Body worlds

Vietimme viime perjantain vapaapäivän merkeissä Heurekassa, jossa on meneillään Body Worlds-näyttely.

Kuva on Heurekan nettisivulta.







Näyttelyssä on esillä kehonsa tähän tarkoitukseen lahjoittaneiden henkilöiden ruumiita, jossa plastonoinnin (ruumiinnesteet korvattu muovilla) avulla on saatu kudokset säilymään oikeanlaisina. Näytillä oli sekä kokonaisia ruumiita että yksittäisiä elimiä sekä muutamia läpileikkauksia eri elimistä.

Näyttelyssä ei saanut kuvata, joten otin Bodyworldsin omilta sivuilta yhden kuvan, joka mielestäni kivasti havainnollistaa sen, miksi näyttely on niin mielenkiintoinen.

On ihan eri asia nähdä elimet niiden oikeilla paikoilla kun se, että anatomian oppitunneilla laitetaan muoviseen nukkeen palikoita paikoilleen. Yllätyksenä tuli, kuinka korkealla munuaiset oikeasti ovatkaan, miten nivelsiteet ovat kuin nippusiteitä nilkoissa ja ranteissa ja että peräsuoli on aika pitkä, kun kaikki ylimääräinen sen ympäriltä on poistettu. Koulussa muistetaan opettaa lihaksia ja luustoa, mutta esim. hermojen näkeminen "livenä" oli ihan uutta, samoin kuin unohdettujen lihaskalvojen näkeminen muuallakin kuin naudanfileen päällä. Lisäksi näytteillä olevien ja katsojan välissä oli vain ohut lasi, eikä Heureka ollut kauhean ruuhkainen, joten tyyppejä sai rauhassa katsoa kunnolla. Kertaakaan näyttelyn aikana ei tullut olo, että tässä katsellaan kuolleita. Eräs äiti sinnikkäästi valehteli pelokkaalle pojalleen, että kyseessä eivät ole oikeat ruumiit. Loistavaa kasvatustyötä kerta kaikkiaan, vuoden äiti-palkinto on jo ihan nurkan takana!

Näyttely oli siis hyvä, mutta hieman jäimme kaipaamaan tietoja siitä, onko näytteillä oleva esim. lapsi vai aikuinen, pituus olisi myös ollut kiva tietää ja sukupuoli. Ammattilainen osannee varmasti sanoa tuollaiset asiat pelkästään katsomalla, mutta meistä olisi ollut mielenkiintoista tietää, onko pieneltä näyttänyt kallo lapsen, aasialaisen aikuisen vai ihan vaikkapa eurooppalaisen aikuisen, vaikka näyttikin niin kovin pieneltä. Ainoa, mistä käveltiin vaan läpi sen ihmeempiä tutkimatta oli sikiön eri vaiheista kertova osio, joka tuntui kaikesta luonnollisuudestaan huolimatta surulliselta ja epäoikeudenmukaiselta.

Kävimme myös katsomassa planetaarioelokuvan Löytöretki avaruuteen ja se oli kyllä hieman ööö...nukuttavahko. Mikko katsoi sen kyllä ihan kokonaan, minä lähinnä kuuntelin puolivälistä alkaen, koska salissa oltiin melkein pitkällään, oli pimeää ja mukavan monotoninen ääni papatti tekstiä erittäin rentouttavaan sävyyn. Vaikka elokuva kiinnostikin kovasti, niin väsymys otti vallan ja taistelin loppuun asti hereillä, tosin silmät kiinni.

Lumo

Siis oikeasti, tuo koira on ihan nimensä veroinen. Aika hurjaa, koska Villikin on nimensä veroinen. Mutta katsokaa nyt tuota. Miten tuommoiselta voi kieltää mitään??? Me yritetään kovasti kasvattaa sitä niin kuin seefferiä, mutta tiukkaa tekee.

Sunnuntai on herkuttelua varten (Gyozat)

Tonttiarvonnan karvas kalkki on nielty ja se siitä! Uutta matoa koukkuun ja kohti uusia seikkailuja.

Suunnistin viime viikolla Tokyokanin kautta koulutuksesta kotiin ja ostin sieltä tarvikkeita japanilaisia herkkuja varten. Tänään sitten päätimme kokeilla, kuinka gyozan teko taipuu kahdelta nakkisormelta. Ja täytyy myöntää, että hyvinhän se sujui. Tehtiin nyt samalla gyozat myös Mikon tulevia synttäreitä varten pakastimeen odottelemaan, paistetaan sitten kun vieraat istuu pöydässä.

Tältä tämä japaninmaan herkku näyttää. Pienessä pastakuoressa on mausteilla höystettyä porsaanlihaa, nyytti paistetaan pannulla kauniin ruskeaksi ja haudutetaan kypsäksi kanaliemessä. Laitan vielä ohjeen tähän, jos joku kiinnostunut haluaa kokeilla. Täytevaihtoehtoja on yhtä monta kuin kokkiakin, minä otin omani MeNaisista. Otin vapauden vähän muokata ohjetta, joten tässä tulee oma versioni.

½ litraa hienonnettua kiinankaalia
½ tl suolaa
300 g porsaan jauhelihaa
½ tl inkivääriraastetta
2-3 valkosipulin kynttä
1 rkl purjon vihreää osaa
1 tl seesamiöljyä
1tl tuoretta punaista chiliä
1/4 tl sokeria

½ litraa kanalientä, 1 rkl seesamiöljyä

Sekoita suola hienonnettuun kiinankaaliin ja anna olla n. 10 minuuttia. Purista ylimääräinen vesi pois kaalista ja lisää joukkoon liha ja kaikki muu pilkottuna mahdollisimman hienoksi. Sekoita keskenään. Tämä taikinamäärä on valtava. Meillä oli 60 kappaletta gyozakuoria ja taikinasta jäi silti kolmasosa käyttämättä. Tee siis pienempi satsi tai osta kerralla enemmän kuoria.
Ota taikinakuorelle pieni määrä täytettä, kostuta kuoren reunat kauttaaltaan vedellä ja rypytä kauniiksi. Voit katsoa ohjeita googlaamalla making gyoza. Kun kaikki nyytit ovat valmiita, paista niitä pienessä määrässä seesamiöljyä niin, että pohja on kullanruskea. Sen jälkeen lisää pannulle kanalientä niin, että pannun pohja peittyy ja laita äkkiä kansi päälle. Anna hautua kannen alla pari minuuttia ja ota sitten kansi pois ja säädä lämpötilaa ylöspäin. Kun kaikki neste on kiehunut pois, gyozat ovat valmiita.

Jos haluat, nyytit voi pakastaa ennen paistamista ja paistaa vasta juuri ennen tarjoilua. Tarjoa nyytit esimerkiksi Mizkan gyoza no tare-kastikkeen kanssa, jota saa myös Tokyokanista.


Pitihän sitä jälkkäriäkin kokeilla. Inspiroiduin kaupassa eksoottisista hedelmistä ja valitsin hedelmäsalaattiin tuoretta ananasta, kiiviä, viinirypäleitä, passionhedelmää ja dragon fruitia. Nämä paloiteltiin ja mukaan kaadoin tähtianiksella maustetun sokerisiirapin, koska hedelmät ovat pelkältään melko hapokkaita. Jos hapokkuutta haluaa taittaa enemmän, se onnistuu esimerkiksi hyvällä vaniljajäätelöllä. Makeat viinirypäleet tasapainottavat myös makumaailmaa. Bon appetit!

Epäonnen keskiviikko

Ei suosinut onnetar meitä tonttiarvonnassa. Kannatti kuitenkin yrittää, koska ainahan joku sen saa. En edes katsonut, montako hakijoita yhteensä oli, mutta me oltiin sijalla 1200 ja jotain.

Harmittaa. Ärsyttää. Miks ne ei tajunneet, että mulla oli kaikki jo valmiina, hyvä, etten soittanut jo pankkiin ja mahdolliselle vastaavalle mestarille.

Koska maailma on epäoikeudenmukainen, päätin ehostaa kylppäriä entisestään ja laittaa sinne paneelikaton sekä paremman valaistuksen.




Mitä mä nyt teen kun ei voi enää suunnitella taloa? Tai voi, mutta siitä ei ole hyötyä.

Brownies

Olen kipeänä. Kaikki tallennetut ohjelmat on katsottu boxilta, netti koluttu ja tylsistyminen uhkaa. Eikä oikein jaksa tehdä mitään. Joten itseäni piristääkseni haaveilen Browniesista. Tässä hyväksi havaittu resepti:

250 g sulaa margariinia/voita
1 dl leivontakaakaojauhetta
4 kananmunaa
5 dl sokeria/muscovadosokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Lisäksi 100 g pekaani- tai saksanpähkinöitä ja puoli levyä maitosuklaata haluamansa kokoisina palasina.

Tässä ohjeessa EI missään vaiheessa vaahdoteta mitään, koska se on täysin turhaa. Browniesin kuuluu olla suht tasainen ja litteä, vaahdottamalla esim. munat brownie vaan kohoaisi liikaa uunissa ja läsähtäisi kasaan jäähtyessään. Siispä sekoitat kaakaojauheen sulaan rasvaan, lisäät sokerin, lisäät munat ja lopuksi kuivat aineet. Joka välissä sekoitetaan, ei vatkata.

Paistetaan 175 astetta, noin puolisen tuntia. Haistat kyllä kun on valmista. Ja tämän kuuluukin jäädä vähän tahmeaksi keskeltä, joten parempi liian lyhyt paistoaika kuin liian pitkä. Ja paistoaikahan riippuu toki siitä, kuinka laakeaan vuokaan taikinan laittaa.


Jäähtyneen brownien kanssa kannattaa tarjoilla hyvää vaniljajäätelöä ja kotimaisia vadelmia.

Tunnistaako joku tämän taudin?

Pakkomielle. Pakkomielle? Nyt on taas iskenyt se, nimittäin talokuume. Ja tunnustettava on se, että minä saan kaikista edes projektin tapaisista asioista pakkomielteen, joko lievän tai sitten ihan pahemman sorttisen, johon käytän aikaa, sekä omaani että muiden, vähänkään piittaamatta siitä, onko se joku muu lainkaan kiinnostunut tai onko projektillani edes pienintä mahdollisuutta toteutua.

Talokuume siis. Joten mitä pitää tehdä? Hankitaan tontti, tai siis haaveillaan tontista. Kauempana asuville ja asiaan vihkiytymättömille tiivistän ensin hieman pääkaupunkiseudun tonttipolitiikkaa. Vapailla markkinoilla olevat tontit maksavat Espoossa vähintään 150 000. Sillä rahalla saa 500-600 neliöisen tontin, johon on mahdutettava talo sekä yleensä ainakin kaksi autopaikkaa, vähän kaavamääräyksistä riippuen. Rakennusoikeus on yleensä surkea 0,2. Eli pienen tönön saa siihen postimerkilleen sitten loppuviimein laittaa. Kaupungilta ostettavat tontit tulevat hakuun kerran vuodessa, joskus harvemmin, mutta ovat joskus kohtuuhintaisempia kuin yksityisten myynttiin laittamat tontit.

Kaupungin tontit jaetaan arpomalla. Työkaveri oli saanut viimeksi numeron kaksituhattajotain. Hieno juttu, koska tontteja on jaossa usein alle sata. Minä olen seurannut vähän tuota touhua sivusta, ja nyt siis päätin, että me osallistumme arvontaan, koska haaveilemaltani alueelta tulee jakoon vähän isompia, vähän isommalla rakennusoikeudella varustettuja tontteja. Hakupaperit sisään vaan siis! Arvonta ei ole vielä ratkennut, mutta minäpä olen jo valinnut sopivan talopaketin, tuijottanut silmät kierossa kaavamääräyksiä, selvittänyt työmatkan pituutta reittioppaasta ja valinnut sopivan takan. Harmitellut väärää keittiötoimittajaa, koska me haluamme tietynlaisen hanan ja altaan, valvonut jo monena yönä unettomana, koska projektin eteneminen on niin riskaabelia ja voi mennä monella tavalla pieleen. Miettinyt kellarin rakentamista, talon arvonnousua, lainanlyhennyksiä ja lukenut kateellisena netistä talonrakennusurakan kanssa ponnistelevien kauhukertomuksia.

Koska olen niin ahkera, olen jo varautunut suunnitelmalla B jos (kun) tämä kaupungin tonttihomma menee pieleen. Löysin juuri sopivan kokoisen maanpalan osittaisella järvinäköalalla ja selvitin jo googlemapsista, millaisia naapurien talot ovat. Minusta maailma on epäreilu, jos me ei saada rakentaa taloa!

Nyt vain odotan arvonnan tuloksia, jotta saisin vihdoin rauhan tältä asialta, ainakin taas hetkeksi.
Tässä kuitenkin ideakuvia raivoisan googletuksen jäljiltä.

Tässä on unelmatakka. Hinta aivan järjetön, mutta siinä on siro ja kaunis, jopa huomaamaton leivinuuni. Kaikkihan tietävät, että varaava takka on vanhanaikainen ja lähinnä suomalaisten suosima vaihtoehto, kaikki järkevämmät kansat suosivat kiertoilmatakkaa, jolla lämmitetään siis taloa, ei itse takkaa. Mutta hei, leivinuuni! Koska jouluksi on saatava leivinuunipiirakoita, niin minä saattaisin olla niin hullu, että maksaisin tuosta takasta 8000 euroa pelkän leivinuunin takia. 

Tässä oikealla on meidän tulevan talotoimittajan toinen talomalli. Kuva on tässä, koska meidän talosta tulisi juuri tämän värinen. 

Löysin jostain blogista tämmöisen vessakuvan. Pahoittelen, etten muista, mistä kuva on, ja että onko kyseisen blogin omistaja itse kuvassa vai kuka tuo henkilö on? Mutta siis ihana vessaidea, koukeroista tapettia ja kaunis peili. Sarah (Sarah's house) sanoi telkkarissa, että pikkuvessa saakin olla värikäs ja överi, koska siellä oleskellaan niin vähän aikaa kerrallaan. Mielenkiintoinen ajatus, voisi toimia juuri noin kuin kuvassa. Hei tuossahan lukee, että sitruunaruoho, no se oli sitten hänen bloginsa.

Tässä on ihanan eleetön kylppäri/sauna, joka ottaa kauniin puunsävyn mukaan valkoiseen lasiseinän avulla. Yksinkertaista, tyylikästä.

Mikon mielestä on hullua suunnitella ja käyttää aikaa tähän taloasiaan, koska meillä ei ole vielä edes tonttia. Mutta kun minä olen onnellinen, kun saan suunnitella ja vertailla ja väännellä ja käännellä näitä juttuja. Koska kun se hetki joskus tulee, minä olen valmis! Rahat tiskiin ja rakennuslupahakemus vetämään samalta istumalta. Oikeastaan ei puutu muuta kuin nimet papereista ja pääsuunnittelija/valvoja. Pitäisiköhän googlata vähän jo niitäkin? Tai soittaa edes pankkiin?

Sunnuntainautiskelua karamellipossulla

Aloitin perjantaina kokkailemaan Farangista tuttua karamellipossua. Tarkoituksena oli tehdä siitä variaatio ja tarjota vieraille pulled pork-tyylistä hampurilaista. Nooo...lihasta tuli ihan hyvää, mutta kaalisalaattilisuke ei sykähdyttänyt, eivätkä sämpylätkään oikein vakuuttaneet. Kyllähän sitä söi, mutta mistään makuelämyksestä ei voida puhua. Odotukset olivat kuitenkin suuret, koska otin ohjeen a la gourmande-blogista ja se vaikutti pettämättömältä. Suurten odotusten vuoksi pettymys oli ehkä myös vähän odotettua suurempi.

No mutta putoamisen jälkeen on noustava takaisin satulaan, niinhän sitä sanotaan. Olin keittänyt lihaa mausteliemessä ekstra-annoksen ja koska palmusokerikastikettakin oli vielä ylen määrin jäljellä, niin päätin palata alkuperäiseen ohjeeseen ja friteerata keitetyn porsaan. Tässä tuleekin nyt sitten paljon ohjeita, jos jotakuta kiinnostaa hidas mutta palkitseva ruoanvalmistus. Pulled pork tehtiin samalla tavalla kuin sokeripossu, mutta 4 tunnin keittämisen jälkeen liha otettiin liemestä ja riivittiin haarukalla muusiksi. Tätä sitten laitettiin hampurilaisten väliin.

Karamellipossu Farangin tapaan:

1 kg possun kassleria palana

Haudutusliemi:
1 l vettä
1 valkosipulinkynsi
1 inkivääri
20 valkopippuria
pieni kanelitanko
4 tähtianista
1 dl sokeria
2 dl valkoviiniä
4 dl vähäsuolaista soijakastiketta
1/2 dl ketjap manista
1 dl osterikastiketta
Sokerikastike:
400 g palmusokeria
4 kpl tähtianista
pieni kanelitanko
2 1/2 dl lihan haudutuslientä
1 dl vettä
Lisäksi:
1 punainen pitkä chilipaprikaa
1 dl korianterin lehtiä

Possun valmistaminen aloitetaan päivää ennen varsinaisen ruokalajin valmistumista. Haudutusliemen kaikki ainekset lyödään pataan ja porsaan niska, eli tuttavallisemmin kassler, nostetaan sekaan. Tätä keitellään noin 4 tuntia. Keittämisen aikana liha pehmenee ja sitkeästä, ihraisesta ja läskisestä kasslerista ei ole jäljellä kuin muisto, sekä ihana möntti mureaa, pehmeää lihaa. Liha laitetaan jääkaappiin seuraavaan päivään. Haudutusliemi nostetaan myös siivilöinnin jälkeen kylmään.

Seuraavana päivänä otetaan possu ajoissa huoneenlämpöön ja kuutioidaan isoiksi paloiksi.  Haudutusliemen päältä kuoritaan rasva pois. Liemestä otetaan 2,5 dl kattilaan ja heitetään kanelitanko ja tähtianikset perään. Nämä siis omaan kattilaansa. Toiseen kattilaan laitetaan 1 dl vettä ja 400 g palmusokeria. Ja ei, muu sokeri ei kelpaa, tulee ihan väärän makuista. Keitellään niin, että sokeri sulaa ja siihen tulee paahteinen tuoksu ja seos tummuu. Kun sokeriseos on valmis, toisesta kattilasta yhdistetään kuuma liemi sekaan. Tässä vaiheessa pitää varoa, koska fuusiossa saattaa roiskua ja räiskähdellä, ja kuuma sokeri polttaa ikävästi. Keitetään vielä hetki niin, että seos muuttuu siirappimaiseksi ja paksunee.

Kuutioidut possun palat friteerataan kuumassa öljyssä. Laitetaan iso pullollinen rypsiöljyä kattilaan ja odotaan, kunnes öljy on niin kuumaa, että korianterin lehti alkaa sihistä kun kattilaan heittää (noin 170 astetta). Sitten lihat friteerataan ja nostetaan talouspaperin päälle valuttamaan liiat öljyt pois.

No sittenpä on kaikki valmista, eikun yhdistetään komponentit ja nautitaan! Eli siivuta chili hyvin ohuiksi renkaiksi, silppua reilu kasa korianterin lehtiä. Laita valutetut lihat kulhoon, kaada kuumaa siirappia sopivasti päälle ja kääntele sekaisin. Kun olet mielestäsi siirapoinut lihat sopiviksi, heitä sekaan chilirenkaat ja tuoreet korianterit. Iiihaanaa!!! Lisänä voit tarjota valkoista riisiä ja ripsauttaa seesamin siemeniä koristeeksi. Tarjoile lisäkkeenä myös riisiviinietikkaa omasta kulhostaan, sillä se taittaa mukavasti makeutta annoksesta. Ja jäljelle jäänyttä siirappiahan voi tietenkin laittaa myös esille lisättäväksi annokseen jokaisen oman maun mukaan.

Ja tältä se sitten näytti, kuva ei valitettavasti tee oikeutta annokselle

Tätä herkkua tarjoillaan sitten seuraaville ruokavieraille, harmi, etten tehnyt tätä lauantaiksi, koska maku on... jotain ihmeellistä. Ei suositella niille, jotka eivät pidä makeudesta ruoassa.

Jälkkäriksi tarjoitiin pieleen menneitä valkosuklaakeksejä ja rocky road muunnelmaa, jossa oli maitosuklaan lisäksi popcornia, lakuja ja cashewpähkinöitä.

Viikonlopun yllätyslöytönä voidaan pitää Mankkaan k-kaupasta löytyneitä kahden euron aleruusuja, joita ei syöty, mutta niitä vaalittiin ja ihasteltiin.