Soitin joskus kakarana huilua. Kesällä haudoin ideaa ja asiaa pohdittuani menin ostamaan itselleni huilun. Semmoisen, jota kukaan muu ei ole koskaan soittanut (vrt. käytetty makuupussi).
Keskiviikkona oli ensimmäinen huilutunti. Sain opettajalta kesällä puhelimessa sapiskaa, sillä olin a) ostanut huilun ilman opettajan avustusta ja b) soittanut sitä, mikä kiellettiin välittömästi, etten oppisi väärää tekniikkaa.
Huiluahan ei saa ostaa itse. Se on kerta kaikkiaan kiellettyä. Tai se ei ole järkevää. Netistä löytyy kymmeniä sivustoja, joissa asiaa on teroitettu. Pitäisi osata soittaa kunnolla ja kokeilla tuntitolkulla aina yhtä huilua, samankin merkin sisältä olisi soitettava useaa eri soitinta ja kuunneltava tarkasti sointia ja kaikkea muuta sellaista, josta minulla ei ole mitään aavistusta.
Mutta minä halusin huilun. Siispä tein ensin taustatyötä ja selvittelin parhaan liikkeen sen ostoa varten. Koska se oli kiinni, menin toiseen liikkeeseen ja siellä kokeilin kolmea eri merkkiä ja mallia. Mikään ei kolahtanut. Lisäksi puupuhaltaja oli sairaana, eikä kukaan oikein osannut auttaa. Etsin sellaista huilua, jonka minäkin ruosteisilla taidoillani saisin soimaan kauniisti. Sellainen löytyikin sitten Turusta Soitin Laineelta. Heillä oli kaksi Yamahan oppilashuilua, pari Miyazawaa ja pari Trewor Jamesin mallia ja tuuttasin kaikkia vuorotellen ja yritin kuunnella, mikä minulle sopisi parhaiten.
Siinä hommassa olisi tarvittu ainakin Harry Potterista tuttua lajitteluhattua! Toinen Miyazawoista ei toiminut, joten hylkäsin molemmat. Trewor James ei pidä ehkä arvoaan yhtä hyvin kuin Yamaha. Tästä ei ole varmuutta, mutta hylkäsin T.J:n myös. Päädyin Yamahan karvalakkimalliin, joka toimi niin kuin pitikin, säilyttänee arvonsa kun pillipiipari kuitenkin kyllästyy ennemmin tai myöhemmin, ja joka soi aika nätisti vaikka olikin ruosteisissa käsissä. Ja niitä oli kaksi. Joista toista kukaan ei ollut soittanut aiemmin. Ja se oli se mun huilu!
Nyt olen parina päivänä harjoitellut opettajan antamia läksyjä. En ole päässyt nauttimaan mistään suuresta suosiosta, sillä Lumo ei ole selvästikään musiikin ymmärtäjä tai ystävä. Se seisoo kärsivän näköisenä vieressäni kun soitan, ja piippaa epätoivoisen surkeana. Minusta pienenkin koiran pitää kestää edes 15 minuuttia huilumusiikkia! Villi on paljon ymmärtäväisempi (melkein kuuro) eikä sitä yhtään haittaa.
Saapa nähdä, miten tässä käy. Opettajan suurin haaste on löytää sellaista musiikkia, josta minäkin tykkään. Heitin hänelle heti kättelyssä haasteen kertomalla, että minusta huilu on ihan typerä soitin ja ei sillä ainakaan mitään järkevää voi soittaa. Tästä on hyvä lähteä ;)
lauantai 27. syyskuuta 2014
torstai 25. syyskuuta 2014
Valkosuklaamacadamia cookies
Nämä ovat superhyviä keksejä, aika lailla samantapaisia, kuin Subwayssa.
225 g pehmeää (suolatonta) voita
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
vaniljasokeria
2 munaa
5,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
pari desiä rouhittuja macadamiapähkinöitä
n. 2 levyä Pandan valkosuklaata rouhittuna
Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää munat ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään pähkinöitä ja suklaata lukuunottamatta ja sekoita kuivat aineet taikinaan. Sekoita tasaiseksi massaksi ja sekoita massaan suklaat ja rouhitut pähkinät.
Kun taikina on valmis, tee siitä muovikelmun avulla pötkö ja laita se puoleksi tunniksi pakastimeen kovettumaan. Leikkaa jähmettyneestä pötköstä n. sentin paksuisia kiekkoja ja laita ne pellille leivinpaperin päälle, kauas toisistaan. Paista 190 astetta kunnes keksit ovat levinneet, saaneet hieman väriä ja tuoksuvat kypsille (n. 10 min tai vähän enemmän). Keksit ovat valmiina löllöjä, älä siirrä niitä mihinkään ennen kuin pelti on jäähtynyt.
225 g pehmeää (suolatonta) voita
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
vaniljasokeria
2 munaa
5,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
pari desiä rouhittuja macadamiapähkinöitä
n. 2 levyä Pandan valkosuklaata rouhittuna
Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää munat ja vatkaa tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään pähkinöitä ja suklaata lukuunottamatta ja sekoita kuivat aineet taikinaan. Sekoita tasaiseksi massaksi ja sekoita massaan suklaat ja rouhitut pähkinät.
Kun taikina on valmis, tee siitä muovikelmun avulla pötkö ja laita se puoleksi tunniksi pakastimeen kovettumaan. Leikkaa jähmettyneestä pötköstä n. sentin paksuisia kiekkoja ja laita ne pellille leivinpaperin päälle, kauas toisistaan. Paista 190 astetta kunnes keksit ovat levinneet, saaneet hieman väriä ja tuoksuvat kypsille (n. 10 min tai vähän enemmän). Keksit ovat valmiina löllöjä, älä siirrä niitä mihinkään ennen kuin pelti on jäähtynyt.
Palaneen käryä...eikun kuoleman katku
Meillä oli pieni hajuepisodi kotona. Se alkoi itse asiassa edellisen viikon keskiviikkona. Olin varma, että pikkukoira on tehnyt tarpeitaan sisälle, ja etsin tuotoksia joka paikasta, ei löytynyt. Asia jäi, kunnes torstaina kotiin tullessa haju oli pahentunut. Taaskaan ei löytynyt mitään.
Illalla ei tullut uni silmään, kun olin vähän "katsonut salkkareita" sohvalla pitkällään. Mikey kuorsasi siihen tahtiin, että niin sanotusti alkoi olla perhesopu vaarassa ja päätin siirtyä vierashuoneen sohvalle nukkumaan omaan rauhaani.
Nukkumisesta ei vaan tullut mitään. Kun ei edes väsyttänyt. Sen sijaan nenäni alkoi haistaa sen päivällä tuntuneen hajun yhä voimakkaammin. Välillä se ikään kuin hävisi ja sitten palasi. Sellainen mädäntyneen kananmunan hajuinen rikkinen pieru. Heitin kaikki mahdolliset hajun lähteet lattian lähistöltä käytävään ja suljin oven. Haju paheni. Menin avaamaan oven ja silloin välähti, että täällä huoneessa on jotain outoa...
Pakastin ei hurissut. Pikainen vilkaisu johdon suuntaan osoitti, että johto rötkötti lattialla toimettomana. Laitoin sen takaisin seinään ja pakastin hurahti käyntiin. Otin johdon uudelleen pois ja kurkistin varovasti pakastimeen.
YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖKKKKKKKKK
Välitön oksennusrefleksi. Veristä mössöä valui lattialle. Sulanut poro se sieltä kaapista koetti paeta.
Päätin mennä takaisin sänkyyn nukkumaan (tietenkin, kuka nyt ruumiin hajussa haluaisi nukkua, kyllä raitis ilma nyt yhden kuorsaajan päihittää). Sanoin puoliuniselle miehelle, että haju tulee mädäntyneestä lihasta, joku on irrottanut pakastimen pistorasiasta. Mies rekisteröi asian, ja jätin sen siihen.
Yllättäen uni ei tullut vieläkään. Mieltä jäi kaihertamaan lattian kohtalo, joten murisin ajatukseni ääneen mahdollisesta lattiaremontista, ja mies ponkaisi pystyyn valmiina kuin partiolainen öiseen siivousurakkaan. Hän on omin kätösin lattiaa asentanut, eikä hommaa ollut tullut ikävä.
Varustauduimme muovipusseilla ja esteettömällä reitillä vessaan. Mukaan tuli myös kumihansikas kun tuhon laajuus paljastui. Puolikas poro, 4 vasikan poskea, vähän sisäfilettä, pari pakastepitsaa, vajaa 10 kiloa kotimaisia vadelmia ja muuta pientä olivat a) homehtuneet b) ruvenneet käymään c) homehtuneet ja ruvenneet käymään ja d) mädäntyneet. Haju oli sitä luokkaa, että oksu meinasi tulla kurkkuun aika monta kertaa. Tässäkin naissukupuoli oli taas vahvempi ja sai sotkut siivottua erään yökkäillessä vieressä. Vähän nauratti, kun ilmoitin tarvitsevani esteettömän pääsyn vessaan jos tarve tulee, ja sain osakseni katseen, joka kertoi, että ei se niin paljon voi haista. Kun tuli miehen vuoro yrittää tyhjennystä, alkoi kuulua semmoinen vatsankouristelukorina, että katsoin parhaaksi hoitaa homman ilman lisäsotkuja.
Mies raahasi ne haisevat muovikassit sitten roskakatokseen yöllä kello 2. Sitten vain kaikki mahdolliset ovet ja ikkunat auki ja tuuletusta kehiin. Käytiin suihkussakin, silti haistiin ruumiille. Katsoin vähän Frasieria ja sitten jo pitikin nukkua.
Aamulla tuli tekstiviesti mieheltä: " Joku oli oksentanut roskakatoksen viereen. En ole yllättynyt."
Onni onnettomuudessa oli se, että syyllinen selvisi ja hän maksaa meille tuhoutuneista tuotteista, sisältäen pakastimen. Ja vielä isompi onni oli se, että pakastimessa oli laatikot hyllyjen sijaan, jotka olivat pitäneet mehut sisällä eivätkä ne olleet valuneet laminaatin väleihin.
Illalla ei tullut uni silmään, kun olin vähän "katsonut salkkareita" sohvalla pitkällään. Mikey kuorsasi siihen tahtiin, että niin sanotusti alkoi olla perhesopu vaarassa ja päätin siirtyä vierashuoneen sohvalle nukkumaan omaan rauhaani.
Nukkumisesta ei vaan tullut mitään. Kun ei edes väsyttänyt. Sen sijaan nenäni alkoi haistaa sen päivällä tuntuneen hajun yhä voimakkaammin. Välillä se ikään kuin hävisi ja sitten palasi. Sellainen mädäntyneen kananmunan hajuinen rikkinen pieru. Heitin kaikki mahdolliset hajun lähteet lattian lähistöltä käytävään ja suljin oven. Haju paheni. Menin avaamaan oven ja silloin välähti, että täällä huoneessa on jotain outoa...
Pakastin ei hurissut. Pikainen vilkaisu johdon suuntaan osoitti, että johto rötkötti lattialla toimettomana. Laitoin sen takaisin seinään ja pakastin hurahti käyntiin. Otin johdon uudelleen pois ja kurkistin varovasti pakastimeen.
YÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖKKKKKKKKK
Välitön oksennusrefleksi. Veristä mössöä valui lattialle. Sulanut poro se sieltä kaapista koetti paeta.
Päätin mennä takaisin sänkyyn nukkumaan (tietenkin, kuka nyt ruumiin hajussa haluaisi nukkua, kyllä raitis ilma nyt yhden kuorsaajan päihittää). Sanoin puoliuniselle miehelle, että haju tulee mädäntyneestä lihasta, joku on irrottanut pakastimen pistorasiasta. Mies rekisteröi asian, ja jätin sen siihen.
Yllättäen uni ei tullut vieläkään. Mieltä jäi kaihertamaan lattian kohtalo, joten murisin ajatukseni ääneen mahdollisesta lattiaremontista, ja mies ponkaisi pystyyn valmiina kuin partiolainen öiseen siivousurakkaan. Hän on omin kätösin lattiaa asentanut, eikä hommaa ollut tullut ikävä.
Varustauduimme muovipusseilla ja esteettömällä reitillä vessaan. Mukaan tuli myös kumihansikas kun tuhon laajuus paljastui. Puolikas poro, 4 vasikan poskea, vähän sisäfilettä, pari pakastepitsaa, vajaa 10 kiloa kotimaisia vadelmia ja muuta pientä olivat a) homehtuneet b) ruvenneet käymään c) homehtuneet ja ruvenneet käymään ja d) mädäntyneet. Haju oli sitä luokkaa, että oksu meinasi tulla kurkkuun aika monta kertaa. Tässäkin naissukupuoli oli taas vahvempi ja sai sotkut siivottua erään yökkäillessä vieressä. Vähän nauratti, kun ilmoitin tarvitsevani esteettömän pääsyn vessaan jos tarve tulee, ja sain osakseni katseen, joka kertoi, että ei se niin paljon voi haista. Kun tuli miehen vuoro yrittää tyhjennystä, alkoi kuulua semmoinen vatsankouristelukorina, että katsoin parhaaksi hoitaa homman ilman lisäsotkuja.
Mies raahasi ne haisevat muovikassit sitten roskakatokseen yöllä kello 2. Sitten vain kaikki mahdolliset ovet ja ikkunat auki ja tuuletusta kehiin. Käytiin suihkussakin, silti haistiin ruumiille. Katsoin vähän Frasieria ja sitten jo pitikin nukkua.
Aamulla tuli tekstiviesti mieheltä: " Joku oli oksentanut roskakatoksen viereen. En ole yllättynyt."
Onni onnettomuudessa oli se, että syyllinen selvisi ja hän maksaa meille tuhoutuneista tuotteista, sisältäen pakastimen. Ja vielä isompi onni oli se, että pakastimessa oli laatikot hyllyjen sijaan, jotka olivat pitäneet mehut sisällä eivätkä ne olleet valuneet laminaatin väleihin.
torstai 4. syyskuuta 2014
Valmistujaiskakku
Tilattiin kakku, jossa piti olla mansikkaa ja banaania sekä ilmavoimien ohjaajamerkki.
Semmoinen tehtiin. Täytteinä mansikkamousse ja banaanimousse sekä mansikkahilloa ja kosteussulkuna suklaaganache.
Semmoinen tehtiin. Täytteinä mansikkamousse ja banaanimousse sekä mansikkahilloa ja kosteussulkuna suklaaganache.
Tortillat ananassalsalla ja guacamolella
Tässä ruoassa tärkeintä on ennakointi. Ananaksia tai avokadoja harvoin saa syöntikypsinä ja kohtuuhintaisina, joten on parasta käydä kaupassa pari päivää ennen herkkujen valmistamista.
Ensin sananen ananaksesta. Ananasta on ihan turha nyhtää töyhdöstä tai haistella sen kypsyyttä. Kannattaa keskittyä hedelmän väriin. Jos se on vihreä, se on raaka. Jos se on keltainen, se on kypsä. Ruskea on ylikypsä eli käynyt. Nenää käytetään viimeksi mainitun ominaisuuden havaitsemiseen. Jos olet epävarma haista niin tiedät heti jos sen yksilön aika meni jo. On parempi ostaa puolikypsä ananas, eli vähän keltainen, vähän vihreä, ja antaa sen kypsyä kotona muutama päivä.
Avokadoa pitää puristaa. Jos kaupassa on lappu, jossa kielletään avokadojen puristelu niin ohita se. Niitä on vain puristettava. Tämä ei tarkoita mielipuolista pusertelua niin, että koko hedelmä on kuopilla, vaan hellävaraista puristamista. Kuten monessa muussakin asiassa, silittelystä ei ole mitään hyötyä. Kun pinta antaa vähän myöden, valitse se yksilö. Jos sormet menevät läpi, kyseessä ei ollut myyntikuntoinen avokado vaan biojäte. Avokadot voi ostaa ihan hyvin melkein viikkoa ennen käyttöä. Ei kannata kuitenkaan liioitella kuten meillä kävi (Mikey osti säkillisen kerralla), jokapäiväinen avokadopasta alkaa kyllästyttää yhtä nopeasti kuin mikä tahansa muukin liian usein syöty ruoka.
Guacamole:
pari kypsää avokadoa
limemehua
tomaattia
hieman sipulia (ihan tosi vähän, mutta lisäksi kannattaa laittaa kokonainen valkosipulinkynsi murskana)
puolikas tuore chili
tuoretta korianteria
suolaa
pippuria
loraus oliiviöljyä
Puolita avokado, poista kivi napauttamalla se veitseen kiinni ja kääntämällä. Avokadon puolikkaista voi joko pusertaa hedelmän astiaan tai kuutioda sen veitsellä ja lusikoida astiaan. Lisätään heti perään puolikkaan limen mehu. Jos käytössä ei ole limepuristinta, käytä kokonaisen mehu. Käsin puristamalla ei saa yhtä paljon mehua kuin laitteella. Kuutioi sekaan pari kirsikkatomaattia taikka pieni tavallinen. Silppua sipuli pieneksi ja sekoita joukkoon. Lisaa korianteri, jos olet sen ystävä, jätä pois jos se maistuu saippualta. Mausta ja valmista tuli!
Ananassalsa:
Kypsää ananasta (puolikas tai vähemmänkin riittää, mutta ei mitään purkkiversiota!)
½ pieni punasipuli
½ punaista chiliä
tuoretta korianteria (saippuavaralla)
tuoretta minttua
lime
suolapippuri
Ananas kuutioidaan pieniksi kuutioiksi, samoin chili ja sipuli. Yhdistetään, lisätään mausteet ja limemehu ja tästäkin tuli valmista.
Tortillaletut:
5,5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
0,5 dl öljyä
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja jaa taikina pieniin nökösiin, joista kaulitaan jauhojen avulla (piirakkapulikka on hyvä kaulitsija) sopivan kokoisia lettusia, jotka paistetaan kuivalla pannulla kypsiksi mutta ei koviksi. Ruskeat isot pilkut kuuluvat asiaan.
Salsan ja guacamolen lisäksi tortilloihin voi laittaa jonkun proteiinin, kuten kanan tai lihan, makunsa mukaan, sekä vähän ranskankermaa tulisuutta taittamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)