Kesäpäivä synttäreiden merkeissä

Kummityttömme Iiris täyttää täräytti tänään 2 vuotta. Vietimme vauhdikkaita kemuja auringonpaisteessa ja päivä oli mukava, vaikka matkalla olikin vähän vastoinkäymisiä.

Tein synttärisankarille kakun, jossa Ti-ti-nalle ratsastaa leppäkertulla. Tämähän meinasin tyssätä heti alkumetreillä, kun kakkukaupasta ei saanut sokerikuorrutetta, piti laittaa ideat uusiksi. Pari päivää tuumittuani tein löytöretken Prismaan, josta kuorrutetta sai ja projekti saattoi alkaa. Kakusta tuli ulkonäöltään varsin kelpo, ja tyytyväisenä pakattiin se autoon.

Aurinko paistoi, autossa ei ollut silti liian kuuma ja koiratkin rauhoittuivat takapenkille mukavasti. Radio soi. Jossain siellä, mistä alkoi 120 nopeusrajoitus, alkoi autosta kuulumaan myös joku toinen ääni. Ensin hiljempaa. Sitten kovemmin. Oli pakko pysähtyä huoltsikan pihaan. Mikey ropelehti autoa sillä aikaa kun kipaisin Motonetiin kysymään lähintä huoltamoa, ja sitä, missä me oikein ollaan. Ohjeet saatiin ja ajoimme reilun kilometrin huoltamolle.

Esitin asiani mustapaitaiselle kaverille, joka tuumasi, että ehditään jossain vaiheessa katsomaan, mutta ei nyt. Onko aikaa odottaa? Ei ole, autossa on kaksi koiraa, ollaan menossa synttäreille Turkuun ja kakku on tavaratilassa. Setä tuumasi, että ahah ja kipaisi hakemaan sellaisen kaksimetrisen tyypin, joka lupasi katsoa autoa heti. Kysyi, että mikä on vikana? Kerroin, että autosta lähtee helvetillinen ääni. Mikey toisti vian myöhemmin sanasta sanaan, jolloin hujopin oli uskottava, että ääni on todellakin helvetillinen:)  Puoli tuntia myöhemmin olimme uudelleen tien päällä, lasku oli alle 50 euroa. Hyvää palvelua, sanoisin.

No juu, sittenpä ajeltiin perille ja kaivettiin kakku peräkontista. Ja rikkihän se oli siinä matkalla mennyt. Minun täydellinen leppiskakkuni!!! Onneksi se sentään oli ihan hyvän makuinen, eikä synttärisankari ainakaan tuntunut häiriytyvän läsähtäneestä ulkonäöstä vaan paineli innoissaan menemään paljain jaloin nurmikolla. Itse en ollut ihan niin urheiluhenkinen ja tästä rikkoutuneen kakun tarjoilemisen tuskasta päästään hyvässä lykyssä ohitse viidessä vuodessa, ilman pysyviä traumoja.

Jotenkin siinä kaikessa hötäkässä jäi valokuvien ottaminen kokonaan väliin, koirat vilistivät jaloissa ja Villi käytti säälimättä hyväkseen herkkupöydältä pudonneita antimia. Ja se Nean pitsa, ihan oikeasti, se oli niin hyvää, että onneksi en osaa tehdä samanlaista, meillä ei muuten mitään muuta syötäisikään. Mikey puhalteli saippuakuplia enemmän kuin yksikään lapsi ja Lumo jahtasi niitä kummissaan.

Muutama kuva otettiin onneksi ennen lähtöä, joten on olemassa todisteita siitä, että kakku on joskus ollut ehjä. Pieni sotku taustalla kuuluu asiaan, sillä luova työ ei jätä sijaa siivoukselle.

Leppiskakku sisältää raparperikiisseliä, tuoreita mansikoita ja valkosuklaavaahtoa. Hieman takatuupparissa oleva karhu esittää Titinallea, jonka jalat olivat tässä(kin) vaiheessa irrallaan. Juhlahumussa Titi juhli liian kovaa, siltä irtosi jalkojen lisäksi molemmat korvat, nenänpää ja napa. Alkoi näyttää mursulta.