Tuulen viemää

Meillä oli perjantaina kymmenvuotishääpäivä ja olin sitä varten järjestänyt pientä puuhaa. Lähdimme siis kello 18 kohti Malmin lentokenttää, varusteina ulkovaatteet. Mikey olikin jo epäillyt jotain lentämiseen liittyvää, eikä omien sanojensa mukaan ollut ollenkaan yllättynyt siitä, mitä oltiin menossa tekemään. Oli tiennyt sen jo aamulla. Terveisiä vaan, että kannattaa laittaa saman tien veikkaus vetämään!

Lentokentältä lähdettiin bussilla kohti määränpäätä, joka tällä kertaa sattui tuulensuunnan vuoksi olemaan Mäntsälä. Siellä ajetaan pillurallia. Muista asioista se ei taida olla tunnettu.

Lähtöpaikalla piti olla reilusti tilaa, joten tämmöinen kirkon ja urheilukentän ja kirjaston vieressä oleva läntti oli kuulemma sopiva. Teinitytöt yrittivät pitää kiinni paikoistaan, mutta tajusivat lopulta siirtyä istumaan johonkin muualle, ettei tekotukat kärvenny.

Pojat joutuivat hommiin, koska kyyti piti laittaa itse valmiiksi. Ilman maksavien asiakkaiden osallistumista kyytiä ei saisi ilmaan ollenkaan, mikä oli minun mielestäni aika...yllättävää. Olihan siinä kiva nähdä, mitä tehdään ja miten tehdään, mutta kun euroja oli ladottu tiskiin niin se vaikutti vähän väärältä.

No niin, itse asiaan siis. Kuumailmapallon kori purettii peräkärrystä ja raahattiin sopivaan kohtaan. Mukaan kannettiin myös säiliöt, painavia, sekä metallihäkkyrä polttimoineen ja itse pallo.

Pojat kantaa polttimohäkkyrää paikalleen. Kori on ihan oikeaa koria, alareuna on lehmännahkaa ja pohjassa paksu vaneri. Korin päässä olevia aukkoja käytetään portaina kun kiivetään sisään ja ulos. Korissa on neljä karsinaa, yhteen mahtuu 3-4 kaveria.

Kori laitettiin kipsalleen, että polttimot osoittivat täyttövaiheessa oikeaan suuntaan. Punainen tuuletin puski ilmaa pallon sisään ja sitten kun pallo oli tarpeeksi täynnä, alettiin käyttämään polttimoita, että kuuma ilma nostaisi pallon.

Kuski kuljeskeli pallon sisässä puhallusvaiheessa ja oikoi ryppyjä pois, jotta täyttyy nopeammin

Tässä vaiheessa alettiin laittaa kuumaa ilmaa sisään. Kysyin, että eikö kangas pala, millä se on käsitelty? Ei millään ja kyllä se joskus palaa ja sitten paikkaillaan. Silkkiä kai tuo on, koska tekokuitu roihahtaa kerralla tuhkaksi.

Kuvassa on hääparin toinen osapuoli ja ehkä bestman. Pariskunta aikoi siis mennä pallossa naimisiin, tämä oli toinen yritys. Vihminen peruuntui edellisellä viikolla sään vuoksi. Kippoon mukaan läksi siis parin lisäksi kaksi todistajaa, eli kaaso ja bestman sekä tuomari ja kuski. Morsianta selvästikin hirvittää se, miten hän pääsee kyytiin elegantisti niin, että  rusettimarsu ei vilahda.

Lisää pökköä pesään!

Ja sinne menivät. Lähtö tapahtuu tosi nopeasti. Koriin pitää kiivetä pikavauhtia ja sitten ollaankin jo korkealla. 

Jätän välistä kaikkien muiden pyllistelyt koriin kiivetessä ja oikaisen sen verran, että lähtö on nyt suoritettu ja Mäntsälän kirkko siinä uljaasti maamerkkinä tojottaa. Nousuvaiheessa ei oikeastaan pelottanut, vaikka joku osa aivoista yrittikin sanoa, että nyt olisi syytä pelätä. Oli vähän outo fiilis.

Taajama-aluetta. Tai keskustaa. Kuka tietää.

Ufojen peltokuviointia. Ei kovinkaan mielikuvituksellisia muotoja.

Siellä menee yksi meidän neljän pallon retkueestamme. Maisemat olivat kauniit.

Auringonlaskua

Mäntsälässä taitaa olla joku juttu, että kaikilla on uima-allas. Ainakin kolmessa talossa näkyi. Ei siellä hirveästi sen enempää taloja olekaan:)

Aurinko laskee horisonttiin ja alla virtaa Mustijoki

Nytpä ollaan jo laskeuduttu jonnekin Pornaisten takapelloille. Kuski osui keskelle tietä juuri niin kuin oli suunniteltu. Poiskipuamispaikat olivat kylläkin korin päissä, joten ojassa likoamisen välttämiseksi pojat käänsivät koria toisin päin. Alasmeno oli kyllä yhtä nopeaa kuin nousukin, välillä saatiin varoitusta, että jos puiden latvoihin vähän osutaan, niin se on normaalia. Kävyt olisi voinut kerätä mukaansa kuusista. Laskeutumisen jälkeen pallo siirrettiin pellolle ja tyhjennettiin ja pakattiin yhteisvoimin. Sitten juotiin skumppaa ja saatiin diplomit.

Lennolla opin, että hevoset pelkäävät polttimoiden ääntä, lehmät ovat uteliaita. Eräs koira läksi juoksemaan pallon perässä pitkin peltoa ja ehti tulla reilun puoli kilometriä ennen kuin päätti luovuttaa ja palata kotiin. Pallossa ei tuule, koska mennään tuulen mukana.

Kuski kertoili, että laskeutumaan on jouduttu mm. Korkeasaaren vuohiaitaukseen. Ja näimmepä kaksi päivää myöhemmin, kuinka he laskeutuivat meidän kodin viereiselle pellolle.

Kivaa oli siis ja toivottavasti puolisokin muistaa tämän hääpäivän nyt vähän paremmin kun oli erikoisaktiviteettia. Meillä oli tuuria, että päästiin juuri hääpäivänä lentoon, muilla oli 3 - 5 yritys menossa kun säät eivät olleet suosineet.