Bergenin korkein vuori, niistä kaikista seitsemästä, on Ulriken. 643 metriä korkea. Perille pääsee joko jalkavoimin (ei suositella heikkokuntoisille) tai kabiinihissillä (ei suositella korkeanpaikan kammoisille...kuten en suosittele koko vuorta heille, jotka kyseisestä kammosta kärsivät). Hissin lähtöpaikalle pääsee keskustasta joko turistibussilla tai busseilemalla omatoimisesti Haukelandin sairaalalle. Sairaalalta on pieni alkulämmittelyn tapainen kävelyrupeama hissille. Me matkasimme jälkimmäisellä kulkupelillä ja ostimme liput hissiin automaatista.
Hissi liikkui rivakasti ja Norjassa ilmiintynyt korkeanpaikan kammo heräsi taas henkiin. Onneksi olin hissin etuosassa, joten näin vain nousun enkä kaikkea sitä, mikä jäi alas. Mutta ei se hissi mitään. Mutta kun päästiin vuorelle... Mitään turvakaiteita ei ole missään. Lapset riekkuvat vapaina pitkin poikin ja en voi kuin ihmetellä miten kylmähermoisia ovat he, jotka uskaltavat päästää jälkikasvunsa kirmaamaan pitkin jyrkänteitä. Jos minulla olisi koira tai lapsi mukana, olisin köyttänyt koko poppoon turvavaljailla ja flekseillä kiinteimmältä tuntuvaan rakennelmaan.
Hyvänä puolena korkeudessa on se, että koko kaupungin näkee kerralla. Ja onhan se kaunista, katsella ympärilleen vuorella ja miettiä olisiko jonain päivänä niin rohkea, että uskaltaisi kiivetä sinne itse. Tai patikoida vuorelta toiselle, sillä Ulrikenilta on kulkureitti Fløyenille. Tarinat reitin vaativuudesta ja kestosta ovat täysin sattuman varaisia ja riippuvat siitä, kuka ja missä säässä matkan on taivaltanut. Jos joskus sattuisin niin hurjalle päälle, että lähtisin vuorelta toiselle kävellen, tekisin sen kesällä. Silloin ei luultavasti paleltuisi hengiltä, vaikka eksyisi reitiltä ja ei olisi hätäraketteja mukana eikä pimeäkään pääsisi yllättämään.
Kun naapurillemme paljastui missä olimme päivämme viettäneet tuli viaton kysymys:" Kai te tiesitte, että hissi on pudonnut kerran?"
lauantai 23. toukokuuta 2015
torstai 21. toukokuuta 2015
Elintarvikkeet
Ennen muuttamista luin yhdestä blogista siitä, että norjassa ei olla kovin kiinnostuneita ruoan laadusta kaupoissa. Ajattelin silloin, että ehkä kirjoittajalla on ollut vain huono tuuri lähikaupan suhteen. Puolen vuoden kokemuksen perusteella voin todeta, että tässä maassa on jotain pahasti vialla esim. kauppojen kylmäketjun suhteen.
Jos kaupasta ostaa valmissalaatin, se on saattanut seistä lämpimässä tuntikausia. Vaikka mukana olisi kinkkua tai salaatinkastiketta. Alkuvaiheessa lounassalaattia seurasi aina muutaman päivän ripuli, joten päätin luopua valmissalaateista pysyvästi. Kaupoissa näkee, miten kylmätuotteet seisovat siirtolavoilla odottamassa kylmään pääsyä ja kädellä kokeilemalla voi todeta, että lämpimiä ovat. Kaupasta ostettu juusto oli täynnä vihreitä 10 sentin kolikon kokoisia homeläiskiä. Sama tapahtui juustosiivuille kun pakkaus oli auki muutaman päivän.
Jos on kutsunut vieraita ja haluaa tehdä tiettyä ruokaa, ei voi luottaa siihen, että kylmäsäilytettävä tuote olisi tarjoilukelpoinen. Siksi on turvallisinta ostaa kaksi ja toivoa, että toisen voi käyttää. Ei ole niin justiinsa jos omaan mahaan sattuu syönnin jälkeen, mutta ruokavieraille ei toivoisi samaa.
Salaattitiskissä pitää katsoa todella tarkkaan minkä jäävuorisalaattikerän valitsee. Osa on valmiiksi kompostikunnossa, pussissa olevat salaatit saattavat olla puoliksi ruskeita ja uida käymisliemessään. Heviosastosta ei tunnuta olevan erityisen huolissaan, vaikka homeisia tuotteita olisi hyllyssä.
Valikoimat ovat myös suppeat ja jos haluaa noudattaa tiettyä reseptiä voi joutua käymään useammassa kaupassa. Jos tänään saa Kiwistä ananassäilykettä se ei tarkoita että niitä saisi enää huomenna. Jos kauppoja jaksaa kierrellä niin melko varmasti löytää tarvitsemansa, mutta se on tehty ällistyttävän vaivalloiseksi.
Hintalaput eivät myöskään ole niin justiinsa. Osasta tuotteita puuttuu hinta kokonaan, osassa on väärä hinta ja ketään ei kiinnosta. Maitojen edessä olevissa hintalapuissa voi olla jogurttien hinta. Jos kassalla erehdyt mainitsemaan siitä, että kuitissa on eri hinta kuin hintalapussa, se on oma häpeäsi. Norjalainen ei tykkää olla väärässä ja olen kuullut mitä luovempia selityksiä siitä, miksi hyllyn hintalappu ei pidä paikkaansa.
Suomessa en liiemmin katsonut hintoja vaan ostin sitä mitä halusin ja tarvitsin. Täällä ramppaan halvan kanan ja juuston perässä käsittämättömiä lenkkejä, koska kun tuotteet ovat alennuksessa, ne oikeasti ovat alennuksessa. Ns. sisäänheittotuotteita ovat mm. juustot, jotka ovat normaalisti ryöstöhinnoissa ja 50% alennuksella ne toimivat kuin suomalaiseen halpa kahvi.
Jos kaupasta ostaa valmissalaatin, se on saattanut seistä lämpimässä tuntikausia. Vaikka mukana olisi kinkkua tai salaatinkastiketta. Alkuvaiheessa lounassalaattia seurasi aina muutaman päivän ripuli, joten päätin luopua valmissalaateista pysyvästi. Kaupoissa näkee, miten kylmätuotteet seisovat siirtolavoilla odottamassa kylmään pääsyä ja kädellä kokeilemalla voi todeta, että lämpimiä ovat. Kaupasta ostettu juusto oli täynnä vihreitä 10 sentin kolikon kokoisia homeläiskiä. Sama tapahtui juustosiivuille kun pakkaus oli auki muutaman päivän.
Jos on kutsunut vieraita ja haluaa tehdä tiettyä ruokaa, ei voi luottaa siihen, että kylmäsäilytettävä tuote olisi tarjoilukelpoinen. Siksi on turvallisinta ostaa kaksi ja toivoa, että toisen voi käyttää. Ei ole niin justiinsa jos omaan mahaan sattuu syönnin jälkeen, mutta ruokavieraille ei toivoisi samaa.
Salaattitiskissä pitää katsoa todella tarkkaan minkä jäävuorisalaattikerän valitsee. Osa on valmiiksi kompostikunnossa, pussissa olevat salaatit saattavat olla puoliksi ruskeita ja uida käymisliemessään. Heviosastosta ei tunnuta olevan erityisen huolissaan, vaikka homeisia tuotteita olisi hyllyssä.
Valikoimat ovat myös suppeat ja jos haluaa noudattaa tiettyä reseptiä voi joutua käymään useammassa kaupassa. Jos tänään saa Kiwistä ananassäilykettä se ei tarkoita että niitä saisi enää huomenna. Jos kauppoja jaksaa kierrellä niin melko varmasti löytää tarvitsemansa, mutta se on tehty ällistyttävän vaivalloiseksi.
Hintalaput eivät myöskään ole niin justiinsa. Osasta tuotteita puuttuu hinta kokonaan, osassa on väärä hinta ja ketään ei kiinnosta. Maitojen edessä olevissa hintalapuissa voi olla jogurttien hinta. Jos kassalla erehdyt mainitsemaan siitä, että kuitissa on eri hinta kuin hintalapussa, se on oma häpeäsi. Norjalainen ei tykkää olla väärässä ja olen kuullut mitä luovempia selityksiä siitä, miksi hyllyn hintalappu ei pidä paikkaansa.
Suomessa en liiemmin katsonut hintoja vaan ostin sitä mitä halusin ja tarvitsin. Täällä ramppaan halvan kanan ja juuston perässä käsittämättömiä lenkkejä, koska kun tuotteet ovat alennuksessa, ne oikeasti ovat alennuksessa. Ns. sisäänheittotuotteita ovat mm. juustot, jotka ovat normaalisti ryöstöhinnoissa ja 50% alennuksella ne toimivat kuin suomalaiseen halpa kahvi.
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Finnairin suora lento Helsingistä Bergeniin
Nyt on ihan pikkuisen valotettava tuota "suoraa" lentoa, koska olipahan kokemus.
Lento Hki-Tuklolma on normaali. Kun on laskeuduttu, lentoemäntä kuuluttaa kolmella kielellä, että Bergeniin jatkavat jäävät koneeseen. Seurauksena on kolme puuttuvaa matkustajaa, jotka ovat jäädä väärään määränpäähän. Kuulutuskielet ovat suomi, ruotsi ja englanti eikä esimerkitsi swahili, mandariini ja saame. Että kyllä pitäisi ymmärtää istua pyllyllään.
Kun tein netissä check innin niin ihmettelin kovasti, miten lento etenisi. Minulla vaihtui siis istumapaikka Tukholmassa. Mietin sitä mielessäni, että noustaanko me nyt sitten koneesta ja niin edelleen, mutta lentokentällä virkailija selitti, että syystä jota kukaan ei ymmärrä, on luvassa tämä ylimääräinen istuimenvaihto-ohjelmanumero. Mutta että koneesta ei poistuta.
Tukholman kentällä koneesta poistui suurin osa matkustajista ja 16/19 matkustajaa jäi paikoilleen. Tai siis vaihtoi paikkaansa uudelle paikalle. Tai siis yksi vaihtoi ja ne muut istuivat kuin tatti entisellä paikallaan. Joukkue siivoojia tuli koneeseen ja ruotsinkieliset iloiset lentokenttähenkilöt kuulustelivat på svenska kaikilta nimeä ja yrittivät selvittää missä kukakin oli istunut ja missä pitäisi istua. Tämä suoritettiin kolmella kierroksella, jonka jälkeen kuulutettiin Miettistä ilmoittautumaan välittömästi henkilökunnalle. Miettinen nosti kätensä lentoemon vierestä ja myös hänet merkattiin paikalla olleeksi. Kesken matkaa karanneet kolme iloista veikkoa palautettiin myös paikoilleen.
Samalla tankattiin. Turvavyötä ei saanut pitää kiinni. Oli vähän sellainen olo, että tulipalon sattuessa on valmistauduttava juoksemaan.
Sitten otettiin uudet kaverit sisään koneeseen. Boarding competed. Koneessa oli n. 1/3 matkustajakapasiteetista käytössä. Minun entisellä paikallani ei ollut ketään. Lentoemot, kenttähenkilökunta ja minä olimme kaikki yhtä ihmeissämme paikanvaihtoverryttelystä eikä kukaan keksinyt sille mitään järjellistä selitystä.
Pian olimme taas ilmassa ja mustikkamehua nautiskellessa koko jumppa unohtui.
Lento Hki-Tuklolma on normaali. Kun on laskeuduttu, lentoemäntä kuuluttaa kolmella kielellä, että Bergeniin jatkavat jäävät koneeseen. Seurauksena on kolme puuttuvaa matkustajaa, jotka ovat jäädä väärään määränpäähän. Kuulutuskielet ovat suomi, ruotsi ja englanti eikä esimerkitsi swahili, mandariini ja saame. Että kyllä pitäisi ymmärtää istua pyllyllään.
Kun tein netissä check innin niin ihmettelin kovasti, miten lento etenisi. Minulla vaihtui siis istumapaikka Tukholmassa. Mietin sitä mielessäni, että noustaanko me nyt sitten koneesta ja niin edelleen, mutta lentokentällä virkailija selitti, että syystä jota kukaan ei ymmärrä, on luvassa tämä ylimääräinen istuimenvaihto-ohjelmanumero. Mutta että koneesta ei poistuta.
Tukholman kentällä koneesta poistui suurin osa matkustajista ja 16/19 matkustajaa jäi paikoilleen. Tai siis vaihtoi paikkaansa uudelle paikalle. Tai siis yksi vaihtoi ja ne muut istuivat kuin tatti entisellä paikallaan. Joukkue siivoojia tuli koneeseen ja ruotsinkieliset iloiset lentokenttähenkilöt kuulustelivat på svenska kaikilta nimeä ja yrittivät selvittää missä kukakin oli istunut ja missä pitäisi istua. Tämä suoritettiin kolmella kierroksella, jonka jälkeen kuulutettiin Miettistä ilmoittautumaan välittömästi henkilökunnalle. Miettinen nosti kätensä lentoemon vierestä ja myös hänet merkattiin paikalla olleeksi. Kesken matkaa karanneet kolme iloista veikkoa palautettiin myös paikoilleen.
Samalla tankattiin. Turvavyötä ei saanut pitää kiinni. Oli vähän sellainen olo, että tulipalon sattuessa on valmistauduttava juoksemaan.
Sitten otettiin uudet kaverit sisään koneeseen. Boarding competed. Koneessa oli n. 1/3 matkustajakapasiteetista käytössä. Minun entisellä paikallani ei ollut ketään. Lentoemot, kenttähenkilökunta ja minä olimme kaikki yhtä ihmeissämme paikanvaihtoverryttelystä eikä kukaan keksinyt sille mitään järjellistä selitystä.
Pian olimme taas ilmassa ja mustikkamehua nautiskellessa koko jumppa unohtui.
Kotona käymässä
Tulin aamulla Suomesta. Ei kyläilyä, sosialiseeraamista, ei aikatauluja. Pelkkää olemista ja kodin järjestelyä. Shoppaamista piti yrittää, mutta yritykseksi jäi.
Saaliina sinappia, valkosuklaata, hillomarmeladisokeria ja dominokeksejä, sekä tietenkin uutta lakritsikismettiä. Herkkusia siis:)
Tarkoitukseni oli raivata kaikki ylimääräinen kierrätykseen tai roskiin. Tehtävä oli niin ylivoimainen, että lannistuin pelkästä ajatuksesta, mutta onnistuin lopulta kuitenkin tyhjentämään keittiön kaappeja ja putsaamaan keittiön yläkaappien päällisen rasvapölystä -tehtävä, joka siivoojan mukaan oli mahdoton...ja kutsuu itseään ammattilaiseksi!Neliökaivon vaihtaminen otti pienen askelen eteen päin, kun sain laatoittajalta hinta-arvion sen vaihtamisesta. Nyt pitäisi ensin järjestää se kosteusmittaus ja sitten vaan toivomaan, että olisi aikaa käydä vähän useamminkin kotona, koska ei tämä remontti itsestään etene. Lattian ylitasoittaminen ei käy yhdessä hujauksessa, koska ensin pitää käsitellä pelkät saumat ja vasta sitten vetää tasoite koko lattiaan. Kattoa varten käytiin Bauhausista katsomassa lämpökäsiteltyä haapaa ja tervaleppää ja kiisteltiin ravintolassa siitä, miten katon panelointi oikein käytännössä tapahtuu. Me, kaksi maisteria:)
Pihallakin olisi tekemistä. Jos joku viherpeukalo sinne sattuisi eksymään niin takapihalta pitäisi kiskoa levinneet aitakasvit irti ja myrkyttää round upilla TAAS ne karhunvatut, koska ne eivät vain tajua kuolla.
Terassin valokate 24 m2 oli vielä masentavampi näky kuin viime vuonna. Yritimme pestä sitä huonoin tuloksin, ja kate on enemmän vihreä kuin läpinäkyvä. Kate ei kestä kävelemistä, joten on aika haastavaa saada sitä puhdistettua, vinkkejä otetaan vastaan. Positiivisena uutisena voi pitää sitä, että pari sinitiaista oli jo katsastamassa hoodeja, toivottavasti löysivät pöntölle saakka. Rohkea pariskunta, kun lämpömittarissa istuskeltiin muina miehinä vaikka ihminen liikutteli sälekaihtimia ikkunan toisella puolella.
Joulukoristeet tuhonnut orava oli jatkanut rellestämistään pihavarastossa ja tuhonnut käyttökelpoiset vaatteet ja tavarat roskislavakuntoon. Onneksi on pihatalkoot parin viikon päästä niin voi heittää kaiken tuhoutuneen pois. Nyt on kuitenkin varastosta eritelty pois heitettävät ja pidettävät tavarat ja olin todella iloinen siitä, että en ole heittänyt viinilasien ja muiden lasiesineiden pakkauksia pois, niistä on iso apu muutettaessa. Jos siis sinne asti koskaan päästään. Hyvä asia on se, että tavaran karsimisesta ei ole mitään haittaa mikäli päädytäänkin jäämään tuohon asuntoon pidemmäksikin aikaa.
Saaliina sinappia, valkosuklaata, hillomarmeladisokeria ja dominokeksejä, sekä tietenkin uutta lakritsikismettiä. Herkkusia siis:)
Tarkoitukseni oli raivata kaikki ylimääräinen kierrätykseen tai roskiin. Tehtävä oli niin ylivoimainen, että lannistuin pelkästä ajatuksesta, mutta onnistuin lopulta kuitenkin tyhjentämään keittiön kaappeja ja putsaamaan keittiön yläkaappien päällisen rasvapölystä -tehtävä, joka siivoojan mukaan oli mahdoton...ja kutsuu itseään ammattilaiseksi!Neliökaivon vaihtaminen otti pienen askelen eteen päin, kun sain laatoittajalta hinta-arvion sen vaihtamisesta. Nyt pitäisi ensin järjestää se kosteusmittaus ja sitten vaan toivomaan, että olisi aikaa käydä vähän useamminkin kotona, koska ei tämä remontti itsestään etene. Lattian ylitasoittaminen ei käy yhdessä hujauksessa, koska ensin pitää käsitellä pelkät saumat ja vasta sitten vetää tasoite koko lattiaan. Kattoa varten käytiin Bauhausista katsomassa lämpökäsiteltyä haapaa ja tervaleppää ja kiisteltiin ravintolassa siitä, miten katon panelointi oikein käytännössä tapahtuu. Me, kaksi maisteria:)
Pihallakin olisi tekemistä. Jos joku viherpeukalo sinne sattuisi eksymään niin takapihalta pitäisi kiskoa levinneet aitakasvit irti ja myrkyttää round upilla TAAS ne karhunvatut, koska ne eivät vain tajua kuolla.
Terassin valokate 24 m2 oli vielä masentavampi näky kuin viime vuonna. Yritimme pestä sitä huonoin tuloksin, ja kate on enemmän vihreä kuin läpinäkyvä. Kate ei kestä kävelemistä, joten on aika haastavaa saada sitä puhdistettua, vinkkejä otetaan vastaan. Positiivisena uutisena voi pitää sitä, että pari sinitiaista oli jo katsastamassa hoodeja, toivottavasti löysivät pöntölle saakka. Rohkea pariskunta, kun lämpömittarissa istuskeltiin muina miehinä vaikka ihminen liikutteli sälekaihtimia ikkunan toisella puolella.
Joulukoristeet tuhonnut orava oli jatkanut rellestämistään pihavarastossa ja tuhonnut käyttökelpoiset vaatteet ja tavarat roskislavakuntoon. Onneksi on pihatalkoot parin viikon päästä niin voi heittää kaiken tuhoutuneen pois. Nyt on kuitenkin varastosta eritelty pois heitettävät ja pidettävät tavarat ja olin todella iloinen siitä, että en ole heittänyt viinilasien ja muiden lasiesineiden pakkauksia pois, niistä on iso apu muutettaessa. Jos siis sinne asti koskaan päästään. Hyvä asia on se, että tavaran karsimisesta ei ole mitään haittaa mikäli päädytäänkin jäämään tuohon asuntoon pidemmäksikin aikaa.
maanantai 11. toukokuuta 2015
Kylpyhuoneremontti saa jatkoa
Tein joskus muinoin pienimuotoista kylppärin tuunausta vaalentamalla beiget laattasaumat ja uusilla kalusteilla. Lattia ei ole muuttunut noista ajoista mihinkään ja se alkaa aiheuttaa siinä määrin silmän nykimistä, että on pakko ryhtyä toimiin.
Hieman tämä ulkomailla asuminen lannistaa remontti-intoa ja varsinkin haittaa aikataulua, mutta kyllä se siitä.
Aion siis sipaista mikrosementin lattiaan. Katsotaan sitten että millainen on lopputulos ja tarvitaanko sementtiä myös seinille. Kattokin on uusittava. Ja peilikaapin valo vaihdettava.
Olen kysellyt kustannusarviota kaikista keksimistäni paikoista ja voi herra mun jee niitä hintoja! Tosiasia on se, että jos kysymyksessä olisi ihan oikeasti kamala kylppäri ja vaihtoehdot räjäytä tai uusi pinta niin asia olisi eri. Mutta kun kyseessä on vain kauneusvirhe niin en ala maksamaan ammattilaisen työstä viittä tonnia! Ammattilaisia pitää arvostaa, mutta sen voi tehdä niinkin, että ensin tuhertaa itse ja sitten jossain vaiheessa myöntää, että nyt soitetaan asiantuntijat paikalle. Tätä on kokeiltu esim. katon maalaamisessa, onneksi Sari hälytti ratsuväen paikalle ja Konni pelasti varmalta näyttäneen tuhon.
Mutta maalaaminen onkin vaikeaa. Epätasaisen näköisen pinnan tekemisen on pakko olla helpompaa.
Projekti alkaa saunasta, koska siellä on hyvä harjoitella. Kukaan ei tule lauteiden alle kuikuilemaan työn jälkeä. Kiuas aiheuttaa hieman harmaita hiuksia (kuvainnollisesti, ei tietenkään oikeasti vielä...eihän...) kun se on ihan hiivatin painava ja se sähköliitäntäkään ei ole ihan ilmainen, joten jonkinlainen patentti siihen on kehiteltävä, ettei tarvitse kokonaan siirtää. Isompi murhe on ruman värinen viemäri keskellä suihkun lattiaa. Se on saatava irti ilman että vesieriste hajoaa. Tätä kohtaa ei meikäläinenkään lähde itse tekemään. Taitaa jossain laissa olla maininta, että perusraisuilta on putkihommat taloyhtiöissä kielletty.
Mikrosementillä saa aikaan betonin näköistä pintaa, jossa ei ole saumoja. Laatat pitää siis ensin ylitasoittaa ennen kuin pääsee itse asiaan. Jos päädytään tekemään myös seinät niin kaikki kalusteet ja pönttö/patteri plus muut kivat pitää irroittaa ja siitä tulee lisäkustannuksia. Muuten kuvittelen pääseväni urakasta alle puolentoista tonnin.
Lupa projektiin pitäisi pyytää isännöitsijältä. Vähän mietin, että miksi, kun jos tasoittaisin laatat ja veräisin maalin päälle niin mitään lupia ei tarvittaisi. Miksi siis nytkään? Monet ovat kuulemma lyöneet sementin lattiaan enempiä kyselemättä kun isännöitsijät ovat tietämättömiä tuotteen ominaisuuksista ja nihkeilevät sen kanssa.
Hieman tämä ulkomailla asuminen lannistaa remontti-intoa ja varsinkin haittaa aikataulua, mutta kyllä se siitä.
Aion siis sipaista mikrosementin lattiaan. Katsotaan sitten että millainen on lopputulos ja tarvitaanko sementtiä myös seinille. Kattokin on uusittava. Ja peilikaapin valo vaihdettava.
Olen kysellyt kustannusarviota kaikista keksimistäni paikoista ja voi herra mun jee niitä hintoja! Tosiasia on se, että jos kysymyksessä olisi ihan oikeasti kamala kylppäri ja vaihtoehdot räjäytä tai uusi pinta niin asia olisi eri. Mutta kun kyseessä on vain kauneusvirhe niin en ala maksamaan ammattilaisen työstä viittä tonnia! Ammattilaisia pitää arvostaa, mutta sen voi tehdä niinkin, että ensin tuhertaa itse ja sitten jossain vaiheessa myöntää, että nyt soitetaan asiantuntijat paikalle. Tätä on kokeiltu esim. katon maalaamisessa, onneksi Sari hälytti ratsuväen paikalle ja Konni pelasti varmalta näyttäneen tuhon.
Mutta maalaaminen onkin vaikeaa. Epätasaisen näköisen pinnan tekemisen on pakko olla helpompaa.
Projekti alkaa saunasta, koska siellä on hyvä harjoitella. Kukaan ei tule lauteiden alle kuikuilemaan työn jälkeä. Kiuas aiheuttaa hieman harmaita hiuksia (kuvainnollisesti, ei tietenkään oikeasti vielä...eihän...) kun se on ihan hiivatin painava ja se sähköliitäntäkään ei ole ihan ilmainen, joten jonkinlainen patentti siihen on kehiteltävä, ettei tarvitse kokonaan siirtää. Isompi murhe on ruman värinen viemäri keskellä suihkun lattiaa. Se on saatava irti ilman että vesieriste hajoaa. Tätä kohtaa ei meikäläinenkään lähde itse tekemään. Taitaa jossain laissa olla maininta, että perusraisuilta on putkihommat taloyhtiöissä kielletty.
Mikrosementillä saa aikaan betonin näköistä pintaa, jossa ei ole saumoja. Laatat pitää siis ensin ylitasoittaa ennen kuin pääsee itse asiaan. Jos päädytään tekemään myös seinät niin kaikki kalusteet ja pönttö/patteri plus muut kivat pitää irroittaa ja siitä tulee lisäkustannuksia. Muuten kuvittelen pääseväni urakasta alle puolentoista tonnin.
Lupa projektiin pitäisi pyytää isännöitsijältä. Vähän mietin, että miksi, kun jos tasoittaisin laatat ja veräisin maalin päälle niin mitään lupia ei tarvittaisi. Miksi siis nytkään? Monet ovat kuulemma lyöneet sementin lattiaan enempiä kyselemättä kun isännöitsijät ovat tietämättömiä tuotteen ominaisuuksista ja nihkeilevät sen kanssa.
lauantai 9. toukokuuta 2015
Gamlehaugen
Noin kymmenen minuutin bussimatkan päässä Bergenin keskustasta sijaitsee upea Gamlehaugenin linna ja sen kaunis puistopuutarha. Molemmat ovat yksityisomistuksessa, mutta puisto on yleisessä käytössä päiväsaikaan. Kun kuningas on kaupungissa yöpyy hän tietenkin linnassa.
 |
| Priiiinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa, on pahan noidan pauloissa.... |
 |
| Olisi siellä ollut muitakin kukkia ihasteltaviksi, mutta minä kuvasin ihastuttavaa valkovuokkoa ja pikkiriikkisiä saniaisia |
Konfirmaatio
Konfirmaatio on Norjassa iso juttu. Sitä juhlitaan oikein kunnolla ja se on oikeastaan ainoa isompi juhla nuoren elämässä, koska esim. lakkiaisia ei juhlita isosti. Mutta konfirmaatioon panostetaan. Suomessakin jotkut järjestävät hienot rippijuhlat, mutta kustannukset pysyvät varsin alhaisina verrattuna siihen mitä olen kuullut joidenkin norjalaisten törsäävän omiin juhliinsa.
Ensinnäkin juhla-asuun uppoaa kruunu jos toinenkin. Bunad, eli kansallispuku, maksaa n. 20 000- 30 000 kruunua. Nolla pois ja 20% päälle niin on eurohinta. Pukua kyllä käytetään ahkerasti muissakin juhlissa ja esim. häissä se on kätevä, kun ei tarvitse joka kerran ostaa uutta mekkoa. Bunad puetaan päälle myös alle viikon kuluttua, kun on 17.5. eli kansallispäivä.
Kulut voivat nousta konfirmaatiojuhlassa jopa 100 000 kruunuun. Jotkut lapset ovat saaneet lahjaksi rahaa 70 000. Omasta nuoruudestani muistan, että lahjaksi saatu 50 markkaakin tuntui hurjalta määrältä, niin on ajat muuttuneet. Suurimmalla osalla juhlijoista on normaalijärjen rajoissa oleva budjetti, mutta kilpavarustelu nostaa päätään tässäkin asiassa. Vastaava ilmiö on pääkaupunkiseudun lakkiaisissa ollut aistittavissa jo muutaman vuoden ajan. Kun juhlitaan, niin juhlitaan isosti. Norjalaiset ovat kovia kilpailemaan ja jos naapurilla vene niin on parempi hankkia itselle kaksi. Halpaa se on kun rahalla saa.
Ensinnäkin juhla-asuun uppoaa kruunu jos toinenkin. Bunad, eli kansallispuku, maksaa n. 20 000- 30 000 kruunua. Nolla pois ja 20% päälle niin on eurohinta. Pukua kyllä käytetään ahkerasti muissakin juhlissa ja esim. häissä se on kätevä, kun ei tarvitse joka kerran ostaa uutta mekkoa. Bunad puetaan päälle myös alle viikon kuluttua, kun on 17.5. eli kansallispäivä.
Kulut voivat nousta konfirmaatiojuhlassa jopa 100 000 kruunuun. Jotkut lapset ovat saaneet lahjaksi rahaa 70 000. Omasta nuoruudestani muistan, että lahjaksi saatu 50 markkaakin tuntui hurjalta määrältä, niin on ajat muuttuneet. Suurimmalla osalla juhlijoista on normaalijärjen rajoissa oleva budjetti, mutta kilpavarustelu nostaa päätään tässäkin asiassa. Vastaava ilmiö on pääkaupunkiseudun lakkiaisissa ollut aistittavissa jo muutaman vuoden ajan. Kun juhlitaan, niin juhlitaan isosti. Norjalaiset ovat kovia kilpailemaan ja jos naapurilla vene niin on parempi hankkia itselle kaksi. Halpaa se on kun rahalla saa.
 |
Øst-Telemark Beltestakk |
tiistai 5. toukokuuta 2015
Norjako maailman paras maa äideille?
Norja valittiin juuri parhaaksi maaksi äiteyttä ajatellen. Kriteereinä valinnalle oli monia, mutta mielestäni nämä käsittelivät lähinnä vauva-aikaa. Mielestäni äitiys ja äidin omat mahdollisuudet työntekoon tai mahdollisuus olla kotona yhtä ikävuotta kauemmin pitäisi myös ottaa huomioon asiaa pohdittaessa. Ei se äitiys kuitenkaan taida rajoittua siihen yhteen vuoteen:)
Siispä päätin tuoda esille pari itseäni ihmetyttänyttä asiaa liittyen lapsiin ja perhe-elämään Norjassa.
Lapsi menee hoitoon normaalisti heti kun äitiysloma on päättynyt. En tiedä, onko hoitovapaita tms. olemassa, mutta niitä ei yleisesti ainakaan käytetä. Norjalaisille ei ole mikään ongelma lykätä noin yksivuotiaita päiväkotiin. Siellähän ne on kaikki muutkin lapset.
Päiväkodit ovat auki korkeintaan klo 17 asti, pääsääntöisesti. Huhun mukaan Bergenissä olisi yksi päiväkoti, joka on auki myös myöhempään:) Tämä on asia, josta ei vaan meinaa päästä yli. Entäs ne, joilla ei ole säännöllinen 8/9-16/17 työ? Mitä niille lapsille tehdään? Mitä ihmettä ne aikuiset tekevät? Lähtökohtaisesti ajatus on kai se, että lapsella on kaksi vanhempaa, jotka sitten sumplivat työvuoronsa lapsen hoitoaikojen mukaan. Ei kovin miellyttävää, mikäli molemmilla vanhemmilla on vuorotyö. Voisi kuvitella, että lapsen edun mukaista olisi se, että perhe olisi koolla muulloinkin kuin sunnuntaisin.
En tiedä ovatko norjalaiset miehet kuinka osallistuvia lapsenhoitoon ja -kasvatukseen, mutta voisiko olla niin, että hoitopaikkojen aukioloajat rajoittavat äidin työmahdollisuuksia? Ei tämä Norja enää niin lintukoto ole, että ihan kaikille halukkaille töitä riittäisi vaikka halua olisi, alasta hieman riippuen kylläkin.
Heinäkuussa päiväkodit ovat myös kiinni ja joskus joku on kuulemma kuullut, että sijaispäiväkoti olisi järjestynyt, mutta tämä on siis hurha huhupuhe. Normaali proseduuri on se, että pienten lasten vanhemmat haluavat olla päiväkotien kiinnioloajan kesälomalla, ja valitettavasti lomia ei ainakaan minun näkemysteni mukaan tule jakaa pelkästään sillä perusteella kuka on päättänyt hankkia lapsia. Tästä voi seurata se, että vanhempien lomat on pakko pitää eri aikaan jotta hoitopaikka saadaan järjestettyä. En ole asiantuntija suomalaisen lastenhoidon suhteen, mutta muistan kyllä itse reissanneeni kesällä varapäiväkotiin, jossa oli aina ihan kamalaa, mutta hengissä joka kerran selvisin, todistettavasti.
Asiaan mitenkään liittymättä haluan vielä moittia sitä, että päiväkodeissa ei yleensä tarjota lämmintä ruokaa vaan matpakke tulee tutuksi jo ennen kouluaikaa, ja viimeistään koulussa siis on omat eväät mukana. Päiväkotiruoasta peritään maksu. Sokeroitujen jogurttipurkkien määrä päiväkotien muovinkeräyspisteissä on häkellyttävä. Koulussa kukaan ei oikein valvo, että syövätkö lapset vai eivät. Eväät saattavat unohtua, koska omaa ruokailutilaa ei ole ja lounastauon aikana katsellaan usein vaikkapa elokuvia. Tällä metodilla kasvatetaan aikuisia, joiden lounaaseen saattaa kuulua pari palaa ruisnäkkäriä ja briejuustoa tai voileipä, jossa on lukuisten muiden jääkaapista löytyneiden herkkujen lisäksi vaikkapa maksapasteijaa ja banaania. Kulinaarinen makunautinto, jota vain norjalainen voi ymmärtää:)
Siispä päätin tuoda esille pari itseäni ihmetyttänyttä asiaa liittyen lapsiin ja perhe-elämään Norjassa.
Lapsi menee hoitoon normaalisti heti kun äitiysloma on päättynyt. En tiedä, onko hoitovapaita tms. olemassa, mutta niitä ei yleisesti ainakaan käytetä. Norjalaisille ei ole mikään ongelma lykätä noin yksivuotiaita päiväkotiin. Siellähän ne on kaikki muutkin lapset.
Päiväkodit ovat auki korkeintaan klo 17 asti, pääsääntöisesti. Huhun mukaan Bergenissä olisi yksi päiväkoti, joka on auki myös myöhempään:) Tämä on asia, josta ei vaan meinaa päästä yli. Entäs ne, joilla ei ole säännöllinen 8/9-16/17 työ? Mitä niille lapsille tehdään? Mitä ihmettä ne aikuiset tekevät? Lähtökohtaisesti ajatus on kai se, että lapsella on kaksi vanhempaa, jotka sitten sumplivat työvuoronsa lapsen hoitoaikojen mukaan. Ei kovin miellyttävää, mikäli molemmilla vanhemmilla on vuorotyö. Voisi kuvitella, että lapsen edun mukaista olisi se, että perhe olisi koolla muulloinkin kuin sunnuntaisin.
En tiedä ovatko norjalaiset miehet kuinka osallistuvia lapsenhoitoon ja -kasvatukseen, mutta voisiko olla niin, että hoitopaikkojen aukioloajat rajoittavat äidin työmahdollisuuksia? Ei tämä Norja enää niin lintukoto ole, että ihan kaikille halukkaille töitä riittäisi vaikka halua olisi, alasta hieman riippuen kylläkin.
Heinäkuussa päiväkodit ovat myös kiinni ja joskus joku on kuulemma kuullut, että sijaispäiväkoti olisi järjestynyt, mutta tämä on siis hurha huhupuhe. Normaali proseduuri on se, että pienten lasten vanhemmat haluavat olla päiväkotien kiinnioloajan kesälomalla, ja valitettavasti lomia ei ainakaan minun näkemysteni mukaan tule jakaa pelkästään sillä perusteella kuka on päättänyt hankkia lapsia. Tästä voi seurata se, että vanhempien lomat on pakko pitää eri aikaan jotta hoitopaikka saadaan järjestettyä. En ole asiantuntija suomalaisen lastenhoidon suhteen, mutta muistan kyllä itse reissanneeni kesällä varapäiväkotiin, jossa oli aina ihan kamalaa, mutta hengissä joka kerran selvisin, todistettavasti.
Asiaan mitenkään liittymättä haluan vielä moittia sitä, että päiväkodeissa ei yleensä tarjota lämmintä ruokaa vaan matpakke tulee tutuksi jo ennen kouluaikaa, ja viimeistään koulussa siis on omat eväät mukana. Päiväkotiruoasta peritään maksu. Sokeroitujen jogurttipurkkien määrä päiväkotien muovinkeräyspisteissä on häkellyttävä. Koulussa kukaan ei oikein valvo, että syövätkö lapset vai eivät. Eväät saattavat unohtua, koska omaa ruokailutilaa ei ole ja lounastauon aikana katsellaan usein vaikkapa elokuvia. Tällä metodilla kasvatetaan aikuisia, joiden lounaaseen saattaa kuulua pari palaa ruisnäkkäriä ja briejuustoa tai voileipä, jossa on lukuisten muiden jääkaapista löytyneiden herkkujen lisäksi vaikkapa maksapasteijaa ja banaania. Kulinaarinen makunautinto, jota vain norjalainen voi ymmärtää:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)