sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Hattu päähän!

Liikkuminen on ollut viime päivinä aika rajoittunutta, joten pitää keksiä muuta tekemistä. Nythän on se vuodenaika, kun neulomukset voi kaivella viimetalvisista piiloistaan, ja jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi. Tai kuten tässä tapauksessa: aloittaa ihan alusta.

Minä halusin tehdä talvihatun huovuttamalla villaa. Ohje oli hyvin yksinkertainen, neule oli valmis parissa illassa ja yksi ilta meni viimeistelyyn ja huovutukseen kuivausrummussa. Tällainen se oli ennen huovuttamista, huomioi Lumia, josta saa vähän käsitystä koosta:

Tätä voisi luulla ostoskassiksi.

Pieni käsittely kuivausrummussa ja ollaan jo oikeassa kokoluokassa (mulla ei ole mikään jättipää, vaan ihan semmoinen normaali ja kun Lumian laittaa naaman eteen poikittain, kulmat on silmien ulkonurkissa)
Valitettavasti mallina toiminut henkilö ei ollut ihan mukana hommassa:) Aurinkolasit johtuvat pahasta, pahasta salamasta, joka hyökkii kamerasta aina ilman ennakkovaroitusta ja sokaisee toipilaat silmät. Hatun narut ovat tukan seassa. Ja mallilla Ei ole botoksia, ilmeellinen viiru pystyssä keskellä otsaa!


Huovuttaminen oli jotenkin jännää, ja koska Sokoksella olen pariinkin otteeseen törmännyt kivaan huovutettuun pannunaluseen, päätin tehdä sellaisenkin. Miten? Pikaisen googletuksen tuloksena tarvitsin materiaalin lisäksi sukkahousut. Langasta tein palloja, jotka laitoin sukkahousujen sisään ja narulla kiinni ympäriltä. Sitten reipas kastelu ja kuivausrumpuun. Hienosti onnistuivat! Hätähousu sai kylläkin kokoamisvaiheessa vähän harmaita hiuksia, kun pallerot eivät olleet tasakokoisia, mutta hei, täähän on käsityötä! Käsityön määre on se, että ainakin yhden nurkan pitää hapsottaa, jotta ei luulla koneella tehdyksi. Tässä siis hieman vinohko pannunaluseni, kamera vääristää värit. Tästä langasta piti tulla kummitytön neuletakki viime talvena, mutta lanka oli typerää, tai neuloja, eikä suunniteltu malli olisi sopinut lapsen päälle kuin viruttamalla.

Pannunalunen á la Meidän kettiö. Ei se ole oikeasti noin vino ja väritkin näyttää pöljiltä. Oliskohan pitänyt väittää, että assarit teki tän?

Ja assarihan osallistui projektiin tuhoamalla lankakerän ja syömällä puikot. Kiitosta vaan! Bambupuikot saattavat mennä vaihtoon jossain vaiheessa...ehkä nopeammin kuin luulinkaan, koska ei tuosta enää neulojaksi ole. Kuten ei myöskään niistä toisista puikoista, jotka assari oli tärvellyt keskeneräisestä työstä. Nyt se sitten tosiaankin jää kesken.
Herkkuluu jätetty sohvalle pientä koiraa varten?. Ei Lumo, eiiiii, se on bambupuikko kokoa 8! Rouskis vaan ja sinne meni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti