Pieniä ihmeitä

Meille syntyi viime torstaina kolme pientä ihmettä. Kolme pientä koirapoikaa.

Lumo on jo sopeutunut äitiyteen alkuihmetyksen jälkeen ja toipunut hyvin vaikka synnytys oli vaikea.

Nonni!

Meille muutti viikko sitten pieni bolognesen pentu, joka sai nimen Nonni. Nonni on reipas, rohkea, hieman rämäpäinen ja puree kovasti. Roikkuu myös tehokkaasti lahkeessa.

Nonni ja Lumo ovat kavereita. Päivittäin on paljon rähinää ja vähän myös yhteistä riehumista.

Shahi paneer mifusta

Olet kotvasen jo mietiskellyt, voisiko paneer juuston korvata mifulla kyseisessä ruokalajissa. Vastaus kuuluu: kyllä voi! Löysin lähestulkoon ravintola Mountainin tarjoaman shahi paneerin reseptin intterwebistä ja eikun kokeilemaan! Sen verran pitää kehua, että Mountain on äärettömän hyvä nepalilainen ravintola Helsingissä, ehdottomasti kannattaa kokeilla.

Paneer juuston sijasta käytin siis maustamatonta mifua, jonka paistoin pan:(nulla ennen ruokaan lisäämistä.

Resepti on Syötävän hyvä blogista. Muokkasin sitä hitusen.

 http://syotava.blogspot.fi/2015/04/nepalilainen-shahi-paneer-tai-melkein.html?m=1

2-3 valkosipulin kynttä
Parin cm pätkä tuoretta inkivääriä

2 rkl voita
4 vihreän kardemumman siementä/kotaa
1 kanelitanko
3 mausteneilikkaa

1 punainen chili ilman siemeniä
1 prk mutti tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä

Vajaa dl cashewpähkilöitä
3 dl vettä
Suolaa
Hunajaa
1 tl garam masalaa
1/2 dl kermaa

Raasta valkosipuli ja inkivääri hienoksi.

Laita voi, kardemumma, kaneli ja neilikat pannulle. Kuullota pari minuuttia ja lisää sitten chili, valkosipuli ja inkivääri. Kuullota hetki.

Lisää tomaattimurska ja -pyre. Keittele miedolla lämmöllä. Mutti tomaattimurskaa ei tarvitse keitellä kasaan kuin 10-15 minuuttia, vetisempää versiota täytyy redusoida kunnes nestettä on haihtunut reilusti.

Keittämisen aikana sekoita esim. sauvaseloittimella vedestä ja pähkinöistä maitomainen neste. Lisää seos pannulle, sekoita hyvin. Jos olet käyttänyt karkeampilaatuista tomaattimurskaa, siivilöi soosi. Mutti oli niin tasaista, että poimin kanelitangon ja mausteet pois ja sillä selvä. Lisää maun mukaan suolaa, hieman hunajaa, garam masala ja kerma. Lopuksi lisää paistettu mifu.

Tarjoa shahi paneer riisin, naan leivän ja jogurttiraidan kanssa.

Raskausuutisia

Lumo kävi ultrassa ja muutama pentu ainakin on tulossa 🐕💖. Raskaanaolija käyttäytyy erikoisesti ja tarvitsee rapsutusta noin 15 tuntia vuorokaudessa. Muuten on elämä kurjaa. Valitettavasti elämä siis on kurjaa kun kukaan ei ehdi päivät  pääksytysten vain rapsutella koiraa. Masu on jo kasvanut eikä ruoka maistu. Lenkillä ei haluta käydä. Vielä kuukausi laskettuun aikaan. Toivotaan terveitä pentuja tietenkin ja helppoa synnytystä.

Remontin tuloksia

Lupailin joskus vuodenvaihteessa laittaa kuvia rempatusta asunnosta. Tämä lukaali ei ole suuren suuri, joten tässä näkymiä suurimmista muutoskohteista. Remontoijalla loppui mielikuvitus keittiön välitilan suhteen, joten se sudittiin samalla maalilla kuin edellisessäkin kodissa.

Kusiputka

Ihanan raikas limenvärinen seinä olohuoneessa. Ikkunanpieliin oli laitettu samaa maalia.

Mmmm...hella houkuttelee kokkaamaan

Keittiö purettuna

Raaskiiko näin hyvää liettä hävittääkään...

No siinä oli ennen kuvat. Tuohon kaikkeen pitää lisäksi kuvitella aivot llamaannuttava curryn tuoksu.

Keittiö

Uusittu vessa seinäpöntöllä ja uudella allaskalusteella. 

Pöntön alla ei ole kummaa länttiä, kuten toisessa kuvassa näkyi 

Kylppäriin tuli kodinhoutopiste. 

Olohuone valkoisessa maalissa

Vessan uusi peili

Parveke tarvitsi vain hieman kalusteita ja verhot

Makunudu Island

No niin, täällä ollaan ja on oltu jo hyvä tovi. Turkish Airlines antoi meille exit-paikat lennolle, joka oli alle 3 h Istanbuliin ja alle 8 h Maleen.

Malediivien lentokenttä oli jokseenkin kaunis paikka. Heti laskeutumisen jälkeen koneen ympärillä avautui kohdetyypillinen maisema, itse kenttä oli pienellä atollilla ja ympärillä turkoosina välkehtivä meri. Meitä tultiin hakemaan suoraan kentältä, joten ei tarvinnut ensin etsiytyä Maleen menevään lauttaa ja sieltä erikseen johonkin varsinaiseen lauttasatamaan.

Itse matka pikaveneellä oli persausta puuduttaneen lentotuokion jälkeen ihan mielenkiintoinen ja verenkiertoa parantava kokemus. Pikaveneellä ajettiin aallokossa aika lujaa ja persaus sai ihan omanlaistaan hierontaa, kun paatti rynkytti aalloilla. Ihan kuin oltaisiin törmätty neljä miljardia kertaa betoniin, jos tuntemusta haluaa kuvata tarkemmin. Ei nähty delfiinejä.

Saari on pieni ja soma. Toivoimme mökkiä 1-4 ja saimme nelosen. Asumus on siis sellainen pieni mökkeröinen, jossa on oma takapiha ja siltä käynti suoraan rannalle. Kaikissa majoissa ei ole kunnollista hiekkarantaa, vaan osassa hiekka yrittää karata merelle ja ulkona on karkaamista estäviä hiekkasäkkejä. Tiesimme jo etukäteen, kiitos Tripadvisorin, että kylpyhuoneet ovat kamalat, joten yllätys oli positiivinen kun ei ne ihan niin hirveät olleetkaan. Huone itsessään on tilava ja ilmastointi pelaa hyvin. Ainoa murheen kryyni on ollut vessanpönttö, joka ei ensin halunnut toimia ollenkaan, mutta nyt 4-5 korjauskerran ja pienimuotoisen tulvimisen jälkeen se toimii, kunhan tietää tekniikan. Minun mielestäni tämän hintaluokan hotellissa on naurettavaa, että pöntön kanssa joutuu taistelemaan päivittäin. Kylpyhuone on avointa mallia. Suihku on osittain ulkona. Siitä seuraa sellainen ikävä ilmiö, että ihan hirveästi jos pörisyttää niin ulkona liikkuvat ihmiset kuulevat. Tosin ei täällä ketään liiku. Naapurit kylläkin silloin tällöin, mökit ovat kuin paritaloja.

Möksä ja takapiha

Ruoka on ollut hyvää. Meillä on täysihoito. Aamiainen, lounas ja illallinen. Näihin kuuluu juomina vettä, kahvia, teetä ja virvoitusjuomia. Se oli iloinen yllätys. Ikävämpi yllätys sen sijaan on veden hinta. Huoneen hintaan sisältyy 2 x 500 ml pullovettä päivässä. Litran vesipullo maksaa n. 8-10 dollaria, en nyt tähän hätään muista. En ole eläessäni ostanut kalliimpaa vettä! Drinkit baarissa maksavat 8-12 dollaria. Talon puna/valkoviini 6 dollaria, limu saman verran ja jostain paremmasta viinipullosta saisi pulittaa 30-40 dollaria. Näihin tulee vielä verot ja palvelumaksut (12 + 10%) päälle. Eli ruokailun yhteydessä kannattaa juoda se, mitä napa vetää.

Aamiainen ja lounas ovat olleet buffetista, illallinen joko set menu 4 ruokalajia tai buffet (ti ja pe). Olen syönyt elämäni parasta lasagnea ja teriyakimunakoisoa täällä. Me otettiin mukaan Suomesta vähän kitkattia ja lionia ihan varuiksi, ja nyt jo varastot alkavat ehtyä. Lounas klo 12.30 ja illallinen klo 20, väli jää aika pitkäksi ja urhea snorklaaja on aika näännyksissä illallisen alkaessa, jopa hieman kiukkuinen, jos ei ole mitään ekstraa syöpötellyt.

Meillä on oma tarjoilija, jonka nimeä emme muista. Ja oma siivooja. He palvelevat meitä koko matkan ajan. Kätevää, varsinkin kun tippaamme vain 2 kertaa koko matkan aikana.

Tule Makunudulle jos:
- Haluat karkuun muuta maailmaa
- Tykkäät sukeltaa tai snorklata tai istua muuten vaan meressä
- Tykkäät olla tekemättä mitään tai tehdä toistuvasti samoja asioita
- Tykkäät seurailla kaiken maailman elukoita, esim. maakanoja poikasineen, pikkurapuja, haikaroita, hedelmälepakoita, haita


Älä tule jos:
- Kaipaat uima-allasta
- Avokylpyhuoneen konsepti tökkii
- Pelkäät kaikkia pikkumönkiäisiä (seiniltä ja katoista saattaa pudota mitä vain)
- Haikarat kammottavat sinua (yksi kyylää aina aamiaisella, että milloin tulee kalatarjoilua, jos on hidasta niin todistetusti saattaa viedä pekonit lautaselta)
- Pitää aina soittaa äitille, että hän keksisi sinulle tekemistä
- Haluat shoppailla
- Inhoat sitä, että joka paikassa on hiekkaa

Korostan uudelleen, ota mukaan kaikki, mitä ikinä voit kuvitella tarvitsevasi. Meillä unohtui matkakassan lisäksi GoPron latausjohto (saatiin lainaksi respasta, kuten myös saatiin ostettua dollareita luottokortilla). Ota mukaan kunnollinen lierihattu, täältäkin saa sellaisen ostettua pirteään 40 dollarin hintaan! Meidän rannalla ei ole ihan päivällä ollenkaan rantatuoleilla varjoa, eikä aurinkovarjoja tunneta. Ota mukaan pitkähihainen uimapaita ja uimahousut jos palat helposti etkä oikeastaan haluaisi palaa. Miehen housut yltävät nilkkaan, omani puolipohkeeseen ja tunti snorklaamista + 110 suojakerroin aurinkovoide = kirkuvan punaiset palaneet pohkeet. Uimakengät ovat pakolliset. Snorkkelia lainaamme täältä, mutta oma on aina oma, varsinkin jos se sattuu olemaan hyvä. Olemme snorklanneet räpylöiden ja pelastusliivin kera.

Auringonlaskuranta

Haikara kuuluu pakettiin. Whats your bacon, boy!

Snorkkelielämästä ja muista saaren nähtävyyksistä lisää myöhemmin.

Malediivit

Turkish Airlines kyyditsee meidät tällä kertaa Malediiveille, tarkemmin sanottuna Makunudu-nimiseen resorttiin. Aikomus oli olla Maafushin saarella Kaani Beach hotellissa, mutta naapuriin oli tullut häiritsevä rakennustyömaa niin mies halusi rauhallisempaan paikkaan. Malediiveille on pakko matkustaa mieluiten heti, ennen kuin atollit jäävät veden alle. Meidän atollimme nimi on Kaafu ja sinne pääsee valitettavasti vain hotellin järjestämällä venekuljetuksella, jonka hinta on törkeä.

Kuva on hotellin omilta nettisivuilta

Miksi juuri Makunuduun? No kun hait, rauskut ja kilpikonnat suorastaan odottavat innokasta snorklaajaa, eikä snorkkelivehkeiden kanssa tarvitse lähteä omaa saarta kauemmas kalaan :) Mitäs tekemistä saarella on? Voi snorklata ja sukeltaa, työntää varpaat hiekkaan ja eikös siinä ole jo tarpeeksi? 12 päivää pakkorentoutumista. Voipi vaarantua perhesopu jos ei ole mitään omaa tekemistä mukana, joten ajattelin pakata kaikki 6 ostamaani dekkaria matkalaukkuun. Tietokoneenkin otan mukaan, mutta se jotenkin tuntuu vetelevän viimeisiään (yrittää kostaa kun en päivittänyt uutta windowsia) joten voi olla, että viihtyminen on merielämän ja kirjojen varassa. Saarella on 36 huonetta, joten luulisin, että reissusta tulee melko rauhallinen.

Hurja ajatus, että periltä ei saa ostettua oikein mitään. Meidät tullaan hakemaan lentokenttäsaarelta suoraan ja saarella ei olematkamuistomyymälää lukuunottamatta kauppoja. Täysihoito kyllä on. Aurinkorasvaa pitää ottaa mukaan järjetön määrä. Ja oma snorkkelisetti.

Mitä pakata mukaan Malediiveille? Jos on matkalla resort-saarelle, pakataan kaikki mitä ikinä kuvittelee tarvitsevansa. Pakataan siis kaikki mitä muulloinkin ja ekstrana kannattaa miettiä seuraavaa:

- Jos tekee retkiä paikallisten asuttamille saarille, pitää olla mukana kevyt peittävä vaatetus. Paikalliset ovat muslimeja ja ainakin me haluamme matkoillamme kunnioittaa kulttuuria ja pukeutumiskoodia. Otamme siis mukaan molemmille polvet ja olkapäät peittävää vaatetusta. Huomioitavaa on myös se, että resorttien ulkopuolella bikinien ja pikku-uikkareiden käyttäminen ei ole suotavaa muualla kuin erikseen merkityillä rannoilla, kuten Maafushin Bikini Beachillä.

- Apteekkiin on pitkä matka. On parempi pakata mukaan kaikki, mitä ikinä kuvittelee tarvitsevansa. Närästys-, ripuli-, allergialääkkeet, you name it. Kun kyseessä on vesipitoinen loma, suosittelen pakkaamaan mukaan myös vedenpitäviä, uimisen mahdollistavia haavatarvikkeita.

- Resortilta saa varmasti aurinkovoidetta. Jos haluat maksaa omaisuuden lämmössä ja auringossa tehonsa menettäneestä putelista niin go for it!

- Jos kuljetus lomapaikkaan on lentokenttäsaarelta vesitasolla, muista selvittää etukäteen matkatavaroiden painorajat. Esim. Turkish Airlinesilla rajat ovat 30 kg ruumaan menevältä kassilta ja 8 (muistaakseni) kg käsimatkatavaralta. Vesitasolla ne voivatkin olla jotain aivan muuta ja ylikilot veloitetaan voimassa olevan hinnaston mukaan. Ikävä yllätys heti matkan alkuun.

- Adapteri on hyvä muistaa ottaa mukaan. Malediiveilla on käytössä brittipistoke. Fiksu pakkaa laukkuunsa myös jatkojohdon, jonka avulla yksi adapteri taipuu useamman laitteen lataukseen.

- Jalkineet ovat saarilla kuulemma aika turhat. Suositelluimmat ovat flipflopit. Monet resortit pyytävät ottamaan kengät pois heti saarelle tultaessa. Onhan kyseessä loma!

- Jos loma ei ole lomaa ilman lempisuklaata, pakkaa se mukaan. Muista kuitenkin eväitä valitessasi, että Malediiveilla on kuumaa ja kosteaa. Fazerin sininen ei selviä ilman baarikaappia. Jos loma ei ole lomaa ilman lempiviiniä, opettele ajoissa olemaan ilman. Älä missään nimessä pakkaa alkoholia matkatavaroihisi. Muslimivaltio ei arvosta.  Hotellit tarjoilevat kyllä alkoholia resorteissa.

- Meidän saarella on yksi telkkari. Huoneissa ei siis ole telkkareita. Tämä oli vähän ikävä uutinen, koska olemme tottuneet reissuillamme katsomaan telkkaria ja varsinkin paikallisia mainoksia iltaisin. Nettiyhteys on, mutta se ei ole kovinkaan vakaa.

- Uimavaatteet eivät välttämättä kuivu kosteuden takia yön aikana, joten voisi olla hyvä ajatus pakata useampi uima-asu mukaan.

- Kahdet aurinkolasit. Liidunvalkoiset rannat, aurinko ja meri. Kun kumppanisi istuu vahingossa aurinkolasiesi päälle, et jää pulaan. Muista laittaa ahterin alle jääneet matkavakuutukseen.

- Kamera, joka toimii myös veden alla. Siellä on parhaat maisemat.

Lisäksi pakkaamme kuulosuojaimet lentokonetta varten. Lennolla on tarjolla melko uusia elokuvia ja viime kokemuksen perusteella lentomelu on (paikasta riippuen tietenkin) sen verran kovaa, että äänestä ei saanut selvää kunnolla ja tekstityskielenä ollut turkki ei oikein innostanut. Peltoreiden alle mahtuu hyvin lentokoneen nappikuulokkeet eikä tule ongelmaa kuulokeliitännän kanssa.

Koiranpentuja tekemässä

Lumolla oli kauan odotettu juoksuaika vihdoinkin. Meillä on ollut ajatuksissa pentujen teettäminen ja tästä on Lumollekin juteltu. Ei ole innostunut näistä keskusteluista, mutta tässäkin asiassa luonto ajoi tikanpojan puuhun. Valittu poikaystävä ei ollut mieluinen, yläkerrassa asustava bichon frise olisi ollut paljon kivempi.

Astutus on nyt suoritettu ja alkaa 30 päivän jännääminen, että onnistuiko se. Kasvattajan mukaan heidän koirillaan on yleensä aina onnistunut, mutta mistä sitä ikinä tietää, että voiko Lumo edes saada pentuja. Yritetty on. Urokselle asetettiin kriteereiksi rohkea luonne  ja tuuhea turkki ja hän pitää vielä kaiken lisäksi autoilustakin! Nämä kaikki ominaisuudet ovat sellaisia, jotka puuttuvat Lumolta. Toivottavasti pennut perisivät molempien vanhempiensa hyvät puolet.

Dubai

Ahkera matkailija käväisi seurueineen Dubaissa tässä kesäkuun puolella. Tämä on ollut semmoinen matkailun vuosi. Ettekä arvaa, mihin seuraavaksi ollaan matkalla ;)

Juu, Ramadan, kesäkuu ja Dubai. Lähes 50 astetta lämmintä. Yhdistelmä kuulosti siltä, että sitä pitää kokeilla. Kun Turkish Airlines tarjosi lippuja 300 euron hintaan ja Ramadan ja Kesä polkivat hotellien hinnat, oli soppa valmis. Yhden bloggaajan mukaan lähtisi yksi aviomies a.k.a. entinen poikaystävä, yksi äiti ja yksi kummityttöteini. Tällä kertaa olisi luvassa rantaloma.

Olen ollut äidin kanssa Dubaissa ennenkin. Matka oli oikein onnistunut, vietimme kaupunki- ja shoppailuloman Creekin alueella asustellen. Hotelli taisi olla Sheraton Dubai Creek, jokinäköalalla ja clubpalveluilla, ajankohta ennen pääsiäistä, ehkä. Kallista oli, mutta kyllä kannatti. Meidät haettiin lentokentältä (Finnairin suora lomalento, mutta minun laukkuni lensi Amsterdamiin ja loma alkoi talvikengissä) ja kyllä oli kiva päästä noinkin lyhyen lennon jälkeen ihan eri maisemiin. Hotelli oli upea, joskin se on meidän visiittimme jälkeen vielä remontoitu. Muistan kiukutelleeni aamiaisella, aamuihminen kun olen, ja henkilökunta halusi tehdä kaikkensa mielialani parantamiseksi. He jopa laittoivat musiikkia pienemmälle, kun sisäinen prinsessani sitä pyysi. Hotellin sijainti oli erittäin ok kaupungin tutkiskeluun. Tarkemmin muisteltuna olen varmaan siitä tänne aiemmin kirjoittanut, ehkä, en jaksa selata. Mutta kerron silti. Hotellilla oli omia hyviä ravintoloita ja itse asiassa emme käyneet edes kauheasti syömässä missään, sillä club palveluihin sisältyi kaikkien rakastaman alkoholin lisäksi afternoon tea sekä illalla snackejä. Niillä elettiin erittäin runsaan aamiaisen siivittämänä monta päivää. Ja mikä parasta, kaikilla meidän matkoilla tää on aina parasta, club loungeen oli 18 vuoden ikäraja! Mikä ihana hiljaisuus! Uima-allas oli kiva, mutta aika vähällä käytöllä. Suomalaisen mielestä ei ollut tarpeeksi lämmintä.

Toinen matkani Dubaihin tapahtui aikaan, jonka voi tarkistaa täältä blogista jos jotakuta se kiinnostaa. Joku kevät kai se taas oli. Finnairilla lennettiin tuskainen lomalento, jossa kakarat kiljuivat. Laukut löysivät perille ja pääsin esittelemään kaupunkia miehelleni hetimiten. Tämän reissun päämääränä oli hieman erilainen shoppailu. Shoppasimme itsemme lähes vararikkoon ja yövyimme kahdessa eri hotellissa. Matkojamme seurannut tietää, että tämä on meille lajityypillistä toimintaa. Yksi reissu, kaksi hotellia. Ensimmäinen oli Radisson Blu Dubai Creekillä, jos semmoinen on siellä olemassa. Club palvelut, alkoholi, afternoon tea, mitä sitä voisi muuta toivoa? Hotelli ei ollut yhtä hieno kuin Sheraton, mutta huoneet olivat tosi isot ja klubiravintolassa hyvät tarjoilut. En tiedä, ovatko meitä ennen keitelleet kaakaota loungessaan :) Uima-allas puuttui, mutta ei siinä ostoshysteriassa olisi mihinkään altaaseen edes ehtinyt. Puolivälissä matkaa vaihtui hotelli, matkasimme sheikki zayedin kadulle (?) H Hotelliin. Oli hieno, moderni, juuri avattu. ClubLoungepalvelut toimivat, mutta vähän jäykäksi voisi tituleerata tunnelmaa. Mies kävi uimassa hotellin altaassa, minä en uskaltanut. Ei ollut tarpeeksi lämmintä. Upea huone!!! Kävimme myös moonlight ridingilla hevostelemassa, huippua!

Nyt tämä kolmas matka oli siis isommalla seurueella ja paineet hotellivalinnoista kalvoivat persusta. Ja kukkaroa. Kävi niin mukavasti, että nyt jo konkurssiin mennyt espanjalaisfirma tarjosi hyvin huokeita hintoja puolihoidolla monestakin hotellista ja lopulta päädyimme palmusaarelle Fairmont the Palmiin ja satamaan Le Meridien Mina Seyahiin. Fairmont oli fantastinen! Heillä oli upeat uima-altaat (ja vesipulloja sai hakea tarpeen mukaan ilmaiseksi) ja oma alue aikuisille. Ranta oli loiva ja kirkas. Vesi oli kuin linnunmaitoa. Ruoka oli aivan huikeaa. Kurjinta oli lähteminen. Tässä hotellissa olisin voinut olla vaikka kaksi viikkoa. Mutta kun piti siirtyä, piti siirtyä. Le Meridien valikoitui siksi, että se oli melko edullinen ja vieressä olevan Westin hotellin palvelut ja ravintolat olivat käytössä. Mutta se ei ollut Fairmont. Kuten matkojamme seuranneet saattavat muistaa, myös tämä on meille lajityypillistä toimintaa. Otetaan kaksi hotellia, rakastutaan ensimmäiseen ja se toinen on aina olevinaan huonompi. Puoli päivää piti käyttää henkiseen sopeutumiseen. Allasalue Westinin puolella oli aivan mahtava, sieltä löytyi myös vain aikuisille-soppi, jonne linnoittauduimme samoihin penkkeihin joka päivä. Ruoka oli hyvää varsinkin italialaisessa ravintolassa. Kävimme myös arabialaisessa buffetissa ja thairavintolassa. Ranta oli hieno joo, mutta sinne oli jotenkin pitempi matka ja meri kauhean vaarallinen. Me siis Fairmontissa kysyimme, että liikuskeleeko rannassa jotain elikoita, joita pitäisi pelätä. EEEEEEEIIIIIIII siellä mitään mereneläviä ole, no worries. Nyt voisi kysyä, että huijattiinko meitä pimittämällä informaatiota, sillä meressäuintihalut karisivat tällä toisella rannalla, sama meri toim. huom, koska suuret kyltit varoittivat rauskuista, merikäärmeistä ja ties mistä muista pelottavan vaarallisista otuksista. Kyllä me uimassa käytiin, mutta vähän siitä meni maku. Eikä ilmaista vettä saatu vaan piti ostaa superylihintaista uima-allasbaarista tai käydä ostamassa omat juomat hotellin lähellä olevasta kaupasta.

Tällä kolmannella reissulla oli lämmintä. 40-50 astetta päivittäin. Ei paleltanut kuin Fairmontissa ulkoa sisälle mennessä. Joku voisi kysyä, että mitä Dubaissa voi tehdä kun on noin kuuma? No, tämä oli rantaloma ja sujui juuri suunnitellusti. Uiminen oli pakollinen viilentäytymiskeino. Istuimme aurinkovarjon alla, uimme ja sama toistetaan kunnes on aika mennä sisälle. Pari kertaa kävimme ostareilla, mutta mistään retkistä ei tarvinnut edes haaveilla. Me, toisin kuin eräät amerikkalaisturistit, kunnioitimme ramadanin ja muslimikulttuurin sääntöjä ja emme juoneet julkisesti hotellin ulkopuolella. Pukeuduimme myös kunnioittavasti, samaa ei voinut sanoa heistä, jotka kulkivat pitkin katuja harvaan verkkopaitaan ja rintsikoihin kääriytyneinä ja näyttivät joulukinkuilta. Muslimit tosin eivät syö sikaa.

Olisin halunnut käydä vaikka millä ekskursioilla, mutta Ramadan vähän rajoitti. Toisaalta väitän, että lämpötila rajoitti vielä enemmän. Mutta arvatkaapa, minne suunnistan ensi kesän lomalla? Enkä joudu palelemaan ;) Silloinkin Ramadan on kesäkuussa, mutta ei haittaa, hotellien hinnat laskevat tuntuvasti ja jos lämmöstä pitää niin Dubai on juuri oikea paikka siitä nauttimiseen. Nähtäväksi jää, onko ensi kesänä yhtä edullisia lentoja, Norwegian ei lennä Dubaihin sesongin ulkopuolella.

Rooma!

Tiedättekös, meidänkin tie vei keväällä Roomaan! Siellä ollessa tuntui, että kaupunki on liian meluisa ja liian jotain ja liian vähän jotain. Kun tultiin takaisin kotiin, se alkoi. Kun Roomassa sitä, Roomassa tätä, ei se meteli ollutkaan niin kovaa ja Rooma oli ihana! Varsinainen rakastuminen tuli siis vähän jälkijunassa :)



Majapaikaksi valikoitui VOI Hotel Donna Camilla Savelli. Hotelli oli vanhassa luostarissa ja puitteiltaan oikein mukava. Huoneet olivat suht tilavat ja tunnelmalliset, sänky mukava ja hotellin puutarha miellyttävä. Hotellilla oli myös suuri kattoterassi, joka oli vielä tähän kylmään (whaat, suomalaiselle ihan teepaitakeli!) vuodenaikaan tyhjillään. Hotellin aamiainen oli mehuja lukuunottamatta varsin onnistunut. Mitä muutakaan se voi olla, jos tarjolla on Nutellaa annospakkauksissa!!! Mehut olivat semmoinen riman alitus, että huh heijakkaa. Mehukattikin olisi maistunut paremmalta kuin ne esanssiliemet. Miinusta aamiainen saa täysin tilanteeseen sopimattomasta, jokaisena aamuna toistuneesta tekoreippaasta jazz-ilottelusta. Minun mielestäni nauhalta tulevalle jazzimprovisaatiolle on olemassa parempiakin vuorokaudenaikoja kuin aamu. Eikö vain? Vai ilmoittautuuko joku aamujazzin ystävä? Voisin suositella erästä hotellia, jos tällainen kaveri jostain ilmestyy :)

Pizzaa! Jossain Trasteveressa. Hirveä tuuri kävi kun löydettiin näinkin hyvä pizzeria. Pääteltiin edellisen illan jonosta, että tänne kannattaa mennä :)

Mitäs me Roomassa? Käveltiin pitkin poikin Trasteveren kaupunginosaa, hummailtiin Vatikaanissa (pääsiäinen oli ihan käsillä, joten meno oli sen mukainen), käveltiin Colosseumin ohi ja muutenkin patikoitiin pitkin katuja niin, että askelmittari alkoi yskähdellä. Syötiin mahat täyteen ihania pastoja ja antipastilautasia, gelatoja ja pizzoja. Eihän Roomassa tarvitsekaan tehdä sen enempiä!

Hotellin puutarha

Rooman kattojen yllä

Blogistina tehtäväni on kertoa teille, että gelatona syömänne jäätelö onkin todennäköisesti ollut kavala huijaus! Gelato on kiinteää eikä kuohkeaa, ja jos eksyt Gelateriaan, jossa jäätelö on koottu kuohkeaksi keoksi, kyseessä voi olla herkullinen jäätelö, mutta gelatoa se tuskin on. Tässä on aitoa tavaraa. Valitettavasti paikan nimi on jo unohtunut, mutta näitähän riittää.

Parhautta lautasella. Tämä puoti tekee pastansa paikan päällä ja jonoa on niin, ettei sekaan meinaa mahtua. Ja kun on hyvää, ei haittaa vaikka joutuukin syömään paperilautaselta muovihaarukalla vain toinen kankku penkissä ;)

Tuon huikean pastaravintolan ruokalista

Heeeiii, tän paikan nimen mä muistan! La Prosciutteria. Ihan parhautta ja mahtavuutta pelkästään! Täältä sai myös aivan mielettömiä leipiä, joita sai ottaa mukaankin. Suosittelen lämpimästi!

 

Vatikaanin prepääsiäismenot. Väkeä oli kuin pipoa. Ja me nähtiin paavi!

Biscottificio Innocenzi oli paikallinen leipomo, jonne eksyimme netin johdatuksesta. Olimme saaneet suosituksen pyytää rumaa mutta hyvää ja in english tämän tilasin ja olihan ne!!!

Ja melkein paras reissumme ravintoloista oli Meridionale, jonne kiidettiin hyvän risoton toivossa. Pettymys oli ohimenevää, kun risottoa ei saanutkaan. Ruoka oli tosi hyvää ja ilmapiiri ihanan rento ja puliseva.

Cretan Dream Royal

Käytiin vähän Kreetalla tuossa kevään korvalla. Oli semmoinen kokemus, että ajattelin jakaa sen koko maailmalle, mutta internet oli eri mieltä ja mun kommentit haihtuivat savuna ilmaan. Mutta eipä hätiä, sensuuri ei yllä omaan blogiin ja kokemuksista voi olla hyötyä muillekin. Tämän kirjoituksen päällimmäinen sisältö on, että älkää tyytykö epätyydyttävään!!!

Varasimme Aurinkomatkojen kautta viikon matkan Cretan Dream Royal hotelliin. Jotain 4 tähteä ja oli oikein puolihoidon kanssa. Taksilla surautettiin lentokentältä hotellille ja tuli kokonaiset 2 euroa kalliimmaksi kuin Aurinkomatkojen järjestämä bussikyyti. Kyllä kannatti siis.

Hotellilla pääsimme huoneeseen melkein heti, vaikka kello oli vasta erittäin vähän. Huone oli maan tasalla ja avain oli vanhanaikainen Oikea Avain. Tämä aiheutti hieman huolta, koska avaimia saatiin tasan 1 kpl ja ovi piti laittaa avaimella lukkoon jos sen halusi lukita. En tiedä, oliko ovessa vikaa, mutta homma meni niin, että jos mieheni jäi huoneeseen ja itse lähdin avaimen kanssa altaalle, oli ovi lukitsematta, koska sitä ei saanut sisäpuolelta lukkoon ilman avainta. Ja avainta oli pidettävä sisäpuolella siis lukkopesässä koko ajan, koska onpa hieman pelottava skenaario että tulee esim. tulipalo eikä lukittua ovea saakaan auki kun avain on jossain. Noh, mikäli mieheni olisi halunnut seurata minua uima-altaalle hieman myöhemmin, olisi ovi jäänyt lukitsematta (joku jo ihmettelee, että miksi mieheni ei olisi ottanut avaienta mukaansa, mutta ei me nyt jatkuvasti menna samoihin suuntiin vaikka naimisissa ollaankin).

Huone oli muutenkin jotenkin surkea neljän tähden hotellille. Siispä marssimme respaan ja pyysimme saada vaikka maksua vastaan paremman huoneen. Ei onnistunut, kaikki vaihdot pitäisi tehdä Aurinkomatkojen kautta. Ööö...miksi? Tätä ihmetteli myös opas, jolle soitimme ja pyysimme kommunikoimaan respan kanssa. No sitten ilmeni, että huoneita ei ole. Jaaha. Sitten jankkasimme asiasta pari päivää, varvaskin murtui jossain välissä ja siinä vaiheessa oli jo suoranainen pakko saada huone jostain, mihin ei tarvinnut taivaltaa satoja portaita kellarikerroksiin. Jokaisella kerralla tarjouduimme maksamaan saadaksemme paremman huoneen. Mutta vapaita ei ollut. Tämä oli jokseenkin hauska vastaus, koska hotelli myi koko ajan huoneitaan netissä eri sivustojen kautta, ja näiden sivustojen mukaan huoneita oli runsaasti saatavilla.

Lopulta saimme paremman huoneen. Taisi olla koko hotellin paras. Ihan oikealla avainkortilla! Ja ovi lukkiutui kun sen laittoi kiinni!!! Rahaa tästä vaihdosta ei huolittu, sinänsä positiivista. Huone oli kuin eri planeetalta. Jopa kylpytuotteet olivat erilaiset, ensimmäisessä tunkkaisessa huoneessa ne olivat kammottavan oliivin hajuisia, mutta uudessa huoneessa tuoksuivat hyvälle. Loma alkoi oikeastaan tästä. Istuin murtuneen varpaani kanssa parvekkeella ottamassa aurinkoa, eikä tarvinnut lähteä uima-altaalle konkkaamaan, vaikkakin hissi oli vieressä. Internet oli nurin jatkuvasti. Tämä oli todella ärsyttävää. Olimme valinneet hotellin osittain sillä perusteella, että netin kuuluvuuden piti olla hyvä, sillä jouduin osallistumaan erääseen tenttiin kesken loman. Paniikki oli käsin kosketeltavissa kun tenttiaamuna netti ei tietenkään toiminut ja korjaaja tulisi parin päivän päästä.

Uima-allas oli hieno ja tuoleja riittävästi. Ranta sen sijaan oli pettymys. Siellä käytiin lähinnä vähän kävelemässä. Älä mene tähän hotelliin, jos meressä uiminen on lomalla the Juttu.

Ruoka hotellissa oli vaihtelevaa ja maistuvaa. Annoin hotellille risuja siitä, että he tarjoilivat vain kahvin pöytään ja teen juojat saivat uitella pusseja ja kanniskella kuumaa vesikannua ihan itse.  Eräänä iltana osallistuimme hummeri-illalliselle, oli hyvä, mutta onhan se vaan kyllä rapua. Hotellin järjestämä kreikkalainen ilta oli mukava kokemus.

Se itse hotellista. Tutustuimme myös lähiympäristöön autoillen. Otimme auton Aurinkomatkojen kautta, sillä se oli kätevää, suht edullista ja auto tuotiin sovittuna aikana hotellille ja noudettiin myös pois. Kiva bonus oli myös se, että vakuutuksessa ei ollut omavastuuta! Siispäp kohti vuorien rinteitä. Ajettiin ensimmäisenä kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa oli oikein mukavaa ja rauhallista. Murtunut varvas hidasti liikkumista, mutta ei juurikaan vaikuttanut retkeemme, sillä liikkua sai omaan tahtiin. Laskeuduimme mutkittelevia polkuja laakson pohjalle, jossa liikuskeli vapaana riikinkukkoja ja muita lintuja. Aasejakin tapasimme. Appelsiinipuut notkuivat painavine hedelmineen ja taisimme epähuomiossa syöttää aasille appelsiinin tai kaksi. Toivottavasti se ei saanut kaviokuumetta! Paluumatkalla meitä saatteli laskeutumisen aikana mukaan matkaseurueeseen lyöttäytynyt kissä, joka tarkasti vielä perille päästyämme, että kaikki on kunnossa.

Eräänä päivänä ajelimme mutkaisia vuoristoteitä kohti Elafonissosta. Matkalla kävimme tippukiviluolassa, jossa mekastavat paikalliset lapset koettelivat tärykalvoja sen minkä keuhkoista irti lähti. Olisi voinut jättää väliin. Elafonissos puolestaan oli aivan mahtava, vaikka päivä olikin hieman pilvinen. Väitin ennen perille pääsyä meneväni uimaan, mutta eeeeeiii vaan pystynyt. Hiekka on rannalla paikoitellen pinkkiä ja paikka on kerta kaikkiaan maaginen. Otimme poistuessamme kuvia vähän kauempaa, mutta jätetään nyt kuitenkin julkaisematta otos, jossa kaksi tyttöä ovat kyykkypissillä mielestään varmaankin kovin suojaisessa paikassa. Hei, tänne näkyy ihan selvästi!

Mitäs muuta me tehtiin? Ai niin, ajettiin vahingossa löytämällemme hotellin lähistöllä sijainneelle viinitilalle. Ihan älytön mäihä senkin suhteen. Mentiin idylliselle tilalle ja kysyttiin, että pääseekö kierrokselle. Vartin odottelun päästä päästiin, sillä kanadalainen pariskunta oli varannut hyvissä ajoin kierroksen, jolle meidät ujutettiin mukaan. Kuulimme viinitilan historiaa ja metodeja, lopuksi maistelimme viiniä (jotkut enemmän kuin ne, jotka ajoivat :) ja söimme kanadalaisten tilaamasta juustolautasesta ainakin puolet :) He hieman järkyttyivät lautasensa koosta ja tarjosivat meille ihania juustoja ja erittäin hyvää seuraa. Heillä oli ollut suomalainen vaihto-oppilastyttö kotonaan ja hänen kauttaan olivat täysin rakastuneet Suomeen.

Shoppailun suhteen Kreetan tällä osalla (Kato Stalos) ei ollut hirveästi tarjottavaa. Eipä sitä odotettukaan. Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja varvaskin parantui lopulta :)

No vähän on remonttia tehty..

Päivät on menneet nopeasti ja remontti etenee nytkähdellen. On pitänyt päättää kylppärin urakoitsija ja samalla tuli haastateltua kymmenkunta muuta, on ajeltu ristiin rastiin pääkaupunkiseutua milloin minkäkin perässä ja juuri nyt odottelen DHL:n lähettiä tuomaan Saksan Amazonista tilattuja hanoja.

Minun vastuualueelleni on kuulunut maalaaminen. Se ei ole oikein edennyt toivotusti. Maalaamme kaiken remonttiässällä ja se käy jostain syystä kovasti kurkkuun. Useampi tunti maalaushommia ja kurkku on kuin tulessa. Eikä se ole oikein edennyt senkään takia, että maalaaminen ei ole ollenkaan niin yksinkertaista miltä se kuulostaa. Ensin pitää teipata ikkunat. Ja ovet. Ja sähkörasiat. You name it. Kaikkeen teippiä. Ja koska on jonkinmoista itsetuntemusta niin päätin teipata oranssilla remonttiteipillä, joka saa olla paikoillaan vaikka monta kuukautta ja lähtee silti nätisti irti. Tavallinen maalarinteippi aiheuttaa rumaa kieltä, kun se jämähtää jo muutaman päivän kuluttua paikoilleen ja on sangen epämukava käytössä muutenkin, kun se repeilee eikä tottele ollenkaan. Yksi hyvä puoli siinä kuitenkin on remonttiteippiin verrattuna: Se ei veny. Niin paljon kallista aikaa olen tuhlannut siihen, kun kiroilen teippiä paikoilleen, kun se vingurtelee sinne sun tänne eikä suostu ollenkaan yhteistyöhön.

Nyt olen maalannut kaikkien huoneiden ikkunanpielet parvekkeen ovea lukuunottamatta. Iloinen limenvihreä on peitetty! Makuuhuoneet on maalattu lattiasta kattoon, samoin huoneiden patterit. Olohuonekeittiöstä on maalattu sieltä täältä vähän mitä sattuu, mutta loppujen lopuksi melkein kaikki yhteen kertaan. Periaatteena on, että yli kahta kertaa ei maalata. Olkoon lopputulos vaikka kuinka huono.

Ostimme asunnon intialaisilta ja sitä ennen asunnolla on ollut muutamat muut omistajat. Kukaan heistä ei ole oletettavasti siivonnut, koska mitään niin likaista en ole ikinä nähnyt kuin tuo asunto. Kaikkialla on rasvaa, mausteet haisee eikä haju meinaa peittyä, seinän peitelevyn alla oli jauhomatojen ruumiita, patterit on pelottavan likaiset eikä niitä saa putsattua. Anoppi kuurasi vaatekaappeja monta päivää, eikä tässä ollut kyseessä mikään pieni pintapesu. Räjäyttää olisi pitänyt ne, mutta sinnillä niistä tuli hyvät.

Mies on asentanut lattiaa ja yrittänyt tilkitä keittiön betoniseinän ammottavia aukkoja. Halpa laminaatti ei asennu helposti, päin vastoin ja se on aiheuttanut pahaa mieltä. Pätee varmaan tässäkin, että hinta kohtaa laadun ja helppouden. 7,95 neliöhinnalla asentaminen on aika tuskaa, kun maksettiin muinoin 50 e neliö niin hyvä ettei asentunut itsestään. Mietittiin jo, että kun makkareiden ovella on kynnykset, että päättyykö tämän laminaatin tarina tähän ja loppu asunto saa jotain muuta pintaa, mutta kai me vielä yritetään.

Ja muutto lähestyy. Pitäisi pakata. Mutta ei jaksa.

I'm back!

Pahoittelen ikävää blogitaukoa jos joku sattuisi vielä tänne eksymään ja pahoitteluni tavoittamaan. Ei mitään selityksiä vaan takaisin sorvin ääreen!

Puuhamaasta on tullut häätö, kun kämppä myytiin muutamassa viikossa. Tammikuun lopussa on oltava jo uudessa kodissa. Niin missä uudessa kodissa, joku kysyy. No minäpä kerron. Pitkän kaavan mukaan.

Työsopimukseni Bergenissä päättyi ja siirryin Osloon uuteen työpaikkaan. Siellä oli kaikki vähän mullin mallin ja kaiken toimivuuteen Bergenissä tottuneena olin hieman järkyttynyt siitä, miten levällään kaikki oli. Bonuksena työnantajan järjestämä asunto oli keskellä remonttia ja kirsikkana kakun päällä hän odotti minun siivoavan remonttisotkut ja pölyt. Tähän kohtaan sellainen huutonauru.

Tein 3 päivää töitä ja koko ajan oli työnantajalla jotain muuta, ei ehtinyt/kerennyt/pystynyt = halunnnut tehdä työsopimusta. Kolmantena päivänä ilmoitin, että jos sopimusta ei sen päivän aikana allekirjoiteta niin hommat oli siinä. Jo alkoi tapahtua. Samana iltana hän sitten antoi minulle täysin tyhjän sopimuspohjan ja alkoi suullisesti kertoa, että mitä mihinkin kohtaan tulisi. Ei siis ollut viitsinyt tehdä hommaa kunnolla loppuun asti. Sitten hän pääsikin itse asiaan. Ei olekaan varaa maksaa sitä palkkaa, mistä on puhelimessa ja sähköposteissa sovittu. Aha. Tuommoistahan siis ei luonnollisestikaan firman omistaja selvitä, ennen kuin on palkkaneuvottelut. Antoi minulle aikaa seuraavaan päivään jos haluaisin asiaa miettiä. Minä mietin. Aamulla totesin hänelle, että kassit on pakattuna ja lentolippu tilattuna ja kiitos kokemuksesta, en tule enää koska sopimukseen ei päästy. Minä en laita omaa osaamistani mihinkään alennusmyyntiin.

Siispä tulin kotiin, josta ostotarjous oli jo hyväksytty. Yhtä äkkiä olin melkein koditon ja jokseenkin työtön. Mitä silloin tehdään? Olisi ollut sopiva aika vaikkapa sairastamiseen. Olisi tullut halvemmaksi. Mutta ei! Sain älynväläyksen, että nyt ostetaan asunto! Ettei mene hyvät lainaehdot ja tumput suorina seisoskeleva pätevä työmies hukkaan. Ja näinpä alkoi se prosessi.

Tänään on kaupat. Jos ei myyjä raapusta nimeään paperiin, niin siitä tulee helppo 5000 euroa. Jos raapustaa, meillä on asunto. Ei ihan pommikunnossa, mutta reilusti siivousta ja laittoa ja currymausteiden hajun karkotusta vaativa. Ja vähän pieni. Mutta asunto kuitenkin. Itsehän me emme toivottavasti siinä liiemmin asustele, vaan laitetaan se vuokralle ja muutetaan Norjaan. Suunnitelma on siis edelleen olemassa. Mutta pienen takaiskun kera.

Meidän remppamies on sairaana! Siinä meni norjalainen työhaastattelukin mönkään ja toivottavasti on uusi yritys myöhemmin, kun ei kuule mitään, ääntä ei lähde mutta keuhkot koettavat paeta suun kautta yskiytyen. Kaikki on hyvin niin kauan, kunnes avaa suunsa ja erehtyy puhumaan tai hengittämään. Eli ei ollut oikein omiaan flinkiin puhelinkeskusteluun. Eikä nyt ole kovinkaan kummoinen lattianasentamisolokaan. Olen siis keskittynyt suuressa määrin siihen kuuluisaan lepäämiseen niin, että persausta puuduttaa ja selkä menee kipeäksi. Tee tursuilee korvista. Internet ja digiboxi ovat alkaneet tuntua vihollisilta. Mieli tekisi paeta, mutta mihinkäs sitä itseltään karkuun pääsisi, varsinkin kun hengitysteitä hivelevä 20 asteen pakkasilma seisoo ulko-oven takana kuin vanginvartija passissa.

Mutta jos ei remonttia niin ainakin on koiralle haalari ostettava. Ja käytävä ottamassa kuvia uudesta lukaalista. On kuultaas niin veikeät limenvihreät ikkunanpielet, että ihan silmiä kirveltää.

Remonttikuvia luvassa siis. Päästään taas puuhaamaan. Eli itse asiaan.

Vaan ettepä usko, miten oli tehokasta asunnon etsiminen. Ei ollut liiaksi vaihtoehtoja. Piti vapautua melkein heti tai olla tyhjä. Tätä ensimmäistä asuntoahan me etsittiiin kaksi vuotta. Nyt riitti pari viikkoa. Jotain on opittu matkan varrella. Ei tarvinnut pohtia, onko terassi auringossa päivällä vai illalla, tahi että onko muuttovalmis. Jos siinä on seinät ja katto, se on muuttovalmis. 5 minuutin pikakierros asunnossa currymausteen käryssä paljasti tosiasiat. Ei riitä pelkkä pensselin heiluttelu. Eli just semmoinen mitä me etsittiin! Ei ihan täysin paskalla paikalla. Kelpaa. Välittäjän kysymys "millaista te ootte etsimässä" aiheutti lähinnä irvistyksiä, kun asialistalla oli lähinnä ne seinät ja katto ja kaikki muu oli bonusta.

Ai niin, oli mulla yksi kriteeri. Yhteen asuntoon mentiin sisään ja oli muuten hyvin potentiaalinen (myöhemmin isännöitsijä paljastui pöljäksi, kun ei vaivautunut vastailemaan sähköpostiini) mutta kun ovesta pääsi sisään ja sai viemärin hajun ohitettua, oli ensimmäinen kysymys, että onko omistaja kuollut. Kyllä on. Kuolinpesä myy. Itse asiassa kaksi kuolinpesää. Mies kysäisi, että tännekö ne kuoli? Sitä ei välittäjä tiennyt...no mutta asialistalle päätyi se, että asukkaan oli oltava hengissä. Minusta se oli relevantti kriteeri. On helpompi kiistellä hinnasta omistajan ja välittäjän kanssa, kuin kahden kuolinpesän ja maistraatin, joka saattaakin kolme viikkoa asiaa pohdittuaan sitä mieltä, että tarjotussa kauppahinnassa ei ole mitään mieltä.

Nyt on nimittäin "ostajan markkinat".

Siitä myöhemmin. Nyt pihisee keuhkot siihen malliin, että pitää ruveta selvittelemään tuleeko hengittämisestä mitään omin voimin vai pitääkö kuitenkin hankkia apua valkotakkiselta.