Eka päivä takana, en saanut heti kenkää! Siinä ne ilonaiheet sitten olivatkin...
Murheita:
- Kommunikointi. Iloisesti kyselevät työkaverit norjaksi, että puhunko sitä. Ei, en. Mutta ymmärrän varmaan. Joo (varmaan..). Siitäpä sitten alkaa se sellainen älyvapaa molemminpuolinen hymistely, kun aina kohdatessa tekisi tietenkin mieli jommankumman sanoa jotain. Mutta kun toinen ei osaa ja toinen miettii, että ei taida kannattaa, kun vastaukseksi saa joko jooooo tai nejjjj. Sitten pidetään sellainen poliittisesti korrekti hymynkare huulilla ja vältellään katsetta, kas, täällähän kuuluu ilmainen wlan!
- Varsinainen työ. On vähän sopeutumisongelmia. Entisessä duunissa kirjoitin hyvänä päivänä 100 reseptiä. Minä siis, ja myös moni muu. Tänään niitä kertyi....3! Nekin meni enemmän tai vähemmän pieleen. Onneksi minua ei päästetty lähellekään asiakkaita. Opettelin nettikurssin avulla reseptinkäsittelyohjelman käyttöä ja voi härregyyyyyyd sentään. Se saa oman murheosion.
- Reseptinkäsittelyohjelma on surkea. Siihen on yksi aika looginen selitys. Ei ole kilpailijoita. Siihen se logiikka sitten loppuukin. Ohjelma toimii siten, että pitää muistaa tai arvata oikea nappi mitä painaa, jotta pääsee etenemään. Ihan en vielä muista, milloin painetaan ctrl 1-8, F1, F3 (F8 muistan!!!), F6, F12, alt a-z satunnaisessa järjestyksessä tai tabulaattori. Ai niin, välilyönti on myös yksi vaihtoehto. Tämä ei valitettavasti ollut vitsi. Joka helkkarin asiakas vielä pitää tallettaa järjestelmään, ennen kuin reseptiä pääsee kirjaamaan. Herra Vatulaisen kissakin tallennetaan. Tämä on tietenkin hyödyllistä siinä vaiheessa, kun herra Vatulaisen kissalla on puolen vuoden kuluttua uusi kiima-aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti