Kevät!

Nyt on ihanasti aikaa suunnitella ja fiilistellä ensi kesän tulevia kukkasia. Suunnitelmissa on puutarhan (eli takapihan) vesiaiheen (eli hiirien kuolonaltaan) poistaminen ja tilalle pitäisi keksiä jotain kivaa. Vaikkapa iso kukkapenkki, joka houkuttelisi perhosia. Perhosia pelkäävältä ihmiseltä tämä ei tunnu ihan järkivalinnalta, mutta viime kesänä en enää huutanut niin kovaa perhosen nähdessäni, ja olihan minulla leppäkerttukin kädessä, joten ehkäpä siitä voisi tulla jotain...

Tilauksessa on myös sinitiainen ja kasa leppäkerttuja sekä siili tai kaksi. Luonnon ei tosin tarvitsisi tulla liian lähelle, joten  saa nähdä, miten käy. Sinitiaisen pyydystys pihapiiriin kävisi linnunpöntöllä, josta olisi luonnollisesti luvassa joko salmonella tai lintukirppuja. Siilistäkin voisi saada salmonellan. Ja siilikirppuja. Leppäkertuilla ei ole kirppuja ja ne pyydystetään pihapiiriin tuomalla pesintäpaikkoja esimerkiksi bambukeppien muodossa näkösälle. Näiden vekkulien eläinten tehtävänä olisi syödä pois kaikki tuhohyönteiset liljakukoista kärhömatoihin (vai mitähän ne olivat) jolloin mitään kammottavia tuholaisaineita ei tarvitsisi käyttää.

Viime kesänä onnistuin kasvattamaan tulppaaneja, erilaisia liljoja ja dahlioita. Lisäksi oli jotain muita, joiden nimiä en muista. Ja pari ponnetonta yritystä unikoista. Timjami, minttu, rucola ja erilaiset salaatitkin kasvoivat, niitä vain ei muistettu hoivata eikä syödä. Tomaateille, paprikoille ja chileille kävi vähän samalla tavalla. Tänä kesänä on yritettävä enemmän.

Tänä kesänä ajattelin kokeilla perennahommia. Syysleimu, purppurasilkkiyrtti, kaunopunahattu, isptähtiputki, harjaneilikka ja sammalleimu voisivat olla ostoslistalla. Kärhöistä yritän metsästää lajikkeet toki, piilu ja star of india.

Tässä otoksia viime keväältä ja kesältä

Hyvää pääsiäistä!

Pupujussit toivottavat herkullista pääsiäistä kaikille. Tämä kakku oli pikaviritys vuoden takaa ja valitettavasti kiire vähän näkyi lopputuloksessa. Mutta  pienistä puutteistaan huolimatta tämäkään ei jäänyt syömättä.

Vuoden takaisia ajatuksia

"Takapihamme oli vuosi sitten leskenlehtien, ohdakkeiden, voikukkien ja edelleen tuntemattomina pysyttelevien rikkakasvien luvattu maa. Ostin voikukkalapion ja aloitin taistelun näitä nurmikonvaltaajia vastaan. Todettava on, että eihän siitä mitään meinannut tulla. Lopputuloksena oli kuitenkin mullattu pläntti, johon kylvettiin syksyllä stadionnurmen siemenet. Myyjäsetä kertoi rouvalle, että tämä siemen kasvaa varmasti ja on parasta mahdollista laatua. No sitä otettiin sitten tietenkin.

Miten kävi? Nurmikon vehreyttä edelleen odotellen olen yrittänyt avustaa tämän ihmeellisen siemenen itämistä ja kasvuun lähtöä nurmikkolannoitteella ja teinpä pH-testinkin. Tuloksena oli kamala hapan maaperä, johon on nyt levitelty kalkkia sitä tahtia, että luulisi lumen sataneen takaisin.

Mutta kyllä sieltä jotain kasvaa! Ainakin leskenlehtiä ja voikukkia. Välillä olen ollut näkevinäni myös hieman vihreää nurmenalkua seassa. Nurmelle on annettu armonaikaa kesäkuun alkuun. Jos ei kuukaudessa tapahdu huikeaa kasvua niin tervetuloa valmisnurmikko, rullaltahan sitä saa!

Onneksi syksyllä istutetut tulppaanit ovat lähteneet kasvuun."

Tästä piti tulla ensimmäinen blogitekstini. Niin ei käynyt, koska kevät ehti mennä tasaisella vauhdilla ohitse ennen kuin olin saanut mitään järkevää aikaiseksi. 

Mitä pihalle kuului loppukesästä? Nurmikko kasvoi kohisten, voikukkarauta heitettiin hatelikkoon ja taisto käytiin rikkaruohomyrkyllä, muumiotauti valtasi omenapuun täysin ja tuhosi koko sadon (ei, nyt liioittelin, koska puussa oli kyllä yksi syötävä omena!), suihkulähde asennettiin ja se lirisi seesteisesti koko kesän, naapurien väliset aidat korjattiin, maalattiin ja ummistettiin. Takapihalle rakennettiin aitaa. Muurahaisia yritettiin häätää tuloksetta, samoin etanoita.  Oli siis oikein vehreää ja mukavaa.

Etupihan epämairitteleva ulkonäkö kaunistettiin, koska rouva sai Loistavan Idean sen suhteen: Tehdään muuri! Lopputulos on itseoppineeksi laatoittajapuutarhuriksi onnistunut. Kuvia etupihan lopputuloksesta on saatavana vasta sitten kesällä, koska kuka sitä nyt valmiista työstä kuvaa ottaisi. Koko kesä projektia oli jo katseltu, niin ei sitä enää kuvaamaan ruvettu! Eli unohdettiin.

Etupiha alussa. Huomatkaa laatat. Painavia olivat. Jokaista siirrettiin ainakin neljä kertaa ennen loppusijoitusta

Etupiha ovelta päin katsottuna. Karu meininki. Multaläntiltä nousi kuutiollinen kiviä. Ainakin.

Remonttiassarit Mikey ja Willy. Willy rehellisesti veti tirsat, Mikey, jonka olemusta piti vähän retusoida, pääasiallisesti teki hommia

jotain tulppaaneja

Takapihaa. Aita jo valmiina, tulppaanit rivissä. Rodo äärimmäisenä takana juuri uudessa kuopassaan. Kuusi kärsii kun ei ole lannoitettu eikä annettu multaa

joku tulppaani

Koirankarkausaukko aidassa. Oli käytössä ahkerasti koko kesän. Huomatkaa vielä paljaahko nurmi

Onko tämä nyt kirsikkapuusta?

Ihania liljoja. Niin ikävästi kävi, että aikomuksesta huolimatta jäivät ruukkuun talveksi ja kuolohan niitä siis kohtasi

Rodo kukki kauniisti uudessa kuopassaan, mutta nähtäväksi jää, oliko se vain hetken harhaa

Synttärikakku

Mikko täytti vuosia, niin monta jo, ettei itsekään tiedä, miten vanha on. Ehkä parempi niin.

Minä leivoin kakun. Siitä tuli huono ja ruma, mutta ajatus oli hyvä, joten paljastan vinon tekeleeni.

Huomatkaa tuikku. Onko mitään ällöttävämpää kuin se, että räkäinen lapsi puhaltaa kaikki ällöbakteerinsa ja viruksensa pitkin kaikille tarjoiltavaa ruokaa? Kyllä on, pallomeri, mutta ei siitä sen enempää. Tuikku oli kätevä, koska kun päivänsankari alkoi keräillä keuhkoihinsa ilmaa, siirsin tyynesti tuikun kauemmas kakusta ja voilá, ei pisaratartuntana liikkuvia tauteja kenellekään!

Aina löytyy jotain pientä remonttia

Luin juuri artikkelin y-sukupolven ihmisistä, joihin siis itsekin kuulun. Tälle sukupolvelle on tyypillistä projektoituminen, eli siis oikeammin sanottuna sellainen ajattelutapa, että elämä on yhtä projektista toiseen siirtymistä. Kuului siihen paljon muutakin, mutta koska tunnistin itseni heti ensimmäisestä lauseesta, en jaksanut edes lukea kunnolla loppuun, vaan siirryin sujuvasti seuraavaan yksityiselämän projektiini.

Kylpyhuone!
Sehän on siis tämän asunnon rumistus. Aivan kammottava terrakottalaattainen lattia suht siedettävillä seinälaatoilla, jotka on pilattu harmailla saumoilla. Olin salaa haaveillut saumojen käsittelystä, ja kuin tilauksesta Pientä pintaremonttia-ohjelmassa suoritettiin juuri tuo sama toimenpide. Mikkokin näki sen ja oli ihan että waaaauuuh. Joten suti käteen ja hommiin.

Haisin kolme päivää kloorilta, koska saumat piti pestä valkaisuaineella.

Nyt homma on käynnissä, aine loppui kesken ja ollaan vähän aikataulusta jäljessä. Se, mikä tässä on huippua, on se, että MULLA EI EDES OLE AIKATAULUA! Tulee valmista viimeistään siihen, kun kämppä pitää laittaa myyntiin. Muuta kiirettä ei ole, elikkä tässä voidaan puhua jopa vuosista. Ja on ihan loistavaa, että työn jäljen näkee heti. Tosin nyt näyttää aika pahalta, mutta odottakaapa vaan jälkeen-kuvia, ette oikeasti usko, miten paljon tuommoinen pikkuasia kuin sauman väri vaikuttaa kokonaisuuteen. Patterin maalasin jo aiemmin.

Tässä ennen kuva

Dak galbi

Kaukokaipuu iski varoittamatta ja muistelot kultaisilta Soulin kuukausilta käväisivät mielessä. Lentolippua halvemmaksi tuli pikainen ruokamatka Koreaan tämän perinteisen ruokalajin avulla. Tosin ohjetta on muunneltu rankalla kädellä enemmän suomalaiseen makuun sopivammaksi, ei siis käytetä kanasta niitä teuraspaloja vaan ihan fileellä mennään. Ja kun ei täältä maailmankolkasta saa kaikkea tarvittavaa, niin tässä ohjeessa on käytetty niitä helpommin saatavia ainesosia. Pääosassa on gochujang(kotsutsang), korealainen fermentoitu papuchilitahna, jota ilman ei pärjää. Sitä saa esim. Vii Voanista kolmannelta linjalta. Enkä valehtele, kun sanon, että tähän makuun tulee himo. Tosin siihen rakastuminen voi viedä aikaa.

Vaikka käytänkin tästä ruokalajista dak galbi nimeä, ei se oikeastaan ole sitä. Ruokalajin nimi Soulissa oli meille "the same", jota tarjoiltiin ravintolassa, joka tarjoili tämän ruoan lisäksi erästä toista ruokaa. Me tilasimme aina the same, eikä meille ikinä selvinnyt, mikä ruoan oikea nimi oli. Meidän ravintolassa ruoka maksoi noin 3 euroa per ruokailija. Meidän ravintolassa ruokaan kuului tähän minun reseptiini tulevien ainesosien lisäksi jonkin sortin kaali, joissakin muissa paikoissa seassa oli perunaa ja semmoista oudon näköistä riisipötköä joka maistui kumilta.

Tarkemmin asiaa pohdiskeltuani muistin, että eihän me tätä ruokaa meidän vakkaripaikassa syöty, sehän oli possua eikä kanaa! Mutta siis muuten sisältö oli sama. Tämä ruoka voisi olla siis nimeltään myös daeji bulgogi, eli grilled spicy pork, mutta koska pork on possu niin...no, olkoon nimeltään mikä vain. Ei hätää, hyvää se on silti.

soijaa 3rkl
valkosipulia reilusti
inkivääriä 1/2tl jauhetta tai pari tl tuoretta raasteena
sokeria 2 rkl
gochujangtahnaa 2 rkl
chilihiutaleita 1 tl
sakea jos on, 2 rkl
seesamiöljyä 2 rkl
--------------------------
sipuli
porkkanaa 3
purjoa pätkä
Lihaa/kanaa n. 300 g


Ja mitä näille tehdään? Porkkanat melko ohuiksi kiekoiksi, sipuli isoiksi paloiksi, valkosipuli mieleisiksi paloiksi. Kana/liha suupaloiksi. Purjo kiekoiksi

Aloitetaan niin, että kaikki viivan yläpuolella olevat laitetaan paistinpannua korkeampaan pannuun. Sekaan kanat ja kaikki kasvikset. Annetaan marinoitua hetken.

Missä se taika sitten on? No siinä, että laitetaan levy täysille ja annetaan kypsyä suht nopeasti niin, että liha on kypsää. Vähennetään tehoja ja annetaan muhia hetken. Kun riisi, jonka olet tekaissut tässä samalla, alkaa olla kypsää, laitetaan levy täysille ja annetaan kaiken nesteen haihtua pois pannusta. Siinä kyllä maku tiivistyy! Ja valmista tuli!

Tätä herkkua voi siis tarjota riisin kanssa, epäsovinnaista ja meidän ravintolassa kukaan muu ei syönyt tätä näin, mutta niin voi tehdä. Perinteinen ja oikeampi tyyli on se, että otetaan jokin kiinankaalin sydäntä muistuttava pienehkö lehti, laitetaan sille tätä ruokaa ja sitten vähän vaikka valkosipulia ja  kimchiä, laitetaan pieneksi paketiksi ja jälleen kerran ääntä kohti.

Minun versio:

Koreassa syötynä:

Lumon talvilook

Ostimme vuonna 2009 New Yorkista kasan vaatteita Villille. Kaikki väärän kokoisia. Mutta se siis olikin vain ennakointia, koska nyt ne mahtuvat Lumolle. Tai siis mahtuvat vielä hetken. Tässä siis poseerataan vaaleanpunaisessa karvaluomuksessa.

Ja alemmassa kuvassa ollaan kiltisti vierekkäin takapenkillä matkalla Turkuun. Eivätkä lapset edes tapelleet takapenkillä!

Farang

Kävimme viime perjantaina Farangissa. Minulla on edellisestä käynnistä ehtinyt kulua jo yli vuosi ja odotukset olivat korkealla. Otimme maistelumenun ja viinipaketin puoliksi.

No mitä sanottavaa minulla tästä käynnistä on? Kaikki oli ihan hyvää. Huom! IHAN hyvää. Olen hieman pettynyt, koska itse tekemäni karamellipossu oli onnistuneenpaa kuin Farangin oma versio. Farangin possussa oli jäljellä liikaa rasvaa eikä friteerauskaan ollut kovin onnistunut. Vasikanposket olivat mielestäni parhaita ja jälkiruoka oikein maistuva. Täällä ei tarvinnut odotella ruokalajien välissä, vaan kaikki sujui ripeästi. Tarjoilijat olivat kyllä valitettavan pihalla, mielestäni tällaisessa paikassa palvelun pitäisi olla tasalaatuista ja verrattuna edelliseen asiointikertaan sanoisin, että tarjoilupuoli oli pahasti hukassa. Milloin jäi viinimenusta seuraava tarjoilematta, milloin jätettiin kertomatta mitä pöytään kannettiin seuraavaksi annokseksi.

Yritin kuvata kaikki annokset, mutta tämä nykyisin kaikissa ravintoloissa vallalla oleva sähkönsäästökampanja oli menossa myös Farangissa, eli valaistus oli himpan verran riittämätöntä. Tässä kuitenkin muutama kuva onnistuneimmasta päästä. Ensimmäisessä kuvassa taskurapua, toisessa karamellipossua, kolmannessa oli alkupalana ollut jokin jollain lehdellä ja alimpana herkulliset vasikan posket.

Pikaloma Tallinnaan

Minulla oli muutama käyttämättä jäänyt lomapäivä jemmassa, joten päätimme pistäytyä äidin kanssa Tallinnassa. Menomatka suoritettiin Tallink-Siljan laivalla, josta mukaan tarttui pari erilaista suihkugeeliä Mikolla sekä Escadan tuoksu itselleni. Tuoksuja on aina kiva ostaa, mutta niitä pitäisi muistaa myös käyttää.

Hotelliksi valikoitui Barons, jonka sijainti oli aivan loistava. Hintaan sisältyi aamiainen sekä illallinen ja myös huoneessa oleva poreamme miellytti. Huone oli valtava, siinä oli erillinen oleskelualue ja makuuhuone.

Ajatuksena oli käydä syömässä Boccassa, mutta se oli suljettuna keskiviikkona. Siispä enempiä miettimättä suunnistimme viereiselle ovelle, josta löytyi Chedi. Chedi on jollakin tavalla yhteyksissä Boccaan ja Öhön mutta se tarjoilee aasialaista ruokaa. Ruoka oli hyvää (alkuruokana ollutta mautonta friteerattua rapua lukuunottamatta). Erityismainintana kuitenkin palvelun hitaus, söimme kolme ruokalajia ja tähän suoritukseen kului aikaa 2,5 tuntia! Ravintolassa oli lisäksemme yksi toinen pieni pöytäseurue, joten ainakaan ruuhkasta hitaus ei johtunut. Alkuruokana otimme siis jo mainittua taskurapua sekä tonnikalasalaattia. Salaatti oli loistava, rapu ei. Pääruoaksi äiti päätti tutustua ankkaan  ja minä kallistuin mongolialaisittain valmistettuun peuraan. Jälkkäriksi otimme passionjäädykettä. Kaikki muu maistui hyvin, paitsi rapu, josta ei ole paljonkaan sanottavaa. Harri Syrjästä lainatakseni "Jos ruoka on mautonta, se ei voi olla pahaa". Ravintola oli kauniin näköinen, mutta ruoan laatu ei yltänyt BoCcan, Riben tai Ö:n tasolle. Presentaatio oli yksinkertainen ja maut myös yksinkertaisia, ja se toimi kuitenkin pääruoissa yllättävän hyvin.

Tonnikalasalaatti. Ainoa miinus selkeästi purkista otetuista mangoista.









Söimme myös Vapianossa, joita Tallinnasta löytyy aina kun päätä jaksaa kääntää. Vapianoja löytyy myös Suomesta, mutta Tallinnan hintataso oli konseptille kohtuullisempi. Hommahan toimii niin, että saat käteen pankkikortin näköisen läpyskän sekä menun, josta sitten itse valitset, mitä haluat syödä, käyt tilaamassa kyseisen tiskin luota evääsi, jolloin kortille lisätään laskutettava summa. Sen jälkeen voi siirtyä toiselle tiskille jne. Me söimme maukasta tomaattikeittoa, salaattia ja pizzaa ja juoman kanssa lysti kustansi n. 18 euroa. Kohtuullista, sanoisin. Ihastusta lisäsi se, että paikka oli pullollaan tuoreita yrttejä, joita ilmeisesti olisi saanut lisäillä annokseensa. Tykkäsin myös tosi paljon ASAn keittokulhosta.

Söimme myös Solaris-kauppakeskuksen Lidossa sekä omassa hotellissa. Kuulostaa pitkältä reissulta, mutta huolimatta kamalasta ruokamäärästä olimme Tallinnassa vain ke-to. Kolusimme myös pari apteekkia, kauppakeskusta ja Bossessahan on aina pakko käydä. Bosse on Virukeskuksen ulkopuolella oleva eläinkauppa. Nyt mukaan tarttui Lumolle isompi timanttikoristeinen violetti panta, Villille myös samanlainen, mutta pinkki.

Kaiken kaikkiaan reissu oli lyhyt, mutta kiva. Lyhyestä päästään rumasti aasinsillalla paluumatkan esiintyjään Sami Saareen, jonka keikkaa kuunnellessa  kotiinpaluu Finlandialaivalla sujui mukavasti. Sami Saari on oikeasti aika lyhyt. Niin oli keikkakin. Soitti paljon Sirkesaloa ja pari kappaletta jotain ihan muuta ja aivan liian vähän omia biisejään. Kävimme myös ostoksilla tälläkin laivalla ja olisin niiiin kovasti halunnut ostaa itselleni Chanelin Chancen JA Marc Jacobsin Lolan. Kerrankin hillitsin itseni ja jätin kauniit pullot odottelemaan parempia aikoja ja sen sijaan ostin rakkaalle puolisolleni viskiä. Maininnan arvoinen suoritus, mielestäni.