Kesäkoirat kesäturkeissaan

 Meidän kesäkoirat on nyt pesty, melkein takuttomia ja täysin haisuttomia otuksia. Lumo 9 kk syö pienen irvistyksen kanssa esimerkiksi punaisia viinimarjoja ja hyvällä ruokahalulla nektariinia. Villi syö mitä vain, jos se on sen mielestä hyvää. Tonnikalanameilla molemmat saa sekaisin.


Lumo yrittää edelleen lämmitellä Villiä läheisempään yhteiselämään. Se haluaisi nukkua vierekkäin, ihan vaan joskus. Ja ulkona se kiilaa kovalla tuulella ihan Villiin kiinni kuin sanoen, että ollaan näin niin ei palella niin paljoa. Villi omalla olemuksellaan viestittää, että ei tarvitse olla. Välillä Lumo hivuttautuu nukkuvan Villin viereen, ja siinä ne pötköttelevät lähekkäin, kunnes Villi herää ja häviää äkkiä paikalta. Ennen kuin kukaan näkee. Äiti joskus kyselee, että eikö ne tykkää toisistaan. Kyllä ne tykkää, mutta Villin tykkääminen on sillä tavalla etäisempää:) Pesupäivien tapahtumatkin kertovat jotain. Tiukan paikan tullen ne ovat erottamattomia.

Villi pesun jälkeen kuivattuna naamaa lukuunottamatta, ennen trimmiä. Huomaa hännän asento...

Muistakaa, että Villi suorastaan rakastaa kameraa. Sitä ei ole kidutettu tai hakattu tai henkisesti pahoinpidelty juuri ennen kuvan ottamista. Sillä ei ollut edes takkuja, joten ei ole kammallakaan tukistettu. Silti ilme on mitä on.

Trimmasin ja kuivasin Villin yläkerrassa ja lapsiportti oli kiinni. Lumo huusi kilpaa föönin kanssa alhaalla. Se kiljui, uikutti ja myös ulvoi täyttä kurkkua. Olisi voinut luulla, että Villiä ollaan kiduttamassa, niin hädissään se oli. Ja voi sitä riemua, kun Villi, vastoin kaikkia todennäköisyksiä, selvisikin koettelemuksesta yhtenä kappaleena!

Seuraavana päivänä pesin Lumon. Ajattelin, että onneksi nyt ei tarvitse kuunnella eläimellistä älämölöä, Lumo kyllä kiemurtelee pestessä ja yrittää karkailla ovelle, mutta se on hiljaa. Kun pesu oli ohi, päätin poikkeuksellisesti kuivata Lumon. Tämä sujui yllättävän mallikkaasti (istuin keskellä yläkerran aulaa ja koira juoksi ympäriinsä yrittäen päästä tuulta karkuun, ja minä sohin fööniä sen perässä), kunnes alakerrasta alkoi kuulua kummallisia ääniä. Villi siellä suoritti vastapalvelusta edellispäivän myötätuntometeleistä, ja vinkui ja ulisi sen minkä ehti. Jossain vaiheessa Villi tajusi tulla yläkertaan lapsiportin taakse istumaan portaalle ja molemmat rauhoittuivat saman tien. Lumo lopetti ravaamisen ja väistelyn ja Villi napotti hiljaa portaalla ja katseli rauhassa.

Tämä on Lumo eikä mikään lattiariepu. Lumo nukahti keskelle kulkuväylää, koska sillä oli liian jännä päivä. Ensin oli pesua, johon kuului lähes hukkuminen (vesi hipaisi nenää) ja sitten piti käydä Sarin luona kylässä, kyttäillä kissoja ja kakkailla lattialle kun ihmiset söi. Lumo on myös karvalankamattojen täsmäkuseskelija, uhka ei ole mahdollinen, vaan väistämätön.