Varasimme Aurinkomatkojen kautta viikon matkan Cretan Dream Royal hotelliin. Jotain 4 tähteä ja oli oikein puolihoidon kanssa. Taksilla surautettiin lentokentältä hotellille ja tuli kokonaiset 2 euroa kalliimmaksi kuin Aurinkomatkojen järjestämä bussikyyti. Kyllä kannatti siis.
Hotellilla pääsimme huoneeseen melkein heti, vaikka kello oli vasta erittäin vähän. Huone oli maan tasalla ja avain oli vanhanaikainen Oikea Avain. Tämä aiheutti hieman huolta, koska avaimia saatiin tasan 1 kpl ja ovi piti laittaa avaimella lukkoon jos sen halusi lukita. En tiedä, oliko ovessa vikaa, mutta homma meni niin, että jos mieheni jäi huoneeseen ja itse lähdin avaimen kanssa altaalle, oli ovi lukitsematta, koska sitä ei saanut sisäpuolelta lukkoon ilman avainta. Ja avainta oli pidettävä sisäpuolella siis lukkopesässä koko ajan, koska onpa hieman pelottava skenaario että tulee esim. tulipalo eikä lukittua ovea saakaan auki kun avain on jossain. Noh, mikäli mieheni olisi halunnut seurata minua uima-altaalle hieman myöhemmin, olisi ovi jäänyt lukitsematta (joku jo ihmettelee, että miksi mieheni ei olisi ottanut avaienta mukaansa, mutta ei me nyt jatkuvasti menna samoihin suuntiin vaikka naimisissa ollaankin).
Huone oli muutenkin jotenkin surkea neljän tähden hotellille. Siispä marssimme respaan ja pyysimme saada vaikka maksua vastaan paremman huoneen. Ei onnistunut, kaikki vaihdot pitäisi tehdä Aurinkomatkojen kautta. Ööö...miksi? Tätä ihmetteli myös opas, jolle soitimme ja pyysimme kommunikoimaan respan kanssa. No sitten ilmeni, että huoneita ei ole. Jaaha. Sitten jankkasimme asiasta pari päivää, varvaskin murtui jossain välissä ja siinä vaiheessa oli jo suoranainen pakko saada huone jostain, mihin ei tarvinnut taivaltaa satoja portaita kellarikerroksiin. Jokaisella kerralla tarjouduimme maksamaan saadaksemme paremman huoneen. Mutta vapaita ei ollut. Tämä oli jokseenkin hauska vastaus, koska hotelli myi koko ajan huoneitaan netissä eri sivustojen kautta, ja näiden sivustojen mukaan huoneita oli runsaasti saatavilla.
Lopulta saimme paremman huoneen. Taisi olla koko hotellin paras. Ihan oikealla avainkortilla! Ja ovi lukkiutui kun sen laittoi kiinni!!! Rahaa tästä vaihdosta ei huolittu, sinänsä positiivista. Huone oli kuin eri planeetalta. Jopa kylpytuotteet olivat erilaiset, ensimmäisessä tunkkaisessa huoneessa ne olivat kammottavan oliivin hajuisia, mutta uudessa huoneessa tuoksuivat hyvälle. Loma alkoi oikeastaan tästä. Istuin murtuneen varpaani kanssa parvekkeella ottamassa aurinkoa, eikä tarvinnut lähteä uima-altaalle konkkaamaan, vaikkakin hissi oli vieressä. Internet oli nurin jatkuvasti. Tämä oli todella ärsyttävää. Olimme valinneet hotellin osittain sillä perusteella, että netin kuuluvuuden piti olla hyvä, sillä jouduin osallistumaan erääseen tenttiin kesken loman. Paniikki oli käsin kosketeltavissa kun tenttiaamuna netti ei tietenkään toiminut ja korjaaja tulisi parin päivän päästä.
Uima-allas oli hieno ja tuoleja riittävästi. Ranta sen sijaan oli pettymys. Siellä käytiin lähinnä vähän kävelemässä. Älä mene tähän hotelliin, jos meressä uiminen on lomalla the Juttu.
Ruoka hotellissa oli vaihtelevaa ja maistuvaa. Annoin hotellille risuja siitä, että he tarjoilivat vain kahvin pöytään ja teen juojat saivat uitella pusseja ja kanniskella kuumaa vesikannua ihan itse. Eräänä iltana osallistuimme hummeri-illalliselle, oli hyvä, mutta onhan se vaan kyllä rapua. Hotellin järjestämä kreikkalainen ilta oli mukava kokemus.
Se itse hotellista. Tutustuimme myös lähiympäristöön autoillen. Otimme auton Aurinkomatkojen kautta, sillä se oli kätevää, suht edullista ja auto tuotiin sovittuna aikana hotellille ja noudettiin myös pois. Kiva bonus oli myös se, että vakuutuksessa ei ollut omavastuuta! Siispäp kohti vuorien rinteitä. Ajettiin ensimmäisenä kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa oli oikein mukavaa ja rauhallista. Murtunut varvas hidasti liikkumista, mutta ei juurikaan vaikuttanut retkeemme, sillä liikkua sai omaan tahtiin. Laskeuduimme mutkittelevia polkuja laakson pohjalle, jossa liikuskeli vapaana riikinkukkoja ja muita lintuja. Aasejakin tapasimme. Appelsiinipuut notkuivat painavine hedelmineen ja taisimme epähuomiossa syöttää aasille appelsiinin tai kaksi. Toivottavasti se ei saanut kaviokuumetta! Paluumatkalla meitä saatteli laskeutumisen aikana mukaan matkaseurueeseen lyöttäytynyt kissä, joka tarkasti vielä perille päästyämme, että kaikki on kunnossa.
Eräänä päivänä ajelimme mutkaisia vuoristoteitä kohti Elafonissosta. Matkalla kävimme tippukiviluolassa, jossa mekastavat paikalliset lapset koettelivat tärykalvoja sen minkä keuhkoista irti lähti. Olisi voinut jättää väliin. Elafonissos puolestaan oli aivan mahtava, vaikka päivä olikin hieman pilvinen. Väitin ennen perille pääsyä meneväni uimaan, mutta eeeeeiii vaan pystynyt. Hiekka on rannalla paikoitellen pinkkiä ja paikka on kerta kaikkiaan maaginen. Otimme poistuessamme kuvia vähän kauempaa, mutta jätetään nyt kuitenkin julkaisematta otos, jossa kaksi tyttöä ovat kyykkypissillä mielestään varmaankin kovin suojaisessa paikassa. Hei, tänne näkyy ihan selvästi!
Mitäs muuta me tehtiin? Ai niin, ajettiin vahingossa löytämällemme hotellin lähistöllä sijainneelle viinitilalle. Ihan älytön mäihä senkin suhteen. Mentiin idylliselle tilalle ja kysyttiin, että pääseekö kierrokselle. Vartin odottelun päästä päästiin, sillä kanadalainen pariskunta oli varannut hyvissä ajoin kierroksen, jolle meidät ujutettiin mukaan. Kuulimme viinitilan historiaa ja metodeja, lopuksi maistelimme viiniä (jotkut enemmän kuin ne, jotka ajoivat :) ja söimme kanadalaisten tilaamasta juustolautasesta ainakin puolet :) He hieman järkyttyivät lautasensa koosta ja tarjosivat meille ihania juustoja ja erittäin hyvää seuraa. Heillä oli ollut suomalainen vaihto-oppilastyttö kotonaan ja hänen kauttaan olivat täysin rakastuneet Suomeen.
Shoppailun suhteen Kreetan tällä osalla (Kato Stalos) ei ollut hirveästi tarjottavaa. Eipä sitä odotettukaan. Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja varvaskin parantui lopulta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti