Ismo Leikola: Kaikkien aikojen show

Tiiättehän te kaikki Laitelan Ismon? Nytpä ei ollut kysymys salkkareiden Koveron Eskosta vaan Leikolan Ismosta, jota kaikki eivät välttämättä tunne. Valotetaan vähän miehen taustoja.

Leikolan Ismo on se kaveri, joka siinä samassa heppaohjelmassa, jossa Neumann loukkasi kätensä Todella Pahasti, napautti polleaan raipalla päähän kun kopukka ei ollut "yhteistyöhaluinen". Tästä on kulunut jo jokunen vuosi, ja vaikka muistini onkin kuin norsulla, olen kyennyt Ismolle asian antamaan anteeksi. Unohda en koskaan. Mutta kukapa taas sitä ensimmäistä kiveä haluaisi heittää, sen verran rumasti olen toiminut hetken huumassa itsekin joskus, että on hävettänyt monta päivää jälkeenpäin. Ismolla nyt sattui vain olemaan Huono Päivä, eikä asiaa parantanut se, että koko episodi televisioitiin.

Leikolan Ismo on myös se kaveri, joka vaikuttaa vähän vaivaantuneelta ja höperöltä. Mutta ei ole. Ismo on aivan ilmiömäinen stand up koomikko, joka välillä sortuu pieruhuumorin ja alapääjuttuihin, mutta kukapa joskus ei? Annan nämä alatyylisetkin jutut Ismolle anteeksi, mutta nyt on Ismo hei meikäläisen ymmärryskiintiö aika äärirajoillaan. Syy, miksi pidän Ismosta on se, että Ismo on aika hurja kaveri mitä naurattamiseen tulee.

Varmasti tiedätte Raksamies-laulun. Jos ette tiedä ja jotain raksaamiseen liittyvää olette kokeneet, youtuubatkaapa kyseinen kipale. Pendolino-laulu lienee ainakin VR:n vakiasiakkaille tuttu, ja valitettavan todelta sanat tuntuvat tiettyä alatyylistä vessakommenttia lukuunottamatta (Ismo heeeiiiii!!!). Myös muita kivoja lauluja tämä herra on uudelleensanoittanut.

Se alustuksesta. Me olimme 21.2.2014, jolloin sattui olemaan seurustelumme vuosipäivä (kuudestoista sellainen), katsomassa Leikolan Kaikkien Aikojen Showta. Lähes kolme tuntia hihittelyä ja kippurassa nauramista siis. Koko keikka kuvattiin, joten halukkaat pääsevät DVD:n ostamalla autenttiseen keikkatunnelmaan.

Mitä minulle jäi kyseiseltä keikalta mieleen? Hyvää viihdettä, sanoisin. Ismo oli ottanut bändin mukaan! Parasta antia oli Timppa saunoo-biisi. Hyvin oivaltavia hetkiä koettiin myös, kun mietiskeltiin, millaista olisi selittää kivikautiselle ihmiselle sitä, miksi ihminen lihoo niin helposti ja mikä siinä on niin vaikeaa. Ja se, että miksi aina yritetään laihduttaa, kun lihominen on paljon helpompaa. Lihomisessa ei tule koskaan takapakkia.

Oli ihan järjettömän hieno ilta, ja jos olet yhtään Ismoon päin kallellaan, kannattaa suunnistaa 17.4. Vantaalle katsomaan tämä kyseinen show

Kanaa tikka masala

Kanaa Tikka Masala

Tikka-broileri:

broilerin filettä

1tl paprikajauhetta

1 pieni kuivattu chili TAI ripaus chilijauhetta

1rkl garam masalaa

2tl sitruunan mehua

2 valkosipulinkynttä

2cm pala inkivääriä (kuorittuna)

1dl tuoreita korianterin lehtiä

½dl turkkilaista jogurttia

½tl suolaa

Tikka Masala-kastike:

1 pieni sipuli

n. 15kpl kardemumman siemeniä

1 valkosipulin kynsi

200g paseerattua tomaattia

1 pieni tomaatti

1tl garam masalaa

1 pieni kuivattu chili TAI ripaus chilijauhetta

1tl tummaa sokeria (palmu/intiaani/fariini)

1 maustemitta kanelia

1½dl kuohukermaa

1tl mantelijauhetta

1rkl öljyä

tarjoiluun:

sitruunalohkoja

(tuoretta korianteria)

basmatiriisiä tai naan-leipää

Aloita tikka-broilerista;

Pilko broilerifileet suupaloiksi ja laita kulhoon odottamaan. Valmista lopuista aineksista marinadi, helpoiten tämä käy tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Ellet omista näitä voit käyttää huhmaretta tai veistä, tavoite on että lopputulos olisi tasainen tahna. Pyörittele broilerinpaloja marinadissa ja jätä marinoitumaan jääkaappiin mielellään vähintään 6 tunniksi. Minä en malttanut, ja marinoin vain 3 tuntia.

Kun broilerit ovat marinoituneet  laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja aloittaa sitten kastikkeen valmistamisen. Kanapalat kannattaa ehdottomasti laittaa vartaisiin ja grillata!Kypsennä kuumassa uunissa grillivastuksen alla tai grillaa oikealla grillillä kunnes kanassa on reilusti väriä.

Kastikkeen valmistaminen:

Kuumenna öljy kattilassa tai pienellä paistinpannulla. Pilko sipuli pieneksi ja paista sipulia sekä kardemummansiemeniä pannulla kunnes sipuli hieman ruskistuu. Lisää sitten hienonnettu valkosipuli ja paista vielä hetki.

Lisää paseerattu tomaatti, kuutioitu tuore tomaatti ja jätä kastike hautumaan kannen alle. Valmistele tässä vaiheessa mausteseos kastiketta varten; sekoita pienessä astiassa garam masala, chili, tumma sokeri, mantelijauhe sekä kaneli ja jätä seos odottamaan.Keittele tovi ja lisää kastikkeeseen mausteseos ja keitä pari minuuttia.

Lisää kerma sekä broilerinpalat, hauduta vielä viitisen minuuttia ennen tarjoilua. Suolaa.

Lisäksi tarvitaan aivan ehdottomasti kurkkuraitaa. Eli turkkilaista jogurttia, sekaan pieniksi kuutioitua kurkkua, tuoretta minttua, jeeraa ja inkiväärijauhetta hippunen, hunajaa makeutta antamaan, suolaa hippu ja valmista tuli!

Resepti kuvituksineen löytyy keittiökriitikon blogista.

Varma kevään merkki

Remonttikärpänen puraisi.

Kylpyhuoneeseen pitäisi saada uusi lattia. Isännöitsijä jatkaa mykkäkouluaan mun suunnitelmille, kiitos vaan asiantuntemuksesta. Mutta suunnitella voi silti. Kylppärin seinäkaakelit siis ovat nyt kivat, kun saumat on käsitelty. Lattia tökkii kovin. Lattian voisi päällystää mikrosementillä, jolloin ikävä ja ruma laatta peittyisi ja lattiasta tulisi betonisen näköinen ja tasainen itse valitussa sävyssä.
Täältä voi kurkkia mikrosementtiä

Operaatio vaatisi myös vessanpöntön irrotuksen, jolloin olisi juuri sopiva aika laittaa tilalle uusi pönttö, jossa olisi kaksoishuuhtelu. Myös lattiakaivon kammottava beige ritiläsysteemi kokisi vaihdon rosterin väriseen tämmöinen , putkimiehen hommia siis nuo jutut. Ja samaan syssyyn tekisi jo katonkin. Suunnitelmissa on tervaleppäsormipaneeli, johon myös valaistusta, tai sitten vähän innovatiivisempi musta sormipaneeli Wall+ tuotteilla höystettynä. Valaisin pitäisi saada vaihdettua ainakin, vaikka muuta ei tehtäiskään, koska kylppäri on pimeä kuin porsaan pylly. wall+ tähti

Ja nuo meidän portaat...Murheenkryyni, josta jopa kiinteistövälittäjä huomautti, että tarviis varmaan tehdä jotain niille. Mä sain hienon idean, että entinen matto pois, ja uutta mattoa vain askelmien kohdalle ja pystyosa maalattais vain valkeeksi. Mikey ei innostunut. Eli siis mattoa portaisiin. Samalla vaivalla voisi viritellä jotkut ledivalotkin niihin. Ja kun kerran alkuun päästiin, niin kyllä lasikaiteet olisivat tosi paljon tyylikkäämmät kuin nykyiset huonosti maalatut puiset.

Enää yksi pulma, mistä rahaa? Suunnistan siis lottokioskille:)

Vadelmainkiväärijätski

Helpommin jäätelöä saa vain ostamalla kaupasta. Mutta itsevalmistetuista tämä oli tähänastisista kokeiluista iisein.

5 dl pakastevadelmia, kotimaisia tai tulee noro
5 dl kuohukermaa
1,25 dl täysmaitoa
2,5 dl sokeria
1 rkl hillottua inkivääriä pieninä suikaleina

Ota blenderi. Soseuta jäisiä vadelmia hetki. Lisää sokeri. Sekoita. Lisää maito ja kerma, pyöräytä taas vähän ympäri että on tasaisempaa. Laita jäätelökoneeseen ja anna valmistua. Kun on melkein valmista, sekoita joukkoon inkiväärin palaset.

Aikaa valmisteluihin meni melkein 5 minuuttia. Jäätelökone surrassi kylmää massaan vain 45 minuuttia. Pakastimessa pitäisi malttaa antaa olla ainakin tunnin niin koostumus olisi parhaimmillaan. Me ei maltettu;)

Onni taitaa koostua pääosin ruoasta;)

Tämän pienimuotoisen blogin pitämisen seurauksena olen havahtunut siihen, että suurin osa minun onnestani koostuu hyvästä ruoasta. Sen tekemisestä, maistamisesta, suunnittelusta, ostamisesta, kokemisesta. Hyvien ravintoloiden muistelemisesta ja annosten kuvaamisesta. Ja hyvään ruokaan ja sen laittamiseen kuuluu myös hyvä seura. Mikey on kiitettävän hyvää seuraa, samoin ne ystävät, jotka joutuvat aika ajoin patojeni ääreen.

Reissun jälkeen olen kokkaillut jo yhtä sun toista, sifoni on hankittu ja brunssi pidetty. Ja Björckin viimeisin kokkikirjakin on jo ostettu (ja luettu) sekä pari reseptiä testattu.

En minä joka päivä jaksa kokkailla, mutta silloin tällöin on kiva vähän panostaa. Eikä hyvä ruoka välttämättä tarkoita sitä, että kaiken pitäisi olla vaikeaa tai hienoa. Keittiössä onnistuminen on siitä palkitsevaa, että mönkään menneitä juttuja ei tarvitse jäädä murehtimaan (ainahan on mäkkäri) vaan voi rohkeasti yrittää hullujakin juttuja.


Koostuu se onni edelleen muustakin kuin vai ruoasta. Tällä hetkellä työstän ajatusta kylppärin vielä astetta suuremmasta ehostuksesta (uusi katto ja lattia) sekä portaiden kunnostamisesta. Tällaiset projektit pitävät minut hengissä, merkitystä ei ole sillä, toteutuvatko suunnitelmat, milloin ja miten vai eikö mitenkään, mutta itse suunnitteleminen on tärkeää. Saa olla luova. Realismi ja rahoituksen murehtiminen eivät kuulu suunnitteluun.

Ja kukkasten aika on taas kohta! Ihanat tulppaanit aloittavat kesän. Nähtäväksi jää, jaksavatko viime vuonna istuttamani juurakot kukkia tänä vuonna, vai kuolivatko ne pysyvästi taitamattoman viherpeukalon käsittelyssä.

Yli vuosi elämää takana kahden koiran kodissa

Tästä lähdettiin

Tässä ollaan nyt

 Peti on eri, mutta samankokoinen.

Ihmeellinen Emiraatti osa 3: Bling!

Diamonds baby!!!

Matkan päätarkoitus oli loma, mutta hyvänä kakkosena oli ajatus siitä, että uusi sormus on saatava. Siispä suuntasimme jo ensimmäisenä päivänä Diamond & Gold parkiin, joka on siis sellainen iso ostari, joka on täynnänsä toinen toistaan kimaltelevampia kultakauppoja.

Tulostin kotona pienen oppaan timanttien ostamista varten ja muistin ottaa sen mukaankin. Innostus sormusasiaan oli niin valtava, että opas jäi hotelliin ja oli edettävä käsikopelolla. Saimme oikein hyvää palvelua Passion Jewellrystä ja sormuksesta tuli mieluisa. Yhdessä Mikeyn kanssa se suunniteltiin ja iso kivi valittiin.

Oli pakko todeta, että Kalun kanssa oli mukava asioida ja suoritimme hänen kanssaan muitakin kauppoja. Kaikki onnistuivat yli odotusten. Tinkiäkään ei juuri tarvinnut. Hintalappujen hinta ei tietenkään ole se, mitä tuotteista maksetaan, vaan ensin kuului kysyä, mitä maksaa, ja sitten Kalu naputteli laskintaan ja laittoi valmiiksi tingityn hinnan tiskiin. Siitä sitten tiukattiin viimeistä hintaa ja Kalun tuskaisen naputtelun päätteeksi hinnasta tippui muutamia kymppejä.

Skeptikoille tiedoksi, että sormus kävi jo Suomessa pika-arviossa, jossa paljastui, että kyseessä on sitä mitä pitikin.

Ihmeellinen Emiraatti osa 2: 14.2.14 It's a date!

 14.2. oli ystävänpäivä Suomessa ja Valentine's Day muualla maailmalla. Me oltiin treffeillä Dubaissa.

Okku =
A winner of many awards, including the best Japanese Restaurant in Dubai, Okku is a contemporary Japanese dining scene catering to the discerning fish and meat lovers, as well as vegetarians alike. "Cutting" edge service, style, and design are combined with a see-and-be-seen atmosphere.

Tehtiin pöytävaraus hotellimme ravintolaan Okkuun. Menussa oli kaikkea uutta ja ihmeellistä, ja varsinkin ihan mielettömän hyvää. Sain ruusunkin:)

Alkuperäisessä menussa oli yli 10 ruokalajia, mutta koska yhdessä oli vähän vikaa, saimme tilalle ylimääräisen. Parasta olivat kampasimpukat ja kaikki kalat sekä makit. Kaikessa oli maut kohdillaan ja hinta oli laatuun nähden enemmän kuin kohdillaan. Paitsi se viini... Menu maksoi kahdelta hengeltä 899 dirhamia. Sommelierin suosittelema viini olisi maksanut 450 dirhamia lasilta!!! Otin hieman edullisempaa, joka maksoi vain 149 dirhamia, eli n. 30 euroa. Kuka maksaa viinistään saman verran kuin ruoastaan? Ehkä juuri he, jotka haluavat tuota see-and-be-seen atmospherea.

Tässä tulee vielä kuvia ruoista. Jos asuisin Dubaissa, olisin kanta-asiakas.

Kuvat on aika surkeita, koska a) hyvän ravintolan kuuluu olla hämyisä, kynttilänvalo saa kumppanin näyttämään paremmalta ja b) oli Valentine's day, joten katso kohta a, joka on kyseisenä päivänä erityisen tärkeä.

Ensimmäiseksi oli papuja ja suolaa. Ohjeet syömistä varten oli pyydettävä tarjoilijalta, kun ei oltu moista ennen maisteltu

Pitkäpaputempura. Yllättävän hyvää näin yksinkertaiseksi

Tonnikala ja ankanmaksa carpaccio

Rapeaa ankkasalaattia,

Kampasimpukoita. Maailman parhaita. Ei olla tosin kovin montaa kertaa näitä herkkuja syöty, mutta nämä olivat täydellisiä!

Makrillicarpaccio

Black cod on sanakirjan mukaan seitä, mutta tämä kala oli paljon rasvaisempaa kuin sei. Ja aivan taivaallista tämäkin

Tässä välissä ei ole riisistä kuvaa, se oli yksi ruokalajeista. Siinä oli tryffeliä, jota sienipelkoinen ei voi syödä, joten meille tuotiin tavallinen riisi.

Yakiniku lihaa. Niin sitkeeä, että ei saanut purtua, maku loistava. Lähetettiin takaisin keittiöön

Tämä tuli tilalle. Ravintolan parasta lihaa ja kasa anteeksipyyntöjä edellisestä annoksesta

Tulinen tonnikala ja grillattu unagi maki

Sashimilajitelma

Maailmankaikkeuden ihaninta makia, jossa meriahventa ja papaijaa

Täydellisesti hitusen kitkerä suklaafondant. Ainoa oikea tapa päättää menu.

Ihmeellinen emiraatti osa 1

Me käytiin ratsastamassa täydenkuun aikaan! Kuu möllötti taivaalla eikä yhtään ihmissutta tullut vastaan. Hevoset eivät onneksi pelänneet jatkuvasti puiston yläpuolella huristelevia lentokoneita eikä puista pimeässä lennähteleviä kyyhkysiä. Minä sen sijaan pelkäsin hevosta, joka oli vähän eri kaliiberia kuin suomalaisilla talleilla olleet tuntihevoset, joilta on puuttuneet ohjaustehostin ja hevosvoimat. Mikey on ratsastanut vain reissuilla ja issikoilla, mutta jälleen kerran hän hämmästytti minua suoriutumalla erityisen mallikkaasti retkestä. Tällä kertaa alla oli niin hyvä hevonen, että hänkin pystyi ohjaamaan ratsuaan kuin oikea cowboy ja ottamaan toisella kädellä valokuvia.

Oli liian pimeää kuvaamiseen. Tämmöinen julkaisukelpoisehko hatara otos on Mikeyn käsialaa, omat tassuni pitivät tiiviisti kiinni ohjista ropelikorvahevosen metkujen varalta

Minä suuren rohkeuden sijaan pelkäsin aikalailla voimakkaasti omaa ratsuani, jonka korvat pyörivät pahaenteisesti kaikkiin ilmansuuntiin emmekä päässeet alkuun ollenkaan yhteisymmärrykseen siitä, milloin mennään eteen ja milloin taaksepäin. Yhteinen sävel löytyi noin vartin kuluttua, kun tajusin, että aivan kaikki mitä teen vaikuttaa ohjaukseen. Hevosista jotain tietävät hymähtelevät siellä, että niin tietenkin, mutta kun ei ole koskaan aiemmin tullut ratsastettu tuollaisella superhevosella, niin näistä asioista on saanut lukea lähinnä kirjoista.

Ratsastus kuun valossa (kaupungin valot näkyivät myös polulle, mutta kuunkin valossa olisi nähnyt) oli hieno kokemus! Oli vain luotettava siihen, että hevonen tietää, mihin voi astua ja mistä voi mennä.

Aikaa kului myös puistoissa ja ostareilla. Kävimme melkein kaikissa isoimmissa ostoskeskuksissa ja lisäksi Diamond&Gold parkissa. Suurimmat ostokset suoritettiin jälkimmäisessä, jossa oli liikkeitä silmänkantamattomiin. Onneksi olin osannut varautua etukäteen ja olin selvittänyt, mihin liikkeeseen kannattaa mennä. Menimme siis Passion Jewellersiin ja saimme erinomaista palvelua. Nyt minulla on vaikka mitä kivaa tuliaisina:). Dubai Mallin akvaariossakin kävimme äimistelemässä haita ja rauskuja.

Kävimme myös hotellissamme olevassa ravintolassa Valentine's Day illallisella syömässä 15+1 ruokalajia. Hauska kokemus oli myös kahvilassa nautittu iltapäivätee, jossa maistelimme läjän ihania leipomuksia hintaan, jolla Suomessa saisi kupin kahvia ja kuivan sämpylän.

Afternoon tea Bloomburysin malliin. Oli kakkua jos jonkinmoista, alakerrassa skonsseja sekä täytettyjä leipäsiä. Juomaksi sai valita jonkin ihanista teelaaduista, päädyin marokkolaiseen minttuteehen.