Juu, Ramadan, kesäkuu ja Dubai. Lähes 50 astetta lämmintä. Yhdistelmä kuulosti siltä, että sitä pitää kokeilla. Kun Turkish Airlines tarjosi lippuja 300 euron hintaan ja Ramadan ja Kesä polkivat hotellien hinnat, oli soppa valmis. Yhden bloggaajan mukaan lähtisi yksi aviomies a.k.a. entinen poikaystävä, yksi äiti ja yksi kummityttöteini. Tällä kertaa olisi luvassa rantaloma.
Olen ollut äidin kanssa Dubaissa ennenkin. Matka oli oikein onnistunut, vietimme kaupunki- ja shoppailuloman Creekin alueella asustellen. Hotelli taisi olla Sheraton Dubai Creek, jokinäköalalla ja clubpalveluilla, ajankohta ennen pääsiäistä, ehkä. Kallista oli, mutta kyllä kannatti. Meidät haettiin lentokentältä (Finnairin suora lomalento, mutta minun laukkuni lensi Amsterdamiin ja loma alkoi talvikengissä) ja kyllä oli kiva päästä noinkin lyhyen lennon jälkeen ihan eri maisemiin. Hotelli oli upea, joskin se on meidän visiittimme jälkeen vielä remontoitu. Muistan kiukutelleeni aamiaisella, aamuihminen kun olen, ja henkilökunta halusi tehdä kaikkensa mielialani parantamiseksi. He jopa laittoivat musiikkia pienemmälle, kun sisäinen prinsessani sitä pyysi. Hotellin sijainti oli erittäin ok kaupungin tutkiskeluun. Tarkemmin muisteltuna olen varmaan siitä tänne aiemmin kirjoittanut, ehkä, en jaksa selata. Mutta kerron silti. Hotellilla oli omia hyviä ravintoloita ja itse asiassa emme käyneet edes kauheasti syömässä missään, sillä club palveluihin sisältyi kaikkien rakastaman alkoholin lisäksi afternoon tea sekä illalla snackejä. Niillä elettiin erittäin runsaan aamiaisen siivittämänä monta päivää. Ja mikä parasta, kaikilla meidän matkoilla tää on aina parasta, club loungeen oli 18 vuoden ikäraja! Mikä ihana hiljaisuus! Uima-allas oli kiva, mutta aika vähällä käytöllä. Suomalaisen mielestä ei ollut tarpeeksi lämmintä.
Toinen matkani Dubaihin tapahtui aikaan, jonka voi tarkistaa täältä blogista jos jotakuta se kiinnostaa. Joku kevät kai se taas oli. Finnairilla lennettiin tuskainen lomalento, jossa kakarat kiljuivat. Laukut löysivät perille ja pääsin esittelemään kaupunkia miehelleni hetimiten. Tämän reissun päämääränä oli hieman erilainen shoppailu. Shoppasimme itsemme lähes vararikkoon ja yövyimme kahdessa eri hotellissa. Matkojamme seurannut tietää, että tämä on meille lajityypillistä toimintaa. Yksi reissu, kaksi hotellia. Ensimmäinen oli Radisson Blu Dubai Creekillä, jos semmoinen on siellä olemassa. Club palvelut, alkoholi, afternoon tea, mitä sitä voisi muuta toivoa? Hotelli ei ollut yhtä hieno kuin Sheraton, mutta huoneet olivat tosi isot ja klubiravintolassa hyvät tarjoilut. En tiedä, ovatko meitä ennen keitelleet kaakaota loungessaan :) Uima-allas puuttui, mutta ei siinä ostoshysteriassa olisi mihinkään altaaseen edes ehtinyt. Puolivälissä matkaa vaihtui hotelli, matkasimme sheikki zayedin kadulle (?) H Hotelliin. Oli hieno, moderni, juuri avattu. ClubLoungepalvelut toimivat, mutta vähän jäykäksi voisi tituleerata tunnelmaa. Mies kävi uimassa hotellin altaassa, minä en uskaltanut. Ei ollut tarpeeksi lämmintä. Upea huone!!! Kävimme myös moonlight ridingilla hevostelemassa, huippua!
Nyt tämä kolmas matka oli siis isommalla seurueella ja paineet hotellivalinnoista kalvoivat persusta. Ja kukkaroa. Kävi niin mukavasti, että nyt jo konkurssiin mennyt espanjalaisfirma tarjosi hyvin huokeita hintoja puolihoidolla monestakin hotellista ja lopulta päädyimme palmusaarelle Fairmont the Palmiin ja satamaan Le Meridien Mina Seyahiin. Fairmont oli fantastinen! Heillä oli upeat uima-altaat (ja vesipulloja sai hakea tarpeen mukaan ilmaiseksi) ja oma alue aikuisille. Ranta oli loiva ja kirkas. Vesi oli kuin linnunmaitoa. Ruoka oli aivan huikeaa. Kurjinta oli lähteminen. Tässä hotellissa olisin voinut olla vaikka kaksi viikkoa. Mutta kun piti siirtyä, piti siirtyä. Le Meridien valikoitui siksi, että se oli melko edullinen ja vieressä olevan Westin hotellin palvelut ja ravintolat olivat käytössä. Mutta se ei ollut Fairmont. Kuten matkojamme seuranneet saattavat muistaa, myös tämä on meille lajityypillistä toimintaa. Otetaan kaksi hotellia, rakastutaan ensimmäiseen ja se toinen on aina olevinaan huonompi. Puoli päivää piti käyttää henkiseen sopeutumiseen. Allasalue Westinin puolella oli aivan mahtava, sieltä löytyi myös vain aikuisille-soppi, jonne linnoittauduimme samoihin penkkeihin joka päivä. Ruoka oli hyvää varsinkin italialaisessa ravintolassa. Kävimme myös arabialaisessa buffetissa ja thairavintolassa. Ranta oli hieno joo, mutta sinne oli jotenkin pitempi matka ja meri kauhean vaarallinen. Me siis Fairmontissa kysyimme, että liikuskeleeko rannassa jotain elikoita, joita pitäisi pelätä. EEEEEEEIIIIIIII siellä mitään mereneläviä ole, no worries. Nyt voisi kysyä, että huijattiinko meitä pimittämällä informaatiota, sillä meressäuintihalut karisivat tällä toisella rannalla, sama meri toim. huom, koska suuret kyltit varoittivat rauskuista, merikäärmeistä ja ties mistä muista pelottavan vaarallisista otuksista. Kyllä me uimassa käytiin, mutta vähän siitä meni maku. Eikä ilmaista vettä saatu vaan piti ostaa superylihintaista uima-allasbaarista tai käydä ostamassa omat juomat hotellin lähellä olevasta kaupasta.
Tällä kolmannella reissulla oli lämmintä. 40-50 astetta päivittäin. Ei paleltanut kuin Fairmontissa ulkoa sisälle mennessä. Joku voisi kysyä, että mitä Dubaissa voi tehdä kun on noin kuuma? No, tämä oli rantaloma ja sujui juuri suunnitellusti. Uiminen oli pakollinen viilentäytymiskeino. Istuimme aurinkovarjon alla, uimme ja sama toistetaan kunnes on aika mennä sisälle. Pari kertaa kävimme ostareilla, mutta mistään retkistä ei tarvinnut edes haaveilla. Me, toisin kuin eräät amerikkalaisturistit, kunnioitimme ramadanin ja muslimikulttuurin sääntöjä ja emme juoneet julkisesti hotellin ulkopuolella. Pukeuduimme myös kunnioittavasti, samaa ei voinut sanoa heistä, jotka kulkivat pitkin katuja harvaan verkkopaitaan ja rintsikoihin kääriytyneinä ja näyttivät joulukinkuilta. Muslimit tosin eivät syö sikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti