Tunnistaako joku tämän taudin?

Pakkomielle. Pakkomielle? Nyt on taas iskenyt se, nimittäin talokuume. Ja tunnustettava on se, että minä saan kaikista edes projektin tapaisista asioista pakkomielteen, joko lievän tai sitten ihan pahemman sorttisen, johon käytän aikaa, sekä omaani että muiden, vähänkään piittaamatta siitä, onko se joku muu lainkaan kiinnostunut tai onko projektillani edes pienintä mahdollisuutta toteutua.

Talokuume siis. Joten mitä pitää tehdä? Hankitaan tontti, tai siis haaveillaan tontista. Kauempana asuville ja asiaan vihkiytymättömille tiivistän ensin hieman pääkaupunkiseudun tonttipolitiikkaa. Vapailla markkinoilla olevat tontit maksavat Espoossa vähintään 150 000. Sillä rahalla saa 500-600 neliöisen tontin, johon on mahdutettava talo sekä yleensä ainakin kaksi autopaikkaa, vähän kaavamääräyksistä riippuen. Rakennusoikeus on yleensä surkea 0,2. Eli pienen tönön saa siihen postimerkilleen sitten loppuviimein laittaa. Kaupungilta ostettavat tontit tulevat hakuun kerran vuodessa, joskus harvemmin, mutta ovat joskus kohtuuhintaisempia kuin yksityisten myynttiin laittamat tontit.

Kaupungin tontit jaetaan arpomalla. Työkaveri oli saanut viimeksi numeron kaksituhattajotain. Hieno juttu, koska tontteja on jaossa usein alle sata. Minä olen seurannut vähän tuota touhua sivusta, ja nyt siis päätin, että me osallistumme arvontaan, koska haaveilemaltani alueelta tulee jakoon vähän isompia, vähän isommalla rakennusoikeudella varustettuja tontteja. Hakupaperit sisään vaan siis! Arvonta ei ole vielä ratkennut, mutta minäpä olen jo valinnut sopivan talopaketin, tuijottanut silmät kierossa kaavamääräyksiä, selvittänyt työmatkan pituutta reittioppaasta ja valinnut sopivan takan. Harmitellut väärää keittiötoimittajaa, koska me haluamme tietynlaisen hanan ja altaan, valvonut jo monena yönä unettomana, koska projektin eteneminen on niin riskaabelia ja voi mennä monella tavalla pieleen. Miettinyt kellarin rakentamista, talon arvonnousua, lainanlyhennyksiä ja lukenut kateellisena netistä talonrakennusurakan kanssa ponnistelevien kauhukertomuksia.

Koska olen niin ahkera, olen jo varautunut suunnitelmalla B jos (kun) tämä kaupungin tonttihomma menee pieleen. Löysin juuri sopivan kokoisen maanpalan osittaisella järvinäköalalla ja selvitin jo googlemapsista, millaisia naapurien talot ovat. Minusta maailma on epäreilu, jos me ei saada rakentaa taloa!

Nyt vain odotan arvonnan tuloksia, jotta saisin vihdoin rauhan tältä asialta, ainakin taas hetkeksi.
Tässä kuitenkin ideakuvia raivoisan googletuksen jäljiltä.

Tässä on unelmatakka. Hinta aivan järjetön, mutta siinä on siro ja kaunis, jopa huomaamaton leivinuuni. Kaikkihan tietävät, että varaava takka on vanhanaikainen ja lähinnä suomalaisten suosima vaihtoehto, kaikki järkevämmät kansat suosivat kiertoilmatakkaa, jolla lämmitetään siis taloa, ei itse takkaa. Mutta hei, leivinuuni! Koska jouluksi on saatava leivinuunipiirakoita, niin minä saattaisin olla niin hullu, että maksaisin tuosta takasta 8000 euroa pelkän leivinuunin takia. 

Tässä oikealla on meidän tulevan talotoimittajan toinen talomalli. Kuva on tässä, koska meidän talosta tulisi juuri tämän värinen. 

Löysin jostain blogista tämmöisen vessakuvan. Pahoittelen, etten muista, mistä kuva on, ja että onko kyseisen blogin omistaja itse kuvassa vai kuka tuo henkilö on? Mutta siis ihana vessaidea, koukeroista tapettia ja kaunis peili. Sarah (Sarah's house) sanoi telkkarissa, että pikkuvessa saakin olla värikäs ja överi, koska siellä oleskellaan niin vähän aikaa kerrallaan. Mielenkiintoinen ajatus, voisi toimia juuri noin kuin kuvassa. Hei tuossahan lukee, että sitruunaruoho, no se oli sitten hänen bloginsa.

Tässä on ihanan eleetön kylppäri/sauna, joka ottaa kauniin puunsävyn mukaan valkoiseen lasiseinän avulla. Yksinkertaista, tyylikästä.

Mikon mielestä on hullua suunnitella ja käyttää aikaa tähän taloasiaan, koska meillä ei ole vielä edes tonttia. Mutta kun minä olen onnellinen, kun saan suunnitella ja vertailla ja väännellä ja käännellä näitä juttuja. Koska kun se hetki joskus tulee, minä olen valmis! Rahat tiskiin ja rakennuslupahakemus vetämään samalta istumalta. Oikeastaan ei puutu muuta kuin nimet papereista ja pääsuunnittelija/valvoja. Pitäisiköhän googlata vähän jo niitäkin? Tai soittaa edes pankkiin?