Meillä oli pieni hajuepisodi kotona. Se alkoi itse asiassa edellisen viikon keskiviikkona. Olin varma, että pikkukoira on tehnyt tarpeitaan sisälle, ja etsin tuotoksia joka paikasta, ei löytynyt. Asia jäi, kunnes torstaina kotiin tullessa haju oli pahentunut. Taaskaan ei löytynyt mitään.
Illalla ei tullut uni silmään, kun olin vähän "katsonut salkkareita" sohvalla pitkällään. Mikey kuorsasi siihen tahtiin, että niin sanotusti alkoi olla perhesopu vaarassa ja päätin siirtyä vierashuoneen sohvalle nukkumaan omaan rauhaani.
Nukkumisesta ei vaan tullut mitään. Kun ei edes väsyttänyt. Sen sijaan nenäni alkoi haistaa sen päivällä tuntuneen hajun yhä voimakkaammin. Välillä se ikään kuin hävisi ja sitten palasi. Sellainen mädäntyneen kananmunan hajuinen rikkinen pieru. Heitin kaikki mahdolliset hajun lähteet lattian lähistöltä käytävään ja suljin oven. Haju paheni. Menin avaamaan oven ja silloin välähti, että täällä huoneessa on jotain outoa...
Pakastin ei hurissut. Pikainen vilkaisu johdon suuntaan osoitti, että johto rötkötti lattialla toimettomana. Laitoin sen takaisin seinään ja pakastin hurahti käyntiin. Otin johdon uudelleen pois ja kurkistin varovasti pakastimeen.
YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖKKKKKKKKK
Välitön oksennusrefleksi. Veristä mössöä valui lattialle. Sulanut poro se sieltä kaapista koetti paeta.
Päätin mennä takaisin sänkyyn nukkumaan (tietenkin, kuka nyt ruumiin hajussa haluaisi nukkua, kyllä raitis ilma nyt yhden kuorsaajan päihittää). Sanoin puoliuniselle miehelle, että haju tulee mädäntyneestä lihasta, joku on irrottanut pakastimen pistorasiasta. Mies rekisteröi asian, ja jätin sen siihen.
Yllättäen uni ei tullut vieläkään. Mieltä jäi kaihertamaan lattian kohtalo, joten murisin ajatukseni ääneen mahdollisesta lattiaremontista, ja mies ponkaisi pystyyn valmiina kuin partiolainen öiseen siivousurakkaan. Hän on omin kätösin lattiaa asentanut, eikä hommaa ollut tullut ikävä.
Varustauduimme muovipusseilla ja esteettömällä reitillä vessaan. Mukaan tuli myös kumihansikas kun tuhon laajuus paljastui. Puolikas poro, 4 vasikan poskea, vähän sisäfilettä, pari pakastepitsaa, vajaa 10 kiloa kotimaisia vadelmia ja muuta pientä olivat a) homehtuneet b) ruvenneet käymään c) homehtuneet ja ruvenneet käymään ja d) mädäntyneet. Haju oli sitä luokkaa, että oksu meinasi tulla kurkkuun aika monta kertaa. Tässäkin naissukupuoli oli taas vahvempi ja sai sotkut siivottua erään yökkäillessä vieressä. Vähän nauratti, kun ilmoitin tarvitsevani esteettömän pääsyn vessaan jos tarve tulee, ja sain osakseni katseen, joka kertoi, että ei se niin paljon voi haista. Kun tuli miehen vuoro yrittää tyhjennystä, alkoi kuulua semmoinen vatsankouristelukorina, että katsoin parhaaksi hoitaa homman ilman lisäsotkuja.
Mies raahasi ne haisevat muovikassit sitten roskakatokseen yöllä kello 2. Sitten vain kaikki mahdolliset ovet ja ikkunat auki ja tuuletusta kehiin. Käytiin suihkussakin, silti haistiin ruumiille. Katsoin vähän Frasieria ja sitten jo pitikin nukkua.
Aamulla tuli tekstiviesti mieheltä: " Joku oli oksentanut roskakatoksen viereen. En ole yllättynyt."
Onni onnettomuudessa oli se, että syyllinen selvisi ja hän maksaa meille tuhoutuneista tuotteista, sisältäen pakastimen. Ja vielä isompi onni oli se, että pakastimessa oli laatikot hyllyjen sijaan, jotka olivat pitäneet mehut sisällä eivätkä ne olleet valuneet laminaatin väleihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti