Remppakuvia tulossa ihan pian!

Lupasin joskus muinoin niitä kuvia kylppäristä ennen/jälkeen. Kohta, kohta, ihan kohta laitan. Sitä ennen viihdytän teitä Ismo Leikolan sanoin:

Raikas smoothie

Jos joku väittää, että minulta puuttuu pitkäjänteisyyttä, voi miettiä uudelleen. Näin syntyy ihanan raikas smoothie

- Osta halpaa ananasta ruokakaupasta (voi kerätä myös omasta ananaspehkosta jos sellainen sattuu pihassa törröttämään)
- Kypsytä kaupan raaka ananas huoneenlämmössä herkulliseksi. Älä kypsytä liikaa, herkku muuttuu hetkessä käyneeksi
- Kuori ja kuutioi ananas, pakasta se annospusseissa tulevaisuutta varten
- Hanki granaattiomena, kuori se ja erottele siemenet
- Aja siemenet bamixilla ja siivilöi mehu talteen
 - Tee smoothie pakastetusta ananaksesta, granaattiomenamehusta, pakastetuista mansikoista, rasvattomasta maidosta ja vaniljajogurtista. Älä unohda sokeria, joka saa kaikki ihanat maut korostumaan. 


Naaaaaaammmmm!!!

Ja siitä pitkäjänteisyydestä vielä. Olen keitellyt kohta vuorokauden poropuljonkia. Sekin menee pakastimeen kastikepohjaksi. Tervetuloa syömään!

Rekkujen synttärit

Meidän pikkueläimillä tulee olemaan/oli ihan hiljattain synttärit. Lumo, joka on oikeakäpäläinen, on syntynyt 19.10.2012 ja Villi, vasenkäpäläinen, on syntynyt 23.11.2001. Synttäreiden kunniaksi ne unohdettiin ja niistä ei pidetty meteliä, koska mietin seuraavaa:

Kun ihmisellä on synttärit, hyvin moni vetää karmeat kännit juhlistaakseen niitä. Viimeistään seuraavana päivänä on Paha Olo ja oksennellaan ympäriinsä. Ne, jotka eivät juhli edellä mainitulla tavalla, ottavat liikaa kakkua ja valittavat vatsaansa ylensyönnistä, tai juoksevat sokerihumalassa pitkin poikin. Jotkut taas menevät sankoin joukoin synttärijuhliin, syövät hyvin ja seurustelevat sukulaisten kanssa iloisesti ja kun pahaa aavistamaton joukkio on palailemassa koteihinsa, norovirus jo iloisesti heidän suolistossaan monistuu. Kemujen seurauksena 90%:lla juhlijoista on vuosikymmenen pahin vatsatauti ja tämä kaikki vain siksi, että juhlia ei haluttu perua pienen vatsataudin vuoksi. Mielestäni aika ajattelematonta, vaikka onhan tuokin yksi kikka ikimuistoisten juhlien järjestämiseksi.

Teemana on siis selvästi paha olo juhlapäivästä. Koirille tämä sama saataisiin aikaan monien tuntemalla joulumässäilyideologialla "pitäähän Sessenkin saada herkkuja kun on Joulu", juhlista jaloin. Ei muisteta, että Sessen suolisto on tottunut satunnaisiin makupaloihin ja lähinnä vain niihin omiin sapuskoihin, joissa on kaikki ravinnepitoisuudet laskettu tarkkaan ja tarpeen mukaan ihan ammattilaisen toimesta. Mutta kun Sessen pitää saada, katso kun se pyytää niin nätisti.

Aasinsilta aiheeseen ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se, joka maksaa, tämä kaupankäynnin ikiaikainen totuus. Tyhmä ihminen hyvää hyvyyttään antaa Sesselle kaikkea ihanaa joulupöydästä. Sesse syödä hotkaisee kaiken yhdellä suupalalla. Seuraavalla kattauksella (joka on jouluna aivan liian pian/usein) Sesse on jo valmiina asemissa, koska kaikki oli niin hyvää ja pitää saada lisää (vaikka oikeastaan Sesse on tajunnut, että aika vähällä vaivalla ja surullisella katseella pöydästä irtoaa ihan sama mitä, mutta jotain). Se, joka on joskus syöttänyt koiralleen sisukkaa, tietää, että laatu ei ikinä korvaa määrää kotikoiralle.

Kun Ihminen ja Sesse ovat molemmat mässänneet, on ihmisen mielestä aika rentoutua sohavalla ja lukea Pukin tuomaa kirjaa. Sessen mielestä taas on aika päästä ulos viidentoista minuutin välein, koska mahassa möyryää hyvin uhkaavasti. Ihminen ei jaksa, joten Sesse vetää peräsuolta napaan henkisesti, juoksee vähän rallia pitkin kotia joulun kunniaksi ja leikkii hetken uudella lelulla. Kun mitta on täysi, Sesse leväyttää ripulit Ihmisen parhaimmalle matolle. Joulun kunniaksi!

Ja minä sanon, että hyvä Sesse, siinä on Ihmiselle opetusta kerrakseen. Jouluna ei tarvitse syöttää itseään niin tainnoksiin, että ei jaksa sohvalta nousta, eikä koiralle tarvitse tarjoilla kipeää mahaa. Siinä kun siivoilee niin lähtee ruoka ihmisenkin mahasta mukavammin sulamaan. Ja ulkoulu tekee hyvää ruoan jälkeen sekä ihmiselle että eläimelle.

Ja nyt palataan niihin koirien synttäreihin. Niitä ei juhlittu. Pusun saivat ja halauksen, ja niistäkin molemmat tuntuivat rekkujen mielestä ikäviltä ja varsin tarpeettomilta.

Totuus kadonneista sukista

Olette varmaan joskus kuulleet tarinoita pesukoneessa asustelevasta tontusta, joka vie sukilta parit? Saattaa se jonkun kotona piileskellä muuallakin kuin pesukoneessa. Minä löysin meidän tonttumme itse teossa, täydessä työn touhussa, keskellä kirkasta päivää!

Miten hyvältä se sukka maistuikaan...

Sama tonttu oli käpälöimässä myös neulelankoja, maisteli mittanauhaa sekä omaa heijastinliiviään ja osallistui myös ompelukonetouhuihin. Aika osaava tonttu! Löysimme myös syyllisen vähän järsittyihin pakasterasioiden kansiin.


Eräs isompi tonttu otti neulomishomman vähän rauhallisemmin. Ei kannata hosua, ettei osu puikko silmään.

Habitaren syytä kaikki!

Habitaremessuilla tuli alkusyksystä käytyä ja siellä oli esittelyssä semmoinen suomalainen yritys, joka on keskittynyt pellavaan ja kasmirvillaan. Balmuirin pellavavuodevaatteita on kehuttu kestäviksi ja supermukaviksi. Hinnat eivät vaan olleet ihan kohdillaan.

Sitten kävin vahingossa Stockalla. Mun motto taitaa olla, että ostin kun oli alennuksessa. 20 % ale suorastaan pakotti sormet kaivelemaan pankkikorttia laukusta ja nyt meillä on siis Balmuirin pellavainen parivuoteen pussilakana pestynä odottelemassa käyttöä.

En vaan kuollaksenikaan muista, mihin jemmasin sen meidän tuplapeiton!

Surrurr

Meille muutti Singeri! Ei ole mennyt koulun käsityötunnit hukkaan, koska pienellä manuaalin lukemisella osaan pääosin käyttää konetta.  Muutenkin tämä yli 20 vuotta sitten hankittu kädentaito-ominaisuus on pysynyt piilossa, mutta mukana kuitenkin aivan uskomattomalla tavalla. Vähän niin kuin pyörällä ajo.  Realiteetit tiskiin kuitenkin, kone on hankittu lähinnä verhojen käänteiden ompeluun:)

Kun saa liikaa ideoita....

...päätyy keittiöön koko päiväksi.

Olen ollut jo jonkin aikaa kotona kaikki päivät, koska iskias (joka siis ei oikeasti tarkoita mitään muuta kuin epämääräistä selkäalueeseen  viittaavaa kiputilaa) iski pahalla tavalla ja kävely yms. liikkuminen on rajoitettu minimiin. Tai siis saan kävellä niin paljon kuin pystyn ilman kipua, totesi lääkäri iloisesti. Kiitti hei hirveesti, sehän onkin joinakin päivinä ihan monta sataa metriä. Mutta onhan aina telkkari!

Australian masterchef. Mähän olen just semmoinen, että tykkään mielelläni nostaa taitavia ihmisiä jalustalle. Nyt näin mastercheffissä jakson, jossa oli herra Heston Blumenthal, suuri sankari ainakin sarjan kilpailijoiden joukossa. Mä vähän oikaisin ja tuntematta koko herraa ollenkaan, yhdyin fanittajien sankkaan joukkoon vain siksi, että toiset arvostivat häntä niin kovin.

No mitäs sitten? No sitten alettiin luoviksi, tietenkin. Heston esitteli hampurilaisensa, joka näytti hyvälle ja se kehuttiin maasta taivaaseen. Minä poimin siitä lähinnä ajatuksen, että täydellinen hampurilaissämpylä on briossisämpylä eikä mikään muu. Heston oli valmistanut itse ketsupin ja juuston ja jauhanut jauhelihankin, mutta minua kiinnosti vain se briossi. Kärsimättömänä en jaksanut alkaa valmistamaan juuri sitä Hestonin briossia ja kaivelinkin netistä itselleni sopivamman reseptin. Se kannatti! Sämpylä on juuri sopiva hampurilaisen väliin, se ei ole sitkeä eikä mureneva, mahtuu juuri sopivasti suuhun eikä ole liian höttöinen. Kannatti uhrata tälle sämpylälle tunteja.

No kun on kerran sämpylän ohje hallussa niin pitäähän niitä purilaisia sitten tehdä. Onnistuin löytämään toisen suosikkini Hans Välimäen ohjeen coleslawsalaatille, siitäkin tuli hyvää. Ja sitten tarvittiin vielä jokin juusto, ja sopivasti pala vahvaa cheddaria löytyi jääkaapista. Kelpaa, käyttöön siis. Sitten vielä sopiva liha...Pakastimesta löytyi iso pala kasleria, josta päätin valmistaa nyhtöpossua. Possun ohjeeseen olin törmännyt joskus aiemmin ja sen etsiminen kävikin jo melkein työstä. Mutta se löytyi. Nyt minulla oli kaikki elementit hampurilaisia varten. Oli torstai.

Perjantaina aloitettiin valmistus. Liha sulamaan aamulla, coleslaw tekeytymään. Puolilta päivin tein sämpylät ja laitoin lihan pataan. Painekattilasta huolimatta homma alkoi olla kasassa vasta neljän maissa. Ai niin, lisukkeeksi piti kokeilla Samin Hedbergin ohjeella bataattiranskalaisia (kyllä, minulla on fiksaatio näihin, koska en saa näitä ikinä onnistumaan). Järjetön määrä työtä. Laskin, että klo 9 aamulla aloitin ruoanlaiton ja lopetin sen... eiii, ei neljältä, vaan klo 21, jolloin jälkiruokakin oli lautasella. Aktiivista kokkausaikaa ei mennyt kahtatoista tuntia, mutta kyllähän se kuulostaa hienolta sanoa, että kokkasin 12 tuntia täydellistä hampurilaista tavoitellen.

Tuliko siitä täydellinen? Ei tietenkään.

Oli se silti ihan järjettömän hyvää. Täydellistä ruokaa ei voi itse itselleen tehdä. Täydellisen ruoan valmistaa aina joku muu, koska muiden tekemä ruoka on parempaa kuin omatekemä. Tänään lisättiin täytteeseen jalapenoja ja korianteria.

Laitanpa tähän vielä reseptiikankin, koska vaikka kukaan muu ei ikinä tätä kokeilisi, on itse helppo palata ohjeisiin omasta blogista ;)

Briossisämpylät in english from täältä

Makes 8 4 to 5-inch burger buns
3 tablespoons warm milk
2 teaspoons active dry yeast
2 1/2 tablespoons sugar
2 large eggs
3 cups bread flour
1/3 cup all-purpose flour
1 1/2 teaspoons salt
2 1/2 tablespoons unsalted butter, softened
Sesame seeds (optional)
1. In a glass measuring cup, combine one cup warm water, the milk, yeast and sugar. Let stand until foamy, about five minutes. Meanwhile, beat one egg.
2. In a large bowl, whisk flours with salt. Add butter and rub into flour between your fingers, making crumbs. Using a dough scraper, stir in yeast mixture and beaten egg until a dough forms. Scrape dough onto clean, well-floured counter and knead, scooping dough up, slapping it on counter and turning it, until smooth and elastic, 8 to 10 minutes. The dough will be on the sticky side so it can be a bit messy, but keep in mind that the more flour you knead in, the tougher the buns will get. Try to leave them tackier than you would a round loaf.
3. Shape dough into a ball and return it to bowl. Cover bowl with plastic wrap and let rise in a warm place until doubled in bulk, one to two hours. (In my freaky, warm apartment this only took an hour.)
4. Line a baking sheet with parchment paper. Using dough scraper, divide dough into 8 equal parts. Gently roll each into a ball and arrange two to three inches apart on baking sheet. Cover loosely with a piece of plastic wrap lightly coated in nonstick spray and let buns rise in a warm place for one to two hours. (Again, this only took one hour in my apartment and I suspect, you’ll also only need an hour for a second rise.)
5. Set a large shallow pan of water on oven floor. Preheat oven to 400 degrees with rack in center. Beat remaining egg with one tablespoon water and brush some on top of buns. Sprinkle with sesame seeds, if using. Bake, turning sheet halfway through baking, until tops are golden brown, about 15 minutes. Transfer to a rack to cool completely.

Nyhtöpossu:
- 2 kg kassleria
- 0,5 dl soijaa
- 0,5 dl ketsuppia
- 5 dl Dr. Pepperiä
- 1 rkl liquid smokea
- Hunts Honey Hickorya maun mukaan

Suolaa ja pippuroi possu. Nakkaa possu paistopussin / kannelliseen pataan. Sekoita ketsuppi, soija ja Dr Pepper keskenään ja viskaa pussiin. Laita veli ponteva uuniin 4-5 tunniksi. Voit välillä koittaa pyöritellä mötköä toisellekkin kyljelle.

Loppuvaiheessa leikkaa pussin nurkka auki ja valuta nesteet pois.  Anna possun huilata hetki löylyjä. iske kiinni kahdella haarukalla, revi riekaleiksi. Kaada riekaleitten päälle huntsia. 

(Tuo on alkuperäinen ohje, itse käytin painekattilaa niin ei tarvinnut päivystää viittä tuntia uunin kanssa. Oli painekattilassa tunnin ja sitten meni uuniin vielä tunniksi ja hyvää tuli.)

Sitten vielä Coleslaw:

 400 g keräkaalta

2 porkkanaa

omenaa

5 dl vettä

1 dl väkiviinaetikkaa

sokeria ja suolaa

1 dl majoneesia

pippuria myllystä

Suikaloi kaali, porkkanat ja omena. Kiehauta vesi ja lisää siihen etikka. Mausta suolalla ja sokerilla. Kun liemi on jäähtynyt, kippaa se suikaleiden sekaan ja anna maustua tuntitolkulla, mielellään yön yli. Kun on valmista, siivilöi neste pois, lisää majoneesi ja mausta pippurilla ja suolalla. 

Jälkkäriksi oli tunteja myöhemmin lettusia mansikkalimehillolla. 

Mä en kokkaa enää ikinä! 

Tai ehkä kuitenkin. Mutta tänäänpä oli kivaa, kun oli kaikkia aineksia vielä jäljellä ja sain tehtyä ruoan ilman muuta kuin lämmittämisen vaivaa. 

Ai niin, ne Samin bataatit, ne löytyy täältä

3-4kpl isoja bataatteja
öljyä
(valkosipulin kynsiä)
suolaa, pippuria
Pese bataatit ja kuori ne juustohöylällä.
Leikkaa perunat ranskanperunan muotoisiksi tikuiksi (mahd. tasakokoisia), heitä ihan ohuet siivut roskiin.
Liota kylmässä vedessä hetki,vaihda vesi ennen keittoa.
Keitä suolalla maustetussa vedessä n.5 minuuttia ja nosta reikäkauhalla kuumalle pannulle.
Kuumenna paistinpannulla öljyä ja kuullota öljyssä ranskanperunoita sekä muutamaa valkosipulinkynttä. (tee kahdessa erässä!)
Paista hetken aikaa pannua heilutellen niin että mausteet ja valkosipuli imeytyy hyvin.
Mausta pippurilla ja kumoa pannun sisältö öljyineen ja valkosipuleineen kahdelle uunipannulle. Uunin olisi suotava olla n.230 asteen lämpöinen.
Paista uunissa vajaa 20 min kunnes lopputulos on sopivan värinen. Voit lopussa laittaa grillvastuksen jotta perunoista tulee rapeita, varo ettei pala! Nosta eka levy pois uunista ja nosta toien alta päälle hetkeksi grillivastukselle.
Lisää suolaa maun mukaan ja tarjoile jugurttidipin kanssa.

Ravintola Tchaikovsky Tallinna

Mmmmmm....ruokaaa....hyvää ruokaa....

En muista, mitä menussa oli, koska silmät vetistivät aikalailla reilusti käsittelyn jälkeen. Mutta kaikki oli hyvää. Ellei jopa loistavaa. Ellei jopa upean loistavaa. Harmitti vain, kun ei voitu ottaa viinejä ruoalle.

Atmösfääri oli mukava. Näitä samoja tuoleja ihastelin Habitaressa

Perunaa ja jotain mätiä

Rapua

Haastoin kokin ilmoittamalla sienettömyydestäni. Hän päätti haastaa minut tartarpihvillä. Maku oli hyvä, mutta nyt ei vain uponnut. Onneksi seuralainen ei ollut yhtä nirso

Tässä on jotain, jossa oli sieniä. Ai niin, pelmeni

Servietit

Blini. Blinin osuus oli liian pieni, koska se oli cooked for perfection

Joku kala, ei halibut vaan se toinen

Oh la laa tätä annosta. Kuva on pahasti ylivalottunut, kiitokset salamalle. Mutta tuo liha, se oli jotain peuran tapaista. Ja nuo perunat! Ja varsinkin nuo punajuurenpalat, joita myös osui matkalle

Suklaajälkkäri. Parhautta!!! Tämän kyytipoikana oli virolaista mustaherukkaviiniä vuodelta 2003. Kävivät yhteen ihanasti

Pavlova. valkeat hippuset ovat kuivajäämarenkia. Tämä annos on sellainen, jonka syötyään oli taivaassa.

Creme brulee. Ainoa jälkkäreistä, joka ei herätä kaipauksen tunnetta takaisin ravintolaan. Oli tosi hyvä, mutta ei mitään ihmeellistä.

Hauskaa tuolla ravintolassa oli hyvän ruoan ja palvelun lisäksi hinnat. Jälkkärit maksoivat 9,50 kpl ja me luulimme niiden maksavan 25 euroa kappale. Tallinna on siitä ihmeellinen paikka, että ruoan laatu ja hinta ovat suomalaiselle aivan käsittämätön yhdistelmä. Tokihan Tallinnastakin löytyy ylihinnoiteltuja huonoja ruokapaikkoja, mutta me emme ole niihin eksyneet. Hyvä etukäteissuunnittelu torppaa hutilyönnit.

Tämä meidän kulinaarinen matkailumme ja loistavan ruoan metsästys on saanut aikaan sen, että sellainen ruoka, jota moni pitää hyvänä, on meidän mielestämme ihan ok. Aina ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan ja kyllä Suomestakin saa hyvää ruokaa. Seuraavaksi ajattelin käydä etsimässä sitä Murusta.

New York cheese cake

Piece of cake!
Helppo tämäkin ohje, mutta ikävä kyllä se vaatii hieman kärsivällisyyttä, jota on hankala kerätä, kun kakku tuoksuu ilmassa.

Ohje on Sorsanpaistajalta, joka on bongannut sen joskus menneisyydessä Glorian ruoka ja viinilehdestä. Mainio lehti!

New York cheese cake
pohja
200 g digestivekeksejä
100 g voita
1/2 tl kanelia
täyte
3 prk (à 200 g) Philadelphia-juustoa
2 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
1 rkl raastettua sitruunankuorta
2 tl vaniljasokeria
1 prk (200 g) ranskankermaa
kuorrutus
1 prk (200 g) ranskankermaa
2 rkl sokeria
2 tl sitruunanmehua
1. Lämmitä uuni 175 asteeseen.
2. Tee pohja: Murskaa keksit murusiksi. Sulata voi. Sekoita keksimurut, voisula ja kaneli. Painele seos voidellun, irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.
3. Valmista täyte: Vatkaa tuorejuustoa kulhossa sähkövatkaimella noin 1 minuutti. Sekoita sokeri juuston joukkoon ja jatka vatkaamista hetki. Vatkaa kananmunat seokseen yksitellen. Raasta sitruunankuori. Purista sitruunasta 2 tl mehua talteen kuorrutusta varten. Lisää 1 rkl sitruunankuorta, vaniljasokeri ja ranskankerma täytteeseen.
4. Kaada täyte jääkaapissa jähmettyneen pohjan päälle. Paista kakkua uunin alatasossa noin 45 minuuttia.
5. Katkaise uunista virta ja anna kakun kypsyä jalkilämmössä, uuninluukku hieman raollaan, noin 1 tunti.
6. Anna kakun jäähtyä.
7. Tee kuorrutus: Sekoita ranskankerma, sokeri ja sitruunanmehu keskenään. Levitä kuorrutus kakulle. Peitä kakku kevyesti tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi.

Hei kamoon, neljäksi tunniksi!!! Vähintään!!!!!!! Ja tää kuorrutus ei ole välttämättä paras ratkaisu, olen tehnyt paremmankin, mutta kun en muista että millä reseptillä. Lisäksi pitää valmistaa vadelmamelbaa ja aion kokeilla myös passionhedelmää kaverina, raportoidaan sitten myöhemmin, koska ei tuota tänään saa vielä syödä. 

No niin, kuka oikeasti uskoi, että kakku saisi olla rauhassa jääkaapissa neljä tuntia? Jokin tuntematon kakkumonsteri oli tehnyt hyökkäyksen jääkaapille ja maistellut lopputulosta. Valitettavasti se neljän tunnin varoaika on tarpeen tai sitten kakku petti odotukset. Mutta passionhedelmä toimi hyvin.

Hattu päähän!

Liikkuminen on ollut viime päivinä aika rajoittunutta, joten pitää keksiä muuta tekemistä. Nythän on se vuodenaika, kun neulomukset voi kaivella viimetalvisista piiloistaan, ja jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi. Tai kuten tässä tapauksessa: aloittaa ihan alusta.

Minä halusin tehdä talvihatun huovuttamalla villaa. Ohje oli hyvin yksinkertainen, neule oli valmis parissa illassa ja yksi ilta meni viimeistelyyn ja huovutukseen kuivausrummussa. Tällainen se oli ennen huovuttamista, huomioi Lumia, josta saa vähän käsitystä koosta:

Tätä voisi luulla ostoskassiksi.

Pieni käsittely kuivausrummussa ja ollaan jo oikeassa kokoluokassa (mulla ei ole mikään jättipää, vaan ihan semmoinen normaali ja kun Lumian laittaa naaman eteen poikittain, kulmat on silmien ulkonurkissa)

Valitettavasti mallina toiminut henkilö ei ollut ihan mukana hommassa:) Aurinkolasit johtuvat pahasta, pahasta salamasta, joka hyökkii kamerasta aina ilman ennakkovaroitusta ja sokaisee toipilaat silmät. Hatun narut ovat tukan seassa. Ja mallilla Ei ole botoksia, ilmeellinen viiru pystyssä keskellä otsaa!

Huovuttaminen oli jotenkin jännää, ja koska Sokoksella olen pariinkin otteeseen törmännyt kivaan huovutettuun pannunaluseen, päätin tehdä sellaisenkin. Miten? Pikaisen googletuksen tuloksena tarvitsin materiaalin lisäksi sukkahousut. Langasta tein palloja, jotka laitoin sukkahousujen sisään ja narulla kiinni ympäriltä. Sitten reipas kastelu ja kuivausrumpuun. Hienosti onnistuivat! Hätähousu sai kylläkin kokoamisvaiheessa vähän harmaita hiuksia, kun pallerot eivät olleet tasakokoisia, mutta hei, täähän on käsityötä! Käsityön määre on se, että ainakin yhden nurkan pitää hapsottaa, jotta ei luulla koneella tehdyksi. Tässä siis hieman vinohko pannunaluseni, kamera vääristää värit. Tästä langasta piti tulla kummitytön neuletakki viime talvena, mutta lanka oli typerää, tai neuloja, eikä suunniteltu malli olisi sopinut lapsen päälle kuin viruttamalla.

Pannunalunen á la Meidän kettiö. Ei se ole oikeasti noin vino ja väritkin näyttää pöljiltä. Oliskohan pitänyt väittää, että assarit teki tän?

Ja assarihan osallistui projektiin tuhoamalla lankakerän ja syömällä puikot. Kiitosta vaan! Bambupuikot saattavat mennä vaihtoon jossain vaiheessa...ehkä nopeammin kuin luulinkaan, koska ei tuosta enää neulojaksi ole. Kuten ei myöskään niistä toisista puikoista, jotka assari oli tärvellyt keskeneräisestä työstä. Nyt se sitten tosiaankin jää kesken.

Herkkuluu jätetty sohvalle pientä koiraa varten?. Ei Lumo, eiiiii, se on bambupuikko kokoa 8! Rouskis vaan ja sinne meni.

Operatsioone rillitveks

Laserleikkaus Tallinnassa on onnellisesti ohitse. Leikkaus oli ihan hirveä kokemus, mutta aika on jo alkanut kullata muistoja. Hotelli Telegraaf oli juuri sitä, mitä kauhukokemuksen jälkeen tarvittiin, jotta toipuminen voisi edistyä mahdollisimman mukavasti.

Olen ihan kyllästynyt valittamaan leikkauksen kulusta, joten ohitan sen osion vain kertomalla, että ei kannata tutustua etukäteen asioihin, koska silloin ei ole niin paljoa, mitä pelätä. Ja kun klinikalla on kivasti liukuhihnameininkiä, ei ehdi edes miettimään, mitä kamalaa on tulossa. Eikä se niin kauan kestä, etteikö siitä selviäisi ilman suurempia traumoja. Nyt jo melkein naurattaa (paino sanalla melkein).

Nyt on näkö siinä tilassa, että oikea silmä näkee hyvin ja vasen on vähän suttuinen ja miinusta jäi alustavasti 1. Se vähän harmittaa, koska lähtötilanne oli -2, joten eipä paljoa parantunut. Onneksi tämänkin tunnelin päässä on valoa, ja 3 viikon aikana näön pitäisi tasaantua siihen, mihin se sitten tasaantuukaan. Sen jälkeen tiedetään, pitääkö leikata uudelleen vai ollaanko tavoitteessa.

1680 euroa femtolasikleikkauksesta on aika vähän. Samalla suoritettiin jokakesäinen Tallinnan loma, joka on kuulunut perinteisiin jo ainakin kolme vuotta. Tallinna on vaan niin kiva kaupunki. Siitä lisää myöhemmin.