Juuri

Kävimme juhlistamassa uutta vuotta ravintola Juuressa . Ruoka oli aivan ällistyttävän hyvää, sitä lajia, että alkaa hykerryttää kun on niin hyvää.

Alkuruoaksi oli sapaksia, joita suositellaan otettavaksi useampia niin pääsee maistelemaan joka sorttia. Meillä oli yhteensä kuusi suussa sulavaa makuelämystä.

Prässättyä porsaankylkeä ja muikkua; 10 tunnin naurista, mustaleimaa ja pellavaa; Hanhirilletteä, karpaloa ja selleriä

Vasemmalta: Hanhenmaksapateeta, omenabriossia ja jaloiinaluumuja; Graavattua kirjolohta; Haukiperunamakkaraa, tartarmajoneesia ja kuivattua suolakurkkua

Pääruokana oli molemmilla lihaa. Annoksissa oli reilusti suolaa, mikä tuollaisissa ravintola-annoksissa on ihan ok, kun ei niitä joka päivä kuitenkaan syödä.

Peuraa kolmella tavalla

Hanhea Valkealasta, hernebliniä, hapankermaa ja hillottua kanttarellia

Sitten olikin jo aika siirtyä jälkiruokaan. Meillä on vähän huonoja kokemuksia tyrnistä, mutta tässä suorituksessa oltiin kaukana tyrnille meidän mielestä tyypillisen kompostin mausta ja hajusta. Minä rakastin omaa annostani, koska minua ei ole lapsena aivopesty inhoamaan mustaherukkaa, kuten suurinta osaa sukupolveni lapsista, jotka ovat joka käänteessä saaneet juoda mehua mahansa täydeltä.

Tyrni-juustokakkua, tyrniä, tuorejuustoa ja piimäskonssia

Mustaherukkafransipaania, herukanlehtisorbettia ja mantelimarenkia

.

Oli erittäin mukava ja onnistunut ilta. Asiaa auttoi myös hyvä palvelu ja se, että saimme ostaa puolikkaita annoksia viinejä, joten makuaisti oli tallella vielä jälkiruoalla (toisin kuin viime vuonna...). Tarjoilija kertoili viineistä sopivasti, mieleen jäi jälkiruokaviinini, joka oli syntynyt sattumalta, kun tynnyrissä olikin ollut liikaa hometta. Ainoa keino tämän ruokaviiniksi aiotun viinin pelastamisessa oli ollut lisätä reilusti sokeria joukkoon, jolloin viinistä oli tullut jälkiruokaviini. Ja tämä oli kyseisen tuottajan ainoa erä ikinä kyseistä viiniä, koska vahingosta oli viisastuttu ja homeongelma oli poistunut. Tässä yhteydessä olisi kyllä ollut palvelus kaikille, jos vihre olisi pyritty toistamaan, oli nimittäin erittäin maistuva lopputulos.