Päivät on menneet nopeasti ja remontti etenee nytkähdellen. On pitänyt päättää kylppärin urakoitsija ja samalla tuli haastateltua kymmenkunta muuta, on ajeltu ristiin rastiin pääkaupunkiseutua milloin minkäkin perässä ja juuri nyt odottelen DHL:n lähettiä tuomaan Saksan Amazonista tilattuja hanoja.
Minun vastuualueelleni on kuulunut maalaaminen. Se ei ole oikein edennyt toivotusti. Maalaamme kaiken remonttiässällä ja se käy jostain syystä kovasti kurkkuun. Useampi tunti maalaushommia ja kurkku on kuin tulessa. Eikä se ole oikein edennyt senkään takia, että maalaaminen ei ole ollenkaan niin yksinkertaista miltä se kuulostaa. Ensin pitää teipata ikkunat. Ja ovet. Ja sähkörasiat. You name it. Kaikkeen teippiä. Ja koska on jonkinmoista itsetuntemusta niin päätin teipata oranssilla remonttiteipillä, joka saa olla paikoillaan vaikka monta kuukautta ja lähtee silti nätisti irti. Tavallinen maalarinteippi aiheuttaa rumaa kieltä, kun se jämähtää jo muutaman päivän kuluttua paikoilleen ja on sangen epämukava käytössä muutenkin, kun se repeilee eikä tottele ollenkaan. Yksi hyvä puoli siinä kuitenkin on remonttiteippiin verrattuna: Se ei veny. Niin paljon kallista aikaa olen tuhlannut siihen, kun kiroilen teippiä paikoilleen, kun se vingurtelee sinne sun tänne eikä suostu ollenkaan yhteistyöhön.
Nyt olen maalannut kaikkien huoneiden ikkunanpielet parvekkeen ovea lukuunottamatta. Iloinen limenvihreä on peitetty! Makuuhuoneet on maalattu lattiasta kattoon, samoin huoneiden patterit. Olohuonekeittiöstä on maalattu sieltä täältä vähän mitä sattuu, mutta loppujen lopuksi melkein kaikki yhteen kertaan. Periaatteena on, että yli kahta kertaa ei maalata. Olkoon lopputulos vaikka kuinka huono.
Ostimme asunnon intialaisilta ja sitä ennen asunnolla on ollut muutamat muut omistajat. Kukaan heistä ei ole oletettavasti siivonnut, koska mitään niin likaista en ole ikinä nähnyt kuin tuo asunto. Kaikkialla on rasvaa, mausteet haisee eikä haju meinaa peittyä, seinän peitelevyn alla oli jauhomatojen ruumiita, patterit on pelottavan likaiset eikä niitä saa putsattua. Anoppi kuurasi vaatekaappeja monta päivää, eikä tässä ollut kyseessä mikään pieni pintapesu. Räjäyttää olisi pitänyt ne, mutta sinnillä niistä tuli hyvät.
Mies on asentanut lattiaa ja yrittänyt tilkitä keittiön betoniseinän ammottavia aukkoja. Halpa laminaatti ei asennu helposti, päin vastoin ja se on aiheuttanut pahaa mieltä. Pätee varmaan tässäkin, että hinta kohtaa laadun ja helppouden. 7,95 neliöhinnalla asentaminen on aika tuskaa, kun maksettiin muinoin 50 e neliö niin hyvä ettei asentunut itsestään. Mietittiin jo, että kun makkareiden ovella on kynnykset, että päättyykö tämän laminaatin tarina tähän ja loppu asunto saa jotain muuta pintaa, mutta kai me vielä yritetään.
Ja muutto lähestyy. Pitäisi pakata. Mutta ei jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti