Kuten hyvissä elokuvissa, myös kirjoissa luotan enemmän toimintaan kuin utuisiin nummimaisemiin ja ikuisen rakkauden tavoitteluun. Dekkari on aina dekkari. Ostin kirjan jo kesällä, mutta tähän väliin ilmestyi jokin ikävä ennakkoluulo ja suru siitä, että Jo Nesbon kaikki pokkarit on taas luettu. Huonosta lukijan asenteesta huolimatta Lapiduksen Stockholm-Noir-trilogian ensimmäinen osa yllätti jo muutaman sivun jälkeen. Kirjoitustyylistä tulee mieleen Sin City ja Nikke Knatterton lyhyine lauseineen. Tätä kirjaa pitää lukea niin kuin elokuvaa, laskevalla intonaatiolla ja takaraivossa tiivis tykitys. Kuten herra Knatterton sanoisi: "Johtopäätös: Tähän kirjaan kannattaa tarttua!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti