Meidän pikkueläimillä tulee olemaan/oli ihan hiljattain synttärit. Lumo, joka on oikeakäpäläinen, on syntynyt 19.10.2012 ja Villi, vasenkäpäläinen, on syntynyt 23.11.2001. Synttäreiden kunniaksi ne unohdettiin ja niistä ei pidetty meteliä, koska mietin seuraavaa:
Kun ihmisellä on synttärit, hyvin moni vetää karmeat kännit juhlistaakseen niitä. Viimeistään seuraavana päivänä on Paha Olo ja oksennellaan ympäriinsä. Ne, jotka eivät juhli edellä mainitulla tavalla, ottavat liikaa kakkua ja valittavat vatsaansa ylensyönnistä, tai juoksevat sokerihumalassa pitkin poikin. Jotkut taas menevät sankoin joukoin synttärijuhliin, syövät hyvin ja seurustelevat sukulaisten kanssa iloisesti ja kun pahaa aavistamaton joukkio on palailemassa koteihinsa, norovirus jo iloisesti heidän suolistossaan monistuu. Kemujen seurauksena 90%:lla juhlijoista on vuosikymmenen pahin vatsatauti ja tämä kaikki vain siksi, että juhlia ei haluttu perua pienen vatsataudin vuoksi. Mielestäni aika ajattelematonta, vaikka onhan tuokin yksi kikka ikimuistoisten juhlien järjestämiseksi.
Teemana on siis selvästi paha olo juhlapäivästä. Koirille tämä sama saataisiin aikaan monien tuntemalla joulumässäilyideologialla "pitäähän Sessenkin saada herkkuja kun on Joulu", juhlista jaloin. Ei muisteta, että Sessen suolisto on tottunut satunnaisiin makupaloihin ja lähinnä vain niihin omiin sapuskoihin, joissa on kaikki ravinnepitoisuudet laskettu tarkkaan ja tarpeen mukaan ihan ammattilaisen toimesta. Mutta kun Sessen pitää saada, katso kun se pyytää niin nätisti.
Aasinsilta aiheeseen ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka maksaa, tämä kaupankäynnin ikiaikainen totuus. Tyhmä ihminen hyvää hyvyyttään antaa Sesselle kaikkea ihanaa joulupöydästä. Sesse syödä hotkaisee kaiken yhdellä suupalalla. Seuraavalla kattauksella (joka on jouluna aivan liian pian/usein) Sesse on jo valmiina asemissa, koska kaikki oli niin hyvää ja pitää saada lisää (vaikka oikeastaan Sesse on tajunnut, että aika vähällä vaivalla ja surullisella katseella pöydästä irtoaa ihan sama mitä, mutta jotain). Se, joka on joskus syöttänyt koiralleen sisukkaa, tietää, että laatu ei ikinä korvaa määrää kotikoiralle.
Kun Ihminen ja Sesse ovat molemmat mässänneet, on ihmisen mielestä aika rentoutua sohavalla ja lukea Pukin tuomaa kirjaa. Sessen mielestä taas on aika päästä ulos viidentoista minuutin välein, koska mahassa möyryää hyvin uhkaavasti. Ihminen ei jaksa, joten Sesse vetää peräsuolta napaan henkisesti, juoksee vähän rallia pitkin kotia joulun kunniaksi ja leikkii hetken uudella lelulla. Kun mitta on täysi, Sesse leväyttää ripulit Ihmisen parhaimmalle matolle. Joulun kunniaksi!
Ja minä sanon, että hyvä Sesse, siinä on Ihmiselle opetusta kerrakseen. Jouluna ei tarvitse syöttää itseään niin tainnoksiin, että ei jaksa sohvalta nousta, eikä koiralle tarvitse tarjoilla kipeää mahaa. Siinä kun siivoilee niin lähtee ruoka ihmisenkin mahasta mukavammin sulamaan. Ja ulkoulu tekee hyvää ruoan jälkeen sekä ihmiselle että eläimelle.
Ja nyt palataan niihin koirien synttäreihin. Niitä ei juhlittu. Pusun saivat ja halauksen, ja niistäkin molemmat tuntuivat rekkujen mielestä ikäviltä ja varsin tarpeettomilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti