Kuvioneule koiralle

Päätin tarttui pitkän epäröinnin jälkeen puikkoihin ja tehdä koiran kuvioneuleen. Viikonloppu siihen meni ja Heidiltä piti kysellä apuja, mutta ei se nyt niin vaikeaa ollut, että lankakaupan tädin olisi kannattanut naureskella. Kun neulominen alkoi olla jo loppusuoralla niin uskalsin jopa vähän muuttaa kuviota (eli ote vähän herpaantui enkä jaksanut enää lukea ohjetta niin tarkkaan) koska minun vaaleanruskea lankani on niin vaalea, että huonosti se valkoisen vierestä erottui.

Tietenkään neuletta ei voinut kokeilla tekovaiheessa, joten siitä tuli liian lyhyt. Villi ei oikeastaan  tykännyt kokeiluvaiheesta ollenkaan, koska kaulus on niin napakka, että melkein alkoi koiralla silmät pullottaa päässä. Ainakin Villistä tuntui siltä. Kokeillessa kuitenkin paljastui, että ne suunnittelemani pitkät lahkeet saa unohtaa, koska neule on sen mallinen, että koira ei enää pääse ulos siitä jos on kokopitkät lahkeet. Joten neulon siihen varmaan sitten sellaiset lyhyemmät lahkeet niin on vähän helpompi irrotella lumipaakkuja karvoista ulkoilun jälkeen.