa paaaljon enempi kuin ohjeessa käsketään. Ja koristeeksi voisi spritsata jotain valkosuklaata/muuta hyvää.

Jouluun valmistautumista

Jouluun kuuluvat joululaulut. Kävimme virittäytymässä sopivaan tunnelmaan kuuntelemalla Club for fiven levynjulkistamiskiertueen konserttia Helsingin puolella. Oli oikein hieno konsertti, sekä musiikki että välispiikit olivat viihdyttäviä. Varpunen jouluaamuna oli vähän liiankin liikuttava... Klubilaiset kertoilivat myös levyn tekemisestä, sehän oli laitettu alkuun heinäkuussa, keskellä makoisinta piparikautta. 

 

Taitavia esiintyjiä olivat he kaikki. Silti, tai juuri siksi, oli aivan hurjan hienoa kuulla, kun meni pari kertaa veisut väärin. Muistutti siitä, että ne kaikkein taitavimmatkin mokaavat joskus. Hienoa konsertissa olivat myös Teemu Raudaskosken käsialaa olevat grafiikat. Myös valot oli toteutettu upeasti.


Jouluun kuuluu myös hyvä ruoka. Sitä kävimme maistelemassa eilenTöölönrannan joulubuffetissa. Ruoka oli sopivan jouluisaa, ja hyvä niin. Kotona syödään sitten niitä erilaisia herkkuja. Lisäviihdettä ruokailuun tarjosi viereisessä pöydässä istuva naiskaksikko, joka halusi tarjoilijoiden ottavan kuvia itsestään kerta toisensa jälkeen. Kun tuli koko ajan kamalia.

Joulusiivouskin on suoritettu onnellisesti loppuun sillä aikaa, kun olin töissä. Kiitos vain Primus-palveluille ja kiitokset myös ihanasta joululahjasta. Ruokalistalle liitetäänkin nyt vadelmakastike.

Huomenna haen kinkun ja yritän varata jostain lohta. Sitten voikin kantaa kuusen sisään ja tunnelmoida sen valossa kun muu perhe on Outokummussa.

Tomaattivuohenjuustopiirakka

Makeaa murmelin täydeltä-blogissa oli kivalta kuulostava piiraan ohje, jota oli kokeiltava tietenkin heti tilaisuuden tullessa. Ja tänään se tilaisuus tuli, kun kummityttömme vanhempineen kävivät kyläilemässä.

Piirakan pohja on tosi hyvä, mutta täytteestä muuttaisin sen verran, että käyttäisin vain kirsikkatomaatteja

Pohja
125 g voita
125 g juustoraastetta
½ tl suolaa
½ dl kaurahiutaleita
 ½ dl kauraleseitä (muutkin leseet käyvät)
½ dl ruisjauhoja
1 ½ dl täysjyvävehnäjauhoja
1 rkl kylmää vettä

Täyte
kirsikkatomaatteja
1 ½ rkl maissitärkkelystä (Maizena)
180 g vuohenjuustoa
1,5 dl aurinkokuivattua tomaattia
kirsikkatomaatteja pinnalle (keltaisia ja punaisia)
1 ½ dl ruokakermaa
200 g ranskankermaa
1 muna
suolaa
pippuria

Pohjan kuivat aineet sekaisin ja nypitään voi mukaan. Lisätään vesi, pikainen sekoitus ja taikina on valmis. Taputellaan voidetuun piirakkavuokaan ja laitetaan jääkaappiin lepäämään.

Sillä aikaa pilkotaan täytteen ainekset. Ruokakerma, muna ja ranskankerma sekoitetaan ja maustetaan.

Viilennetyn pohjan päälle ripotellaan ensin maissitärkkelys. Sitten reilusti kolmeen osaan viipaloituja kirsikkatomaatteja. Vuohenjuusto murustellaan tomaattien päälle. Aurinkokuivatut tomaattisuikaleet asetellaan vuohenjuuston päälle ja päällimmäiseksi vielä puolitettuja kirsikkatomaatteja. Tämän kaiken päälle huitaistaan munakermaseos. Uuniin 175 astetta n. 40 minuuttia.

Huom!!! Jäähdytä tosi hyvin ennen tarjoamista, ettei leviä.

Tarkemmat ohjeet löydät murmelin blogista.

Jouluvalmisteluja

Huh.

Viime vuonna vietin koko jouluaaton keittiössä kokkaillen yhtä sun toista. Tästä viisastuneena päätin tänä vuonna aloittaa valmistelut ajoissa, mutta kiirehän tässä meinaa taas tulla! Eilen hain Mankkaan herkku-K-kaupasta kaiken, mitä voi ostaa etukäteen ja ostoslista lyheni puolella.

Joulumenu on suunniteltu huolella ja olisi jo kova hinku päästä kokkaamaan. Luvassa on monenlaista lihaa, kuten poroa ja paistia, kinkkua unohtamatta tietenkään. Glorian ruokalehden innoittamana aion kokeilla savuteella graavattua lohta, haudutettua fenkolia ja hernepestoa sekä  poron filettä tähtianiskastikkeella. Jälkkäriksi valikoitui lakritsamousse ja puolukkaliemi. Listalta löytyy myös glaseerattuja viskibataatteja, rapeaa ruusukaalia pekonilla, juustoja, hillottua punasipulia (tekemättä vielä...), kahden sorttista mallasleipää, savuporomoussea, savupororullia, lohicevicheä,  timjamirisottoa, uunijuureksia, hernekeittoa sekä blinejä jos vielä jää nälkä. Kaikkea ei ole tietenkään tarkoitus syödä samana päivänä ja koska reseptejä ei ole testattu aiemmin, pitää olla varalla kaikkea, koska osa menee varmasti pieleen. Hernekeitto on se joulukinkun viimeinen leposija.

Tänään oli keittiöpäivä. Tein viikunahilloketta, paholaisenhilloa ja karjalan piirakoita. Viime vuonna meinasin mennä piirakoiden kanssa hermot, kun taikina ei millään meinannut totella. Olin jo hetkisen ehtinyt haaveilla tuorepastan tekemisestä, joten kipaisin Clas Ohlsonille ja ostin Atlaksen pastakoneen. Mikey tuossa äsken ihmetteli, että mitä nuo kummalliset lisäkkeet koneessa ovat? Kun kaikilla on kuulemma jotenkin eri näköinen se laite. Minä ostin pastakoneen, en pelkkää kampikaulinta, joten aparaatissa on mukana tagliatelleen ja johonkin toiseen pastalajikkeeseen sopivat terät. Piirakankuorien tekeminen sujui kuin tanssi, eikä taikinakaan oikutellut, kun mummo viime vuoden piirakkaepisodin jälkeen vinkkasi, että taikinaanhan laitetaan aina vähän öljyä.

Piirakoihin tulevaa puuroa en uskaltanut tehdä painekattilalla, vaikka se olisikin valmistunut vartissa. Kaiken kaikkiaan piirakanpaistoon meni alle tunti, kun puuronvalmistusta ei lasketa. Aika sujuvaa toimintaa, sanoisin!

Hillokkeet ovat myös nyt kauniisti purkissa ja jääkaapissa odottelemassa joulua. Ajoissa tein kun vakuutettiin, että ne säilyvät kyllä kuukausitolkulla avaamattomana steriloiduissa purkeissa. Clasulta löytyi kivoja ja erittäin kohtuuhintaisia punavalkokannellisia purnukoitakin.

Vielä on siis paljon tekemättä, ja koska Mikey keksi haluta viskifudgea niin sitäkin on paria sorttia valmisteilla. Ai niin, ja pipareitakin pitää tehdä! Appelsiinipipareita on jo yksi satsi leivottu, jäi vähän vajaaksi se appelsiinin maku niin syötän nuo työkavereille. Inkivääripiparkakut ovat myös tekemättä.

Tiimarissakin oli alkanut konkurssimyynti ja kaikki oli -50%. Sieltä tuli ostettua kaikkea tosi tarpeellista, olisin kyllä ihan hyvin voinut jättää käymättäkin. Ainoa todellinen löytö oli paperinen joulutähti, joita kohtaan mulla on hieman pelkotiloja. Mielessä ovat tarinat nuoruudesta, kun milloin kenenkin kodissa oli tähden takia syttynyt tulipalo. Ehkäpä energiansäästölamppujen kuumenemattomuus pelastaa palovaaralta.

Jo perinteeksi muodostunut Joulupuu-keräyksen pakettikin löysi tiensä Sellon kuusen luo, ostin Mauri Kunnasta 2-4-vuotiaalle pojalle. Lahjat jaetaan sosiaalitoimen puolesta vähävaraisten perheiden lapsille.

Mä olen oikeasti ollut niin kiltti tänä vuonna, että on se p*****e jos pukki ei tuo jotain tosi kivaa!

Messulauantai

Käväisin kädentaitomessuilla. Samalla lipulla olisi päässyt myös muihin messutapahtumiin, mutta aika riitti kädentaitojen lisäksi vain outlet expoon. Eläinpuolen laamojen/alpakoiden/shetlanninponien lajien välinen agilitykisa jäi siis näkemättä.

Tein messuilla superlöytöjä. Virolainen lampaantalja, jättiläislampaalta ilmeisesti kokonsa puolesta, Emut, alpakka-aarteita, teetä ja muuta pientä kivaa päätyi kotiviemisiksi.

Kuvassa ei ole alpakka vaan Lumo, joka hyväksyi jättilampaantaljan osaksi kotia.

Emut. Superlöytö. Lampaannahkaa.

Alpakkalapaset ja hanskat

Kisukuosi

Savanni

Ihana karpalokinuskinen tee. Tuoksuu vielä paremmalle kuin maistuu

Appelsiinijuomaa pimeyttä piristämään. Teekekkerit, anyone? Soitto riittää ja laitan pannun tulelle. Tai siis kattilan induktiolle

Iki-ihanan Iderin joulukortti.

Nähdään!

Kävin Specsaversilla näöntarkastuksessa. Kerroin kiltisti, että en tarvitse laseja, vaan puolueettoman arvion näkökyvystäni. Ensi viikolla on Tallinnassa jälkitarkastus.

Olette varmastikin miettineet, mitä The Pussycat Dollsin biisissä bite the dust tarkoitetaan 20/20 visionilla ("Ooh, sugar I got him I got 20/20 vision I can see that you want my man"). No mulla on nyt semmoinen!!! Se tarkoittaa normaalia näköä. Siihen miinussilmään on käynyt sellainen kiva paraneminen, että se on aavistuksen plussalla, lähes normaali siis.

Optikko oli yksi parhaista ikinä, hirmuisen mukava (kunhan ensin jätin kuuntelematta narinat siitä, että aika vähillä miinuksilla menin hyvät silmät leikkuuttamaan) ja ammattitaitoinen. Kun tarkastus oli ohitse, hän sanoi, että ei tämä mitään maksa, kun hän on vasta opiskelija. Huraa ja onneksi olkoon, jos jatkaa samaan malliin niin edessä on loistava tulevaisuus, piti oikein kehua miten taitava hän oli.

Nyt vaan odotellaan sitä ikänäköpeikkoa. Jospa se eksyisi matkalla eikä löytäisi ikinä perille.

Puuhamaa lukee: Jens Lapidus

Kuten hyvissä elokuvissa, myös kirjoissa luotan enemmän toimintaan kuin utuisiin nummimaisemiin ja ikuisen rakkauden tavoitteluun. Dekkari on aina dekkari. Ostin kirjan jo kesällä, mutta tähän väliin ilmestyi jokin ikävä ennakkoluulo ja suru siitä, että Jo Nesbon kaikki pokkarit on taas luettu.  Huonosta lukijan asenteesta huolimatta Lapiduksen Stockholm-Noir-trilogian ensimmäinen osa yllätti jo muutaman sivun jälkeen. Kirjoitustyylistä tulee mieleen Sin City ja Nikke Knatterton lyhyine lauseineen. Tätä kirjaa pitää lukea niin kuin elokuvaa, laskevalla intonaatiolla ja takaraivossa tiivis tykitys. Kuten herra Knatterton sanoisi: "Johtopäätös: Tähän kirjaan kannattaa tarttua!!

Koko Suomi leipoo

Eräs työkaveri jaksaa ällistellä päivästä toiseen sitä, miksi en osallistunut Koko Suomi leipoo ohjelmaan.

Olisiko tässä hyvä selitys?

Kuvassa ihanan makoisa suklaamuffinsi, jonka tekaisin lauantai-iltana noin kello 23. Kyllä tätäkin yksilöä kelpaisi teeveessä esitellä! Sieltähän näkyy niin kivasti vadelmat ja kaikki!

Viuh!

Ääntäkin nopeampi!

Kuvassa on yksivuotias Bologneseneitimme, joka pääsi ensimmäistä kertaa ikinä juoksemaan vapaana hiekkakentälle. Tarkoituksena oli ottaa Lumosta juoksukuvia. Olimme valmistautuneet melkein aurinkoisella päivällä, kolmen hengen voimin ja kamerassa oli pikajuoksija-asetus päällä. Eli siis huonosti. Lumon kuvaamiseen tarvitaan paparazzikamera ja sarjatuli, aurinko mollottamaan keskelle taivasta ja vielä hieman ilmiömäistä tuuria.

Kylpyhuoneen pintaremontti

Voiko kylpyhuoneen ilmettä päivittää ilman uusia laattoja ja kallista loppulaskua? Kyllä voi. Vaikka edelleenkään en pidä kylpyhuoneen lattialaatoista, olemme saaneet tästä rumasta ja ikävästä häpeätahrastamme koulittua salonkikelpoisemman yksilön. Ei tämä ollut ihan yhden viikonlopun projekti kylläkään, mutta emme myöskään joutuneet olemaan maanpaossa ison remontin takia päivääkään. Ainoa, mitä vielä voi muuttaa, on tuo ruman värinen vessanpöntön kansi, mutta se onkin jo ihan uusi tarina. Kyllähän katostakin maali iloisesti on halkeillut, joten sitäkin pitää fiksailla.

Mutta nyt voi hetkisen nauttia tämän hetkisestä tilanteesta.

Tämä kuva on otettu silloin, kun koko asunnon pintaremontti oli kesken. Vanhassa altaassa oli hyvä huuhdella maalipensseleitä ja vaihtoonhan se alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen sitten menikin. Apen mukaan "ihan hyvä allas". Niinhän se olikin. Mutta uusi on vielä parempi:)

Vanha suihkuseinä oli lattianrajasta aika kamalassa kunnossa. Se ei kääntynyt. Kuvasta näkee kivasti myös tuon harmaahkolla sävyllä maalatun patterin sekä puistatuksia aiheuttaneen laattasaumauksen seinässä. Saunan ovi, jota ei näy, oli täyspuinen ja luultavasti Leninin ajoilta. Saunan lauteet näyttivät hämärässä ihan hyviltä, kunnes ensimmäisellä saunakerralla paljastui, että edellisen omistajan kissat olivat karvoittaneet lauteet käyttökelvottomiksi. 

Mitäs me sitten ollaan tehty?Asennettiin peilin tilalle peilikaappi, altaan tilalle tuli uusi allaskaluste laatikostoineen. Saunan ovi vaihdettiin savulasiin ja koko sauna uusittiin, tästä iso kiitos miehen isälle! Yritti kovasti väittää, että minun ja anopin suunnitelmat eivät kerta kaikkiaan olisi toteutettavissa, mutta todistettavasti sauna on edelleen pystyssä ja käyttöä kestänyt. Kiuas vaihdettiin ja sepä onkin aivan erinomainen! Saunasta maalattiin ensin seinät semmoisella Supi-saunasuojalla, jossa on hippunen hilettä mukana ja se kimaltaa kauniisti jos osaa katsoa. Itse omin pikku kätösin maalasin. Ja kylppärin puolella samoilla kätösillä maalasin patterin valkoiseksi ja saumafixillä taioin beigeistä saumoista valkoiset. Järjetön työ, mutta mielestäni varsin onnistunut lopputulos. Pesutornin viereen asennettiin täyskorkea kylpyhuonekaappi, joka on niin iso, ettei sitä edes näy missään kuvissa. Suihkuseinä tuli myös uusi, kääntyvä savulasinen sekin. Suihkun hana vaihdettiin myös.

Loppulaskua en tälle remontille uskalla arvioida. Kallista ei ollut, putkimiestä ja kalusteasentajaa piti vähäsen käyttä, mutta kaikki on maksettu ilman säästöjä ja muiden juttujen ohessa.

Mikey asensi näppärästi listat oveen, hienohan se on! Kaappi näkyy osittain oikealla.

Ovi vielä ilman listoja. Patteri on valkoinen...sen alla olevat saumat on näköjään unohtuneet käsitellä

Valo pitäisi vielä vaihtaa, mutta siihen tarvitaan sähkömiestä. Kylppärissä ei ole muuta valoa kuin tuo, mutta haaveilen myös kattovalosta.

Sauna on oikeasti vähän tummempi, salama vääristää värejä vähän. Lauteessa on ihana L-muoto.

Kääntyvä suikuseinä on mainio.

Saumat ovat kuin uudet! Harmi kun tuo lattia on edelleen tuon värinen. Siihen saisi betonikäsittelyllä ihan uuden ilmeen, mutta on aika riskaabelia lähteä peittämään edellisen asukkaan askartelemaa lattiaa. Se on rakennettu ajalla, jolloin ei tarvinnut olla ammattimies tekemässä. Minä tekisin siitä mielelläni tumman harmaan.

Aika hauskasti näkyy tuossa toisessa kuvassa se kuuluisa kiinteistövälittäjien valottamisssysteemi, jolla kaiken saa näyttämään raikkaalta ja valoisalta. Kyllä tuo huone oikeasti on tuommoinen mörrinperse, että kyllä siellä jokin muukin valaisin tarvittaisiin, kuin peilin päällä oleva.

Siinäpä se. Ei mikään hirveän dramaattinen muutos, mutta parempaan suuntaan kuitenkin. Mitäs pidätte?

Makkari

Makkarissa näyttää tältä

Askartelin muinoin sängynpäädyn. Pari viikkoa sitten ompelin vihreät tyynynpäälliset. Sängyn alaosassa näkyvä pitkihursti on osittain käsialaani. Seinätkin maalasin itse:) anopin kanssa. Nyt mieti sängynpäädylle kehyksen tekemistä. Se on nimittäin kiinnitetty paikoilleen...ei millään! Ainoastaan Twilightpokkarit pitävät sitä paikoillaan. Vähän niin kuin lentskarit, pysyy siellä missä pitää tasan niin kauan, kun siihen jaksaa uskoa. Pari kertaa usko on loppunut ja on tapahtunut pienimuotoinen romahdus. Kehykset korjaisivat tämän epäkohdan, koska samalla saisin viriteltyä systeemiin jalat.

Remppakuvia tulossa ihan pian!

Lupasin joskus muinoin niitä kuvia kylppäristä ennen/jälkeen. Kohta, kohta, ihan kohta laitan. Sitä ennen viihdytän teitä Ismo Leikolan sanoin:

Raikas smoothie

Jos joku väittää, että minulta puuttuu pitkäjänteisyyttä, voi miettiä uudelleen. Näin syntyy ihanan raikas smoothie

- Osta halpaa ananasta ruokakaupasta (voi kerätä myös omasta ananaspehkosta jos sellainen sattuu pihassa törröttämään)
- Kypsytä kaupan raaka ananas huoneenlämmössä herkulliseksi. Älä kypsytä liikaa, herkku muuttuu hetkessä käyneeksi
- Kuori ja kuutioi ananas, pakasta se annospusseissa tulevaisuutta varten
- Hanki granaattiomena, kuori se ja erottele siemenet
- Aja siemenet bamixilla ja siivilöi mehu talteen
 - Tee smoothie pakastetusta ananaksesta, granaattiomenamehusta, pakastetuista mansikoista, rasvattomasta maidosta ja vaniljajogurtista. Älä unohda sokeria, joka saa kaikki ihanat maut korostumaan. 


Naaaaaaammmmm!!!

Ja siitä pitkäjänteisyydestä vielä. Olen keitellyt kohta vuorokauden poropuljonkia. Sekin menee pakastimeen kastikepohjaksi. Tervetuloa syömään!

Rekkujen synttärit

Meidän pikkueläimillä tulee olemaan/oli ihan hiljattain synttärit. Lumo, joka on oikeakäpäläinen, on syntynyt 19.10.2012 ja Villi, vasenkäpäläinen, on syntynyt 23.11.2001. Synttäreiden kunniaksi ne unohdettiin ja niistä ei pidetty meteliä, koska mietin seuraavaa:

Kun ihmisellä on synttärit, hyvin moni vetää karmeat kännit juhlistaakseen niitä. Viimeistään seuraavana päivänä on Paha Olo ja oksennellaan ympäriinsä. Ne, jotka eivät juhli edellä mainitulla tavalla, ottavat liikaa kakkua ja valittavat vatsaansa ylensyönnistä, tai juoksevat sokerihumalassa pitkin poikin. Jotkut taas menevät sankoin joukoin synttärijuhliin, syövät hyvin ja seurustelevat sukulaisten kanssa iloisesti ja kun pahaa aavistamaton joukkio on palailemassa koteihinsa, norovirus jo iloisesti heidän suolistossaan monistuu. Kemujen seurauksena 90%:lla juhlijoista on vuosikymmenen pahin vatsatauti ja tämä kaikki vain siksi, että juhlia ei haluttu perua pienen vatsataudin vuoksi. Mielestäni aika ajattelematonta, vaikka onhan tuokin yksi kikka ikimuistoisten juhlien järjestämiseksi.

Teemana on siis selvästi paha olo juhlapäivästä. Koirille tämä sama saataisiin aikaan monien tuntemalla joulumässäilyideologialla "pitäähän Sessenkin saada herkkuja kun on Joulu", juhlista jaloin. Ei muisteta, että Sessen suolisto on tottunut satunnaisiin makupaloihin ja lähinnä vain niihin omiin sapuskoihin, joissa on kaikki ravinnepitoisuudet laskettu tarkkaan ja tarpeen mukaan ihan ammattilaisen toimesta. Mutta kun Sessen pitää saada, katso kun se pyytää niin nätisti.

Aasinsilta aiheeseen ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka maksaa, tämä kaupankäynnin ikiaikainen totuus. Tyhmä ihminen hyvää hyvyyttään antaa Sesselle kaikkea ihanaa joulupöydästä. Sesse syödä hotkaisee kaiken yhdellä suupalalla. Seuraavalla kattauksella (joka on jouluna aivan liian pian/usein) Sesse on jo valmiina asemissa, koska kaikki oli niin hyvää ja pitää saada lisää (vaikka oikeastaan Sesse on tajunnut, että aika vähällä vaivalla ja surullisella katseella pöydästä irtoaa ihan sama mitä, mutta jotain). Se, joka on joskus syöttänyt koiralleen sisukkaa, tietää, että laatu ei ikinä korvaa määrää kotikoiralle.

Kun Ihminen ja Sesse ovat molemmat mässänneet, on ihmisen mielestä aika rentoutua sohavalla ja lukea Pukin tuomaa kirjaa. Sessen mielestä taas on aika päästä ulos viidentoista minuutin välein, koska mahassa möyryää hyvin uhkaavasti. Ihminen ei jaksa, joten Sesse vetää peräsuolta napaan henkisesti, juoksee vähän rallia pitkin kotia joulun kunniaksi ja leikkii hetken uudella lelulla. Kun mitta on täysi, Sesse leväyttää ripulit Ihmisen parhaimmalle matolle. Joulun kunniaksi!

Ja minä sanon, että hyvä Sesse, siinä on Ihmiselle opetusta kerrakseen. Jouluna ei tarvitse syöttää itseään niin tainnoksiin, että ei jaksa sohvalta nousta, eikä koiralle tarvitse tarjoilla kipeää mahaa. Siinä kun siivoilee niin lähtee ruoka ihmisenkin mahasta mukavammin sulamaan. Ja ulkoulu tekee hyvää ruoan jälkeen sekä ihmiselle että eläimelle.

Ja nyt palataan niihin koirien synttäreihin. Niitä ei juhlittu. Pusun saivat ja halauksen, ja niistäkin molemmat tuntuivat rekkujen mielestä ikäviltä ja varsin tarpeettomilta.

Totuus kadonneista sukista

Olette varmaan joskus kuulleet tarinoita pesukoneessa asustelevasta tontusta, joka vie sukilta parit? Saattaa se jonkun kotona piileskellä muuallakin kuin pesukoneessa. Minä löysin meidän tonttumme itse teossa, täydessä työn touhussa, keskellä kirkasta päivää!

Miten hyvältä se sukka maistuikaan...

Sama tonttu oli käpälöimässä myös neulelankoja, maisteli mittanauhaa sekä omaa heijastinliiviään ja osallistui myös ompelukonetouhuihin. Aika osaava tonttu! Löysimme myös syyllisen vähän järsittyihin pakasterasioiden kansiin.


Eräs isompi tonttu otti neulomishomman vähän rauhallisemmin. Ei kannata hosua, ettei osu puikko silmään.

Habitaren syytä kaikki!

Habitaremessuilla tuli alkusyksystä käytyä ja siellä oli esittelyssä semmoinen suomalainen yritys, joka on keskittynyt pellavaan ja kasmirvillaan. Balmuirin pellavavuodevaatteita on kehuttu kestäviksi ja supermukaviksi. Hinnat eivät vaan olleet ihan kohdillaan.

Sitten kävin vahingossa Stockalla. Mun motto taitaa olla, että ostin kun oli alennuksessa. 20 % ale suorastaan pakotti sormet kaivelemaan pankkikorttia laukusta ja nyt meillä on siis Balmuirin pellavainen parivuoteen pussilakana pestynä odottelemassa käyttöä.

En vaan kuollaksenikaan muista, mihin jemmasin sen meidän tuplapeiton!

Surrurr

Meille muutti Singeri! Ei ole mennyt koulun käsityötunnit hukkaan, koska pienellä manuaalin lukemisella osaan pääosin käyttää konetta.  Muutenkin tämä yli 20 vuotta sitten hankittu kädentaito-ominaisuus on pysynyt piilossa, mutta mukana kuitenkin aivan uskomattomalla tavalla. Vähän niin kuin pyörällä ajo.  Realiteetit tiskiin kuitenkin, kone on hankittu lähinnä verhojen käänteiden ompeluun:)

Kun saa liikaa ideoita....

...päätyy keittiöön koko päiväksi.

Olen ollut jo jonkin aikaa kotona kaikki päivät, koska iskias (joka siis ei oikeasti tarkoita mitään muuta kuin epämääräistä selkäalueeseen  viittaavaa kiputilaa) iski pahalla tavalla ja kävely yms. liikkuminen on rajoitettu minimiin. Tai siis saan kävellä niin paljon kuin pystyn ilman kipua, totesi lääkäri iloisesti. Kiitti hei hirveesti, sehän onkin joinakin päivinä ihan monta sataa metriä. Mutta onhan aina telkkari!

Australian masterchef. Mähän olen just semmoinen, että tykkään mielelläni nostaa taitavia ihmisiä jalustalle. Nyt näin mastercheffissä jakson, jossa oli herra Heston Blumenthal, suuri sankari ainakin sarjan kilpailijoiden joukossa. Mä vähän oikaisin ja tuntematta koko herraa ollenkaan, yhdyin fanittajien sankkaan joukkoon vain siksi, että toiset arvostivat häntä niin kovin.

No mitäs sitten? No sitten alettiin luoviksi, tietenkin. Heston esitteli hampurilaisensa, joka näytti hyvälle ja se kehuttiin maasta taivaaseen. Minä poimin siitä lähinnä ajatuksen, että täydellinen hampurilaissämpylä on briossisämpylä eikä mikään muu. Heston oli valmistanut itse ketsupin ja juuston ja jauhanut jauhelihankin, mutta minua kiinnosti vain se briossi. Kärsimättömänä en jaksanut alkaa valmistamaan juuri sitä Hestonin briossia ja kaivelinkin netistä itselleni sopivamman reseptin. Se kannatti! Sämpylä on juuri sopiva hampurilaisen väliin, se ei ole sitkeä eikä mureneva, mahtuu juuri sopivasti suuhun eikä ole liian höttöinen. Kannatti uhrata tälle sämpylälle tunteja.

No kun on kerran sämpylän ohje hallussa niin pitäähän niitä purilaisia sitten tehdä. Onnistuin löytämään toisen suosikkini Hans Välimäen ohjeen coleslawsalaatille, siitäkin tuli hyvää. Ja sitten tarvittiin vielä jokin juusto, ja sopivasti pala vahvaa cheddaria löytyi jääkaapista. Kelpaa, käyttöön siis. Sitten vielä sopiva liha...Pakastimesta löytyi iso pala kasleria, josta päätin valmistaa nyhtöpossua. Possun ohjeeseen olin törmännyt joskus aiemmin ja sen etsiminen kävikin jo melkein työstä. Mutta se löytyi. Nyt minulla oli kaikki elementit hampurilaisia varten. Oli torstai.

Perjantaina aloitettiin valmistus. Liha sulamaan aamulla, coleslaw tekeytymään. Puolilta päivin tein sämpylät ja laitoin lihan pataan. Painekattilasta huolimatta homma alkoi olla kasassa vasta neljän maissa. Ai niin, lisukkeeksi piti kokeilla Samin Hedbergin ohjeella bataattiranskalaisia (kyllä, minulla on fiksaatio näihin, koska en saa näitä ikinä onnistumaan). Järjetön määrä työtä. Laskin, että klo 9 aamulla aloitin ruoanlaiton ja lopetin sen... eiii, ei neljältä, vaan klo 21, jolloin jälkiruokakin oli lautasella. Aktiivista kokkausaikaa ei mennyt kahtatoista tuntia, mutta kyllähän se kuulostaa hienolta sanoa, että kokkasin 12 tuntia täydellistä hampurilaista tavoitellen.

Tuliko siitä täydellinen? Ei tietenkään.

Oli se silti ihan järjettömän hyvää. Täydellistä ruokaa ei voi itse itselleen tehdä. Täydellisen ruoan valmistaa aina joku muu, koska muiden tekemä ruoka on parempaa kuin omatekemä. Tänään lisättiin täytteeseen jalapenoja ja korianteria.

Laitanpa tähän vielä reseptiikankin, koska vaikka kukaan muu ei ikinä tätä kokeilisi, on itse helppo palata ohjeisiin omasta blogista ;)

Briossisämpylät in english from täältä

Makes 8 4 to 5-inch burger buns
3 tablespoons warm milk
2 teaspoons active dry yeast
2 1/2 tablespoons sugar
2 large eggs
3 cups bread flour
1/3 cup all-purpose flour
1 1/2 teaspoons salt
2 1/2 tablespoons unsalted butter, softened
Sesame seeds (optional)
1. In a glass measuring cup, combine one cup warm water, the milk, yeast and sugar. Let stand until foamy, about five minutes. Meanwhile, beat one egg.
2. In a large bowl, whisk flours with salt. Add butter and rub into flour between your fingers, making crumbs. Using a dough scraper, stir in yeast mixture and beaten egg until a dough forms. Scrape dough onto clean, well-floured counter and knead, scooping dough up, slapping it on counter and turning it, until smooth and elastic, 8 to 10 minutes. The dough will be on the sticky side so it can be a bit messy, but keep in mind that the more flour you knead in, the tougher the buns will get. Try to leave them tackier than you would a round loaf.
3. Shape dough into a ball and return it to bowl. Cover bowl with plastic wrap and let rise in a warm place until doubled in bulk, one to two hours. (In my freaky, warm apartment this only took an hour.)
4. Line a baking sheet with parchment paper. Using dough scraper, divide dough into 8 equal parts. Gently roll each into a ball and arrange two to three inches apart on baking sheet. Cover loosely with a piece of plastic wrap lightly coated in nonstick spray and let buns rise in a warm place for one to two hours. (Again, this only took one hour in my apartment and I suspect, you’ll also only need an hour for a second rise.)
5. Set a large shallow pan of water on oven floor. Preheat oven to 400 degrees with rack in center. Beat remaining egg with one tablespoon water and brush some on top of buns. Sprinkle with sesame seeds, if using. Bake, turning sheet halfway through baking, until tops are golden brown, about 15 minutes. Transfer to a rack to cool completely.

Nyhtöpossu:
- 2 kg kassleria
- 0,5 dl soijaa
- 0,5 dl ketsuppia
- 5 dl Dr. Pepperiä
- 1 rkl liquid smokea
- Hunts Honey Hickorya maun mukaan

Suolaa ja pippuroi possu. Nakkaa possu paistopussin / kannelliseen pataan. Sekoita ketsuppi, soija ja Dr Pepper keskenään ja viskaa pussiin. Laita veli ponteva uuniin 4-5 tunniksi. Voit välillä koittaa pyöritellä mötköä toisellekkin kyljelle.

Loppuvaiheessa leikkaa pussin nurkka auki ja valuta nesteet pois.  Anna possun huilata hetki löylyjä. iske kiinni kahdella haarukalla, revi riekaleiksi. Kaada riekaleitten päälle huntsia. 

(Tuo on alkuperäinen ohje, itse käytin painekattilaa niin ei tarvinnut päivystää viittä tuntia uunin kanssa. Oli painekattilassa tunnin ja sitten meni uuniin vielä tunniksi ja hyvää tuli.)

Sitten vielä Coleslaw:

 400 g keräkaalta

2 porkkanaa

omenaa

5 dl vettä

1 dl väkiviinaetikkaa

sokeria ja suolaa

1 dl majoneesia

pippuria myllystä

Suikaloi kaali, porkkanat ja omena. Kiehauta vesi ja lisää siihen etikka. Mausta suolalla ja sokerilla. Kun liemi on jäähtynyt, kippaa se suikaleiden sekaan ja anna maustua tuntitolkulla, mielellään yön yli. Kun on valmista, siivilöi neste pois, lisää majoneesi ja mausta pippurilla ja suolalla. 

Jälkkäriksi oli tunteja myöhemmin lettusia mansikkalimehillolla. 

Mä en kokkaa enää ikinä! 

Tai ehkä kuitenkin. Mutta tänäänpä oli kivaa, kun oli kaikkia aineksia vielä jäljellä ja sain tehtyä ruoan ilman muuta kuin lämmittämisen vaivaa. 

Ai niin, ne Samin bataatit, ne löytyy täältä

3-4kpl isoja bataatteja
öljyä
(valkosipulin kynsiä)
suolaa, pippuria
Pese bataatit ja kuori ne juustohöylällä.
Leikkaa perunat ranskanperunan muotoisiksi tikuiksi (mahd. tasakokoisia), heitä ihan ohuet siivut roskiin.
Liota kylmässä vedessä hetki,vaihda vesi ennen keittoa.
Keitä suolalla maustetussa vedessä n.5 minuuttia ja nosta reikäkauhalla kuumalle pannulle.
Kuumenna paistinpannulla öljyä ja kuullota öljyssä ranskanperunoita sekä muutamaa valkosipulinkynttä. (tee kahdessa erässä!)
Paista hetken aikaa pannua heilutellen niin että mausteet ja valkosipuli imeytyy hyvin.
Mausta pippurilla ja kumoa pannun sisältö öljyineen ja valkosipuleineen kahdelle uunipannulle. Uunin olisi suotava olla n.230 asteen lämpöinen.
Paista uunissa vajaa 20 min kunnes lopputulos on sopivan värinen. Voit lopussa laittaa grillvastuksen jotta perunoista tulee rapeita, varo ettei pala! Nosta eka levy pois uunista ja nosta toien alta päälle hetkeksi grillivastukselle.
Lisää suolaa maun mukaan ja tarjoile jugurttidipin kanssa.