Käytän ihan hirveästi puheessa sanontoja ja sananlaskuja. Ja tykkään kovasti aforismeista. Vaikka ne usein ovatkin hieman kankeita ja suuhun sopimattomia niin silti niitä on kiva käyttää. Joskus on huulilla käväissyt asiakkaan valitusta kuunnellessa yksi jos toinenkin Mankelin sananlasku, mutta kiltisti olen niellyt ajatukseni ja pitänyt suuni kiinni. Ja silloin muinoin kuin häitä järjesteltiin, oli hirveä kiusaus laittaa hääkarkkeihin (hääkarkkeihin...! Häitä ei voi järjestää ilman hääkarkkeja) enemmän semmoisia oman tyylisiä aforismeja kuin niitä liirum laarum rakkaus voittaa kaiken. En uskaltanut, nyt tuntuu siltä, että olisi pitänyt.
Tässä joitakin suosikkejani aforismeista:
- Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua
- Kuolema kuittaa univelat
- Pakkanen lannistaa nudistin
- Minulla on varaa olla väärässä
- Mitä pimeämpää, sitä helpompi olla tähti
- Kun väittelet idiootin kanssa, pidä huoli ettei hän tee samoin
- Terveys on pohjimmiltaan hitain tapa tehdä kuolemaa
- Mahdollisuus että joku katselee sinua on suoraan verrannollinen toimintasi typeryyteen
- Turvallisuus on tunne, joka sinulla on, ennen kuin olet tajunnut tilanteen (vrt. Elimäki: Aatsa)
- Se, joka itsensä ylentää, se alenee
- Kaikkea löytää, kun ei kulje kädet taskuissa
Näille on yhteistä se, että ne laittavat jotenkin ajattelemaan asioita uudella tavalla. Aforismeille on yleistä se, että kun on kiire ja yrittää keksiä sopivaa tekstiä vaikkapa korttiin, ei tule mitään järkeviä mieleen. Vika voi olla myös siinä, että yksikään suosikeistani ei kestä hääonnittelukorttia. Vai mitä tuumisitte itse, kun rankan hääpäivän jälkeisenä aamuna alkaisi lueskelemaan hymy huulilla ja vähän vasyneenä saamiaan kortteja ja Tiina-serkulta pamahtaisi kauniin ruusukortin välistä teksti "Kuolema kuittaa univelat. Onnea juhlapäivänänne."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti