Matkakuumetta ilmassa

Kuva on tripadvisor.co.uksta

Mulla on jo vähän matkakuumetta. Kohta päästään Dubaihin ensimmäistä kertaa yhdessä Mikeyn kanssa. Äidin kanssa siellä käytiin muutama vuosi sitten ja matka oli tosi kiva ja onnistunut. Nyt kun on erilaista matkaseuraa niin reissukin on varmasti vähän erilainen.

10 päivää aurinkoa ja hiekkamyrskyjä. Olemme varanneet kaksi eri hotellia, viisi päivää molemmissa. Kumpikaan ei pitkän pähkäilyn jälkeen ole rantahotelli, mutta club tason palvelut löytyvät molemmista. Vähän piti vaatimuslistaa hotellin suhteen rajoittaa, kun Dubai ei ole mikään Thaimaa, jossa saa superpalvelua pikkurahalla. Ehkä jollain vähän lyhyemmällä reissulla, sitten joskus, voisi varata jonkun hyperrantahotellin, ja maksaa itsensä kipeäksi.

Edellisellä reissulla oli onnistunut hotellivalinta, ja sinne olisin mielelläni palannut, mutta suuri remontti on vallannut hotellin ja sen vuoksi se on suljettu. Samoille kulmille kuitenkin päädyttiin ja tälläkin kertaa voin aloittaa aamuni vetämällä verhot ikkunan edestä ja tuijotella Dubain lahdella seilaavia laivoja ja illalla tirkistellä verhojen raosta auringonlaskua. Itsehän verhoja ei viiden tähden hotellissa suljeta, vaan homman hoitaa huonepalvelu;)

Viiden päivän fiilistelyn jälkeen siirrymme toiseen majapaikkaan, jossa on myöskin ***** ja Dubain suosituin sushiravintola. Haluaisimme kovasti mennä kyseiseen ravintolaan, mutta katsotaan kuinka käy. Pukukoodina on glamourinen ja en tiedä, saako meistä kovin glamourisia muuten kuin J.Tuk tyyliin. Ja se taitaa olla valitettavasti väärä tyyli. Meinasin jo laittaa kuvan, mutta jätetään väliin, ettei blogin taso laske;)

Mitään muita lomasuunnitelmia ei ole lyöty lukkoon. Friday Brunchilla pitää käydä jossain, mutta katsotaanpa sitä sitten myöhemmin. Ostareitakin on kierrettävä ahkerasti ja uima-altaalla pitää pörrätä myös. Mikey haluaisi teettää kengät kun siitä oli Thaimaassa niin hyviä kokemuksia. Onneksi shopping festival on ohi niin ei tule ostettua aleista mitään typeryyksiä.

Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö

Ostin otsikossa mainitun kirjan jonkin aikaa sitten, ja tässä keuhkopöhössäni on nyt ollut aikaa sitä oikein hartaudella lukea.

Kirjassa on ihania ohjeita, värikkäitä kuvia ja muitakin juttuja liittyen lähiruokaan ja ruoan tuotannon järkevöittämiseen. Parasta antia ovat kuitenkin ohjeet. Vaikka en koskaan tekisi kirjasta yhtään annosta (teen) niin jo se, että nyt tiedän, kuinka eräät suosikkiannoksistani valmistetaan, on aivan upeaa. Minusta on suorastaan mykistävää nähdä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa, raaka-aineista puhumattakaan, yhteen annokseen voi saada menemään.

Teoksessa esittäytyy monen monta kokkia, joista osa on tunnetumpia kuin toiset.  Miina Äkkijyrkkäkin saa oman oodinsa kyyttöjen pelastamisurakastaan. Ruokalajeja on laidasta laitaan, tyylistä toiseen. Mukavinta on se, että enää ei puhuta perunasta ja lihapullasta suomalaisena ruokana, vaan käytössä on sekä perinteisiä että harvinaisempia raaka-aineita.

Kirjassa on niin paljon hyvä ohjeita, että niitä on pakko päästä kokeilemaan pikimmiten. Pohdin mahdollisuutta sunnuntailtapäivien lounaskekkereihin, mutta näihin tarvittaisiin enemmän osallistujia kuin on puuhamaalaisia. Jos siis on vapaaehtoisia henkilöitä lounaskutsuille niin ilmoittautukaapa!

Tähän loppuun pitää vielä sanoa, että olen erittäin iloinen viimeisimmän Glorian ruoka ja viini-lehden sivuilta bongaamastani Hans Välimäen kommentista. Hans sanoo, että "Leipominen on kemiaa, joten tuurilla on harvoin tekemistä onnistumisen kanssa. Onnistuminen on taitoa". Kiitos noista sanoista Hans! Tällainen aloittelijan tuurilla seilannut kotikokki ottaa asian vakavasti ja luopuu tuurista ja luottaa tästä lähtien taitoon. Vaikka olen kouluajoista asti ollut sitä mieltä, että en ole erityisen taitava kemiassa, tässä on siis kemian osa-alue, jonka minäkin hallitsen.

Kuka päättää, mikä on talviruokaa?

Syöjä tietenkin. On niitä ihmisiä, jotka eivät voi syödä kesäkeittoa kuin kesällä. Tai hernekeittoa vain talvella. Itsekin joskus sorrun vanhanaikaiseen sesonkiherkutteluajatukseen, mutta ihan loppujen lopuksi kun mietitään, mitä haittaa on siitä, jos syö laskiaispullia juhannuksena?

Olipas huono aasinsilta, koska nyt puhutaan jäätelöstä. Siitä kesähelteillä ihanasti viilentävästä herkusta. Jäätelö maistuu kuitenkin myös talvella, kunhan nyt ei tarvitse sitä ulkona pakkasessa syödä.

Yrityksessä oli kolmen kaverin vadelma-valkosuklaajäätelön kopio. Jos olette maistaneet, tiedätte, mistä puhun. On niin hyvää, että järki pakenee päästä. Parasta jäätelöä mitä Suomesta saa, maistuu juuri sille, mille luvataankin.

Jäätelönteossa jäi ylimääräiseksi valkuaisia, joille oli keksittävä käyttöä. Niistä tekaisin ranskalaista suklaamarenkia, josta ohje on jo aiemmin julkistettu. Marengin paistamisessa parasta on tuoksu. Ja tietenkin lopputulos onnistuessaan on maukasta. Mutta kaikken nautinnollisinta on uunista tuleva tuoksu, joka leviää koko kotiin; tumman suklaan ja sokerin liitto.

Voilá

Ranskalaista suklaamarenkia, vadelmavalkosuklaajäätelöä ja vadelmamelba

Puuhamaa esittää eläintaidetta

Tomaattikeitto picnicin tapaan

Anni halusi tomaattikeiton reseptin. En ole pitänyt omaa keittoani kovin salonkikelpoisena, eikä siitä ole ollut olemassa mitään erillistä ohjetta. Sellainen oli nyt siis kirjoitettava. Kirjoitusprosessin edetessä kävi ilmeiseksi, että meilläkin tehtäisiin tomaattikeittoa.

Resepti on yksinkertainen ja siinä on pyritty toisintamaan Picnicissä muinoin ollutta fetatomaattikeittoa, joka yhtäkkiä karusti lopetettiin ja jätettiin fanit nielemään pettymystään tiskille.

Tässä tulee resepti tämänpäiväisen keittelyn mitoilla. Mitään tarkkoja määriä ei oikein ole, koska aineksia lisätään tarpeen mukaan juuri sen verran, että soppa on maukasta. Ja hei, ei aina tarvitse panostaa käyttämällä tuoreita tomaatteja. Purkista saa ihan yhtä hyvää.

Tomaattikeitto fetalla ja suurella rakkaudella

Tomaattimurskaa, esim sitä josta kohistiin (mutti tms) 1 prk tai enemmän (laitoin 2 prk)

punaista paprikaa 1 iso kuutioina
oliiviöljyä
valkosipulia pari kynttä...tai viisi

sipuli

suolaa

sokeria

oikeaa fetajuustoa, ei mitään salaattipörinöitä vaan aitoa tavaraa Citymarketin juustotiskistä ½ - 1 levyä aitoa fetaa

basilikaa
mustapippuria

Kuullota silputtuja sipuleita oliiviöljyssä, kunnes pehmenevät

Lisää joukkoon silputtu paprika, jatka kuullotusta hetki

Humauta sekaan tomaattimurska, pienennä lämpöä kun roiskuu muuten...

Lisää sokeria ainakin 1 tl, voi laittaa enemmänkin,  pyöristää tomaatin makua. Huom! Älä liioittele sokerin kanssa. Kun soppa on viittä vaille valmis, tarkista maku ja lisää sokeria jos tarvitsee.

Nyt tulee se juju: Anna kiehua hitaasti niin kauan kuin maltat. Mitä kauemmin porisee, sen parempaa tulee. Ainakin tunti. Tai kaksi. Lisää vettä jos kovin meinaa haihtua. Vettä voi laittaa muutenkin siten, että on omaan makuun sopivan ohutta.

Kun on porissut ainakin sen tunnin hissukseen, lisää fetajuusto murusina ja basilika silppuna. Tuore on parempaa, mutta kuivattukin käy. Lisää suola vasta ihan lopuksi jos tarvitsee, koska juustosta tulee suolaa. Tarjoa keiton kanssa vastaraastettua parmesaanijuustoa ja tuoretta basilikaa sekä rapeaa leipää.

Juuri

Kävimme juhlistamassa uutta vuotta ravintola Juuressa . Ruoka oli aivan ällistyttävän hyvää, sitä lajia, että alkaa hykerryttää kun on niin hyvää.

Alkuruoaksi oli sapaksia, joita suositellaan otettavaksi useampia niin pääsee maistelemaan joka sorttia. Meillä oli yhteensä kuusi suussa sulavaa makuelämystä.

Prässättyä porsaankylkeä ja muikkua; 10 tunnin naurista, mustaleimaa ja pellavaa; Hanhirilletteä, karpaloa ja selleriä

Vasemmalta: Hanhenmaksapateeta, omenabriossia ja jaloiinaluumuja; Graavattua kirjolohta; Haukiperunamakkaraa, tartarmajoneesia ja kuivattua suolakurkkua

Pääruokana oli molemmilla lihaa. Annoksissa oli reilusti suolaa, mikä tuollaisissa ravintola-annoksissa on ihan ok, kun ei niitä joka päivä kuitenkaan syödä.

Peuraa kolmella tavalla

Hanhea Valkealasta, hernebliniä, hapankermaa ja hillottua kanttarellia

Sitten olikin jo aika siirtyä jälkiruokaan. Meillä on vähän huonoja kokemuksia tyrnistä, mutta tässä suorituksessa oltiin kaukana tyrnille meidän mielestä tyypillisen kompostin mausta ja hajusta. Minä rakastin omaa annostani, koska minua ei ole lapsena aivopesty inhoamaan mustaherukkaa, kuten suurinta osaa sukupolveni lapsista, jotka ovat joka käänteessä saaneet juoda mehua mahansa täydeltä.

Tyrni-juustokakkua, tyrniä, tuorejuustoa ja piimäskonssia

Mustaherukkafransipaania, herukanlehtisorbettia ja mantelimarenkia

.

Oli erittäin mukava ja onnistunut ilta. Asiaa auttoi myös hyvä palvelu ja se, että saimme ostaa puolikkaita annoksia viinejä, joten makuaisti oli tallella vielä jälkiruoalla (toisin kuin viime vuonna...). Tarjoilija kertoili viineistä sopivasti, mieleen jäi jälkiruokaviinini, joka oli syntynyt sattumalta, kun tynnyrissä olikin ollut liikaa hometta. Ainoa keino tämän ruokaviiniksi aiotun viinin pelastamisessa oli ollut lisätä reilusti sokeria joukkoon, jolloin viinistä oli tullut jälkiruokaviini. Ja tämä oli kyseisen tuottajan ainoa erä ikinä kyseistä viiniä, koska vahingosta oli viisastuttu ja homeongelma oli poistunut. Tässä yhteydessä olisi kyllä ollut palvelus kaikille, jos vihre olisi pyritty toistamaan, oli nimittäin erittäin maistuva lopputulos.