Arkielämää

Pitkän hiljaiselon jälkeen mun tietsikka on nyt vihdoin kunnossa taas! Tähän väliin on mahtunut vaikka mitä, pääosin aika menee koirien touhuja ihmetellessä.

Villi on nyt tottunut Lumoon jo varsin hyvin, aamuäreyttä on aina ilmassa, mutta kenelläpä ei? Asioita on jaettava ja jako menee niin, että Lumo omii Villin lelut ja Villi syö Lumon luut ja eväät. Näppärää. Lumo osaa jo kiivetä portaita ylös, todistettavasti on kerran osannut tulla myös alas. Portaita opeteltiin kiipeämään salaa, kun reitti lapsiportin ohi oli ensin keksitty. On myös maisteltu useampaan otteeseen lattialistaa, paskottu verholle, roikuttu verhossa kuin Tarzan konsanaan, purtu ihmisiä käsistä/sormista/varpaista/korvasta/kaulasta, you name it, käyty ulkona ja jopa pissitty ulos, maisteltu joulukuusta, katsottu telkkaria, riehuttu yksin ja Villin kanssa, vähän kokeiltu johtojen ja Villin  puremista ja käyty eläinlääkärissä ja pesulla. Siis sitä ihan normaalia koiranpennun elämää!

Minä ja Mikko ollaan raivattu kakkoja piilopaikoista, jynssätty pissejä lattiasta, juostu varastetun sukan/lapasen/alusvaatteen perässä, juostu koiran perässä kun se on ahtanut suuhunsa jotain kiellettyä (jota ei edes pitäisi olla missään), komennettu toistuvasti  ilman merkittävää vaikutusta, estelty karkaamasta/puremasta, viskattu leluja, raivattu leluja, raivottu, naurettu välillä vedet silmissä, otettu valokuvia, joista sadasta onnistuu yksi. Siis varmaankin sitä normaalia pennun omistajan elämää?

Tässä pari onnistuneempaa otosta ikiliikkujasta. Kuvaajassa on tosin oltava vikaa, koska vaikka ikiliikkuja olisi tilapäisesti hyytynyt niin kuvat ovat silti pääosin epätarkkoja.

 Pesulla. Korvien koko on hurja.

Piilossa. Ymmärrettävistä syistä Villi ottaa välillä Lumon persauksesta kiinni kun pitäisi osua valkoiseen kanaan.

Joulutunnelmissa porkkanalaatikon kimpussa

Matolääkettä edeltävissä tunnelmissa. Tämän kuvan nimi voisi olla myös "Kun ruoka loppui jouluna kesken". Pitänee ostaa suurempia kattiloita.

Turilas ja jäärä. Villi oli molempia (mennyt aikamuoto viittaa ikävään trimmauksen aikana sattuneeseen tapaturmaan, jonka seurauksena Villi on nyt hieman homssuinen, myös vähän kalju ja jäärä). Villin viehtymys elektroniikkaan on kyltymätön. Tällä kertaa suojeluksessa on kaukosäädin. Villi ei koskaan pure elektroniikkaa pentuajan traumaattisen laturista saadun sähköiskun vuoksi varmaankin, mutta se pesii mielellään esim. puhelimen päällä, jotta sen löytäminen olisi hieman haastavampaa.

Tämän kuvan perusteella kukaan ei taaskaan usko, miten ehtiväinen kaveri Lumo on. Lumon motoksi on muodostunut Harry Potteristakin tuttu "Ilkityö onnistui" (kelmien kartta ja silleen jos joku ei muista). Aina on jotain mielessä, ja jos ei ole niin sitten on taju kankaalla ja unta pallossa.