Lumo muutti meille lauantai-iltana. Kotimatka meni hyvin leppoisasti nukkuessa vaikka se olikin pennun ensimmäinen automatka. Kotona elämä on ollut aika tylsää sellaiselle, joka on ollut koko pienen elämänsä isossa laumassa ja nyt ainoa laumakaveri ärisee, murisee, juoksee karkuun ja hyppää sohvalle ulottumattomiin. Ja eteisen peilissä vilahtava ihana pieni koira menee aina piiloon kun sitä lähestyy, samoin se, joka asustaa tv-tason sisällä. Eli kaverit on vähissä ja pitäisi oppia olemaan omissa oloissaan.
Tuommoinen on aika surullista ja raskasta katsottavaa. Onneksi Lumo leikkii itsekseen leluillaan ja keksii kaikenlaista ajankulua. Villiä ei voisi vähempää kiinnostaa ja kerran pisti toisen jo niin matalaksi, että pentu huusi kauhuissaan pitkään. Villi ei ole varmaan vuoteen istunut sylissä tai läähättänyt niin paljon kuin parina viime päivänä. Nyt molemmat onneksi nukkuvat ja on rauha maassa.
Tänään olisi aikeina kokeilla ulkoilua. Ja harjoitella kaulapannassa kävelemistä. Huomenna parivaljakko jää neljäksi tunniksi yksin. Nähtäväksi jää, onko meillä sen jälkeenkin kaksi koiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti