Niin että mitä siinä purkissa onkaan...

Seuraava teksti on Juha Vuorisen kirjasta Romaanikerjäläinen, jossa hän kertoo eräässä jutussaan siitä, kun teki radio-ohjelmaan pilapuheluita. Juttu on suora lainaus ja melko pitkä sellainen (en tiedä onko sellainen sallittua vai ei, mutta niin kauan kuin herra Vuorinen ei henkilökohtaisesti pyydä tätä poistamaan niin saa olla). Kyseinen katkelma on puhelusta elintarvikemyymälään.

- Onko teidän säilykepurkeissa aina sitä, mitä niiden kyljessä lukee? kysyin asiallisesti.
Kauppias pyysi tarkentamaan omituista ongelmaani.
- Siis mitä on esimerkiksi sellaisen purkin sisällä, jonka kyljessä on ananasrenkaiden kuvia  ja kyljessä lukee: "Ananasviipaleita omassa liemessään"?
- No tietenkin ananasviipaleita, kauppias tuhahti.
Jatkoin uhrini hauduttamista tenttaamalla, mitä mahtoi olla sellaisissa purkeissa, joiden kyljissä oli kuvia persikan puolikkaista, lihapullista kastikkeessa tai murskatuista tomaateista? Kauppias alkoi uhkaavasti kyrpiintyä kysymyksiini.
- Eli niissä on aina sitä, mitä kyljessä sanotaan? kiirehdin varmistamaan.
- No tietenkin!
- Mutta kun minä näin teidän kaupassa myös sellaisen purkin, jonka kyljessä oli kultaisen noutajan pää ja siinä luki koiran liha-ateria, niin mitäkähän se mahtoi sisältää?
Kauppias alkoi huutamaan, ettei heillä tietenkään myydä koiranlihaa vaan niissä on riistaa sekä naudan ja sianlihaa.
- Mutta niissä ananaspurkeissa on kuitenkin ananasta? jatkoin grillaamista.
Kauppias oli iskemässä luuria korvaani, kun sain livautettua viimeisen kysymykseni:
- Ehditkö vielä kertoi, mitä mahtaa olla siinä pahvikotelossa, jossa on koiran kuva ja päällä lukee isolla Tassu?
- Kuule, koirankeksejä, tuut tuut tuut tuut

Luin kirjaa monta vuotta sitten kun olimme äidin kanssa lomailemassa Calpessa. Katkelma putkahti mieleeni kesken kauppareissun pari viikkoa sitten, ymmärrätte varmaankin miksi.

Tässä purkissa on pakko olla lapsenmaksapasteijaa!

Tiedonsiirron kehitysmaa: Norja

Olenko jo avautunut internetyhteyksistä? Jos en, niin nyt on ehdottomasti korkea aika. Jos olen, niin tässä on aihe, josta ei voi avautua liikaa :)

Suomessa homma pelaa hyvin, datakatto on melko tuntematon käsite niin kotiverkossa kuin mobiilissakin. Täällä myyjät vain pyörittelevät silmiään Suomen käsittämättömälle systeemille, koska täällä datakatto tulee vastaan joka paikassa.

Törmäsin siihen ensimmäisen kerran puhelinta hankkiessani. Tyrskähdin hysteeriseen nauruun kun prepaid paketti tarjosi 3 gigaa ja ilmaisia puheluita+tekstareita. 3???? Kolme? Mitä sillä voi tehdä? Vastaus on, että ei mitään, sillä ei tee yhtään mitään. Mutta hei, löytyy myös isompia tietenkin! Joillakin toimittajilla on jopa 20 gigaa. Parilla on 100. Sata alkaa olla jo ihan järkevä, mutta ihan oikeasti suomalaiseen systeemiin tottuneelle raja tuntuu vastenmieliselle. Pitääkö oikeasti kytätä, miten paljon nettiä käyttää?

Itse olen luuni tänne kantanut, joten pitää sopeutua. Otin puhelimeeni 8 gigaa ja toivon pärjääväni sillä kuukauden. Ostin myös mobiilinettiliittymän, jossa oli hyvät aparaatit mukana wlania varten. 100 gigaa (4G, maksiminopeus 80, Suomessa 150 vai oliko rajoittamaton?). Hinta nykykurssilla 75 €/kk. Hei kamoon, miettikää nyt! Yli seitsemän kymppiä siitä, että saat vahtia kuin haukka, että nettiä on jäljellä vielä kuukauden viimeisinäkin päivinä. Mutta ei auttanut, ostettava oli. 14 päivän perumisvara. Tuli tarpeeseen, koska signaali on niin heikko, että eihän tuolla systeemillä mitään neljä geetä asuntoon saanut. Eikä töihin. Bussissa se toimi:) Huomenna vien takaisin.

Tähän väliin on todettava, että kyllä täällä on osattu tehdä tästä asiasta hurja bisnes. Suomessakin tiedonsiirrolla tehdään rahaa vaikka käyttökattoja ei ole, tuskin mikään firma hyväntekeväisyyttä harrastaa. Maiden välinen ero on siinä, että täällä sillä tehdään törkeäasti rahaa. 

Nyt on siis kuitenkin pärjättävä vuokraisännän laajakaistalla. 20/10. Lataa hitaasti kun on monta käyttäjää, mutta kyllä tuolla pärjää. Kuitua ei ole tälle kadulle asennettu ja kaapelia ei ole. Näkymät ovat synkät.

Ja aina on löydettävä se positiivinen puoli asiasta kuin asiasta. Tässä se on se, että on radikaalisti vähennettävä interwebissä kulutettua aikaa. Netflix pannaan ja hankin oikean television. Tai etsin jostain niitä hevosia. Tai hankin kavereita.

Sähköä tupaan

Olen vitkutellut sähkösopimuksen kanssa, koska en vain osannut päättää kenet valitsisin enkä kunnolla edes ymmärtänyt mitä eroja sopimuksissa on. Koin asian hankalaksi, ja koska alkulukema oli kirjoitettuna vuokrasopimukseen ja jostain sähköä tuntui asuntoon tulevan niin ajattelin, että ehtiihän tuota.

Torstaina sain sähkölaskun. Öööö, olikos minulla joku sopimus niin ei... Mutta laskussa lukee, että koska et ole osannut päättää, niin sähkönjakelufirma on ottanut asiat osaaviin käsiinsä ja lähettänyt minulle laskun ja heidän omilla hinnoillaan. Minun tehtäväkseni jää valita mukana tulleesta listasta itselleni sopiva sähkön tuottaja ja tehdä sopimus heidän kanssaan. Tämä selvä!

Siispä oli paneuduttava uudelleen asiaan, asiaa vauhditti hieman se, että lasku oli jäätävä. Toivon sen johtuvan "kylmistä" ilmoista ja tasaantuvan, kun kesällä ei toivottavasti tarvitse lämmitystä. N. 46% sähköstä menee kuulemma lämmitykseen. Ei siis auta, vaikka istuisin pimeässä likaisissa vaatteissa ja käyttäisin vain yhtä haarukkaa kuukaudessa. Maksettavahan se on, ja tuntuu ihan turhalta nillittää laskun suuruudesta, mutta kun minulle kerrottiin laskun olevan kuukaudessa noin puolet siitä, mitä se nyt sitten oikeasti oli. Voe voe!

Oli mukava huomata, että kielitaito on parantunut reilussa kuukaudessa niin paljon, että sähköyhtiöiden diibadaapatekstien lukeminen sujui erittäin kivasti. Olen pohtinut ja laskenut ja miettinyt ja ja ja... huomenna teen sopimuksen.

Norjalainen sairausvakuutussysteemi

Lukijoiden pyynnöstä raotan vähän norjalaista lääkekorvausjärjestelmää siinä määrin, kun se on minulle avautunut. Seassa saattaa siis olla isojakin virheitä ja paremmin tietävillä on lupa oikaista.

"Kela" on olemassa. Kelakorttia ei. Asiakkaalla on jokin henkilötodistuksen tapainen mukanaan, kun lääkkeitä ollaan hakemassa ja sillä sitten mennään järjestelmään ja katsellaan tietoja. Mitään sellaista korttia josta näkisi korvaustiedot ei ole.

On olemassa sinisiä ja valkoisia reseptejä. Valkoisilla resepteillä määrätään lyhytaikaisia/kuurilääkkeitä. Niistä ei tule korvausta. Sinisillä resepteillä olevista lääkkeistä saa korvausta. Reseptilomakkeet ovat varmaankin joskus olleet eri värisiä, mutta nyt sinisen tunnistaa valkoisesta lääkärin kirjoittamasta korvauskoodista. eReseptillä ohjelma valitsee automaattisesti oikean reseptityypin. Lisäksi on vielä muutama muu reseptityyppi, mutta ne eivät ole erityisen yleisiä.

Asiakas maksaa lääkkeen hinnasta 38%:ia mutta ei yli n. 500 kruunua kolmea kuukautta kohti. Järjestelmä siis laskee tätä kuluerää itse, kuten Suomessakin lähiaikoina (jos ei ole jo tullut) tulee tapahtumaan. Kun summa on ylittynyt, ei makseta enää siinä neljänneksessä enempää sinisistä resepteistä. Kun on maksettu 4 x n. 500 kr asiakas saa kelalta vapaakortin, jolla sinisen reseptin lääkkeet saa ilmaiseksi. Nykykurssilla tuo vuosittainen summa on siis noin 200 euroa. Sinisille resepteille voi kirjoittaa myös vaippoja, lisäravinnejuomia, kasvorasvoja, neuloja ja lansetteja, you name it.

Vastuu lääkkeen/tuotteen tarpeellisuudesta on lääkärillä. Jos kyseessä on tuote, josta ei normaalisti tulisi korvausta niin asiakas voi saada kelalta erillisen todistuksen, jolloin lääke korvataan. Tämän vuoden alusta systeemiin tuli tiukennuksia, kun kela päätti olla korvaamatta enää vaippojen kanssa käytettäviä alushousuja. Mutta täällä asiakkaat eivät haise pissalle, koska virtsankarkailusuojat/vaipat saa valtion piikkiin. Tulee mieleen aika monta tilannetta, jolloin olisi toivonut, että Suomessa olisi sama systeemi.

Lääkärissä käydessä on omalääkärisysteemi. Valotetaan ensin sen verran, että terveyskeskuksia täällä ei oikeastaan ole. On sairaaloita, omalääkärit ja "päivystävä lääkäri". Omalääkärit ovat ryhmittyneet pieniksi lääkäriasemiksi, jotka saavat valtiolta tukea. Asiakas maksaa hoidosta suurin piirtein saman verran kuin Suomessa, ja valtio kustantaa loput. Omalääkärin saa valita itse. Sitä voi muuttaa 2 kertaa vuodessa, mikä on hyvä asia, koska "aloittelevan norjalaisen" on valittava niistä lääkäreistä joilla on vapaita asiakaspaikkoja. Lääkärit on netissä listattuna ja sieltä voi myös katsella, montako tähteä kukakin on asiakkailta saanut. Omalääkärillä on velvollisuus ottaa aina ensin vastaan omat potilaansa ja vasta sitten muut, jos aikoja sattuu jäämään. Hoitoon pitää päästä nopeasti, tästä en ole ihan varma, mutta enemmänkin puhutaan päivistä kuin viikoista. Jos tilanne on akuutti, voi mennä päivystävälle lääkärille tai täysin yksityiselle lääkärille. Kävin pistäytymässä erään lääkäriaseman aulassa ja näin siellä laitteen, jolla lääkärikäynnin pystyi maksamaan itse pankkikortilla saman tien.

Bergenin sää: Sitä ei voi kuvailla, se täytyy kokea!

Bergenin sää on oikukas kuin uhmaikäinen kakara. Tiedetään, että se räjähtelee vähän väliä, mutta ajoitus on aina vähän arvoitus.

Mikey naureskeli, kun raahasin häntä puoliväkisin takkiostoksille ennen Norjan visiittiä. Selitin, että kun keli on niin oikukas niin on oltava vedenpitävä takki. Juu juu, niin niin, oli kommentit. Takki ostettiin, vaikka sen haltija olikin sitä mieltä, että rahat menivät ihan hukkaan.

Mieli muuttui hetkessä ja kulutushysteria muutti sijoitukseksi. Bergen tarjoili jo heti toisesta päivästä alkaen koko kirjon säätiloja. Mikey oppi, että ei kannata ulos mennessä katsoa taivaalle ja lausahtaa "onpa kiva kun ei..." koska sitä viimeistä sanaa ei saa sanottua, ennen kuin on nenän päässä vesipisara. Mutta koska oli hyvät varusteet niin siinä ei pienet sateet haitanneet. Goretex-kengät hän joutui hankkimaan myös, koska olisi ollut hulluutta kävellä kaksi viikkoa sukat ja kengät märkinä.

Viime lauantaina oli pahin myrsky kahteenkymmeneen vuoteen. Se alkoi kehittymään jo päivällä, kun olimme ostoksilla Åsanessa  ja paheni iltaa kohti. Aamulla käytiin kävelyllä kun tuhojen laajuus kiinnosti. Tämä alue säästyi pahimmalta ja lähinnä aitoja oli kaatunut ja kattotiiliä irronnut. Kaupungissa oli irronnut kattoja (lööpeissä "Kerttu järkyttyi kun kotiin tulleessa oli naapurin katto omalla pihalla vastassa". No olisin minäkin vähän järkyttynyt, mutta kyllä se myrsky oli aika lailla selittävä tekijä, joten ei varmasti tällä kertullakaan päässyt menemään ohi että miksi se katto heidän pihassaan lojui :), meri oli tullut kaduille, puita kaatunut ja kaiken maailman tolppia putoillut autoihin. Siltojakin jouduttiin sulkemaan. Sitä voi itse kukin kuvitella, mitä 37 m/s tuuli saa aikaan, ja jos ei mielikuvitus riitä niin wikipediasta voi vilkaista tuulen nopeuksia ja myrskyluokituksia. Tuulesta aiheutuvaa meteliä ei meinannut uskoa todeksi, koska en ollut aiemmin kokenut sellaista. Kuin olisi ollut korvan juuressa monta jumbojettiä huutamassa. Päivällä tein tieteen nimissä purkkatestin ja sylkäisin purkan suoraan eteen päin ( ei kannata kokeilla voimakkaassa vastatuulessa, mutta sivutuuli on hyvä) ja lensi reilusti etuviistoon :D

Vasemalla etualalla oleva puu on siinä asennossa missä pitäisi noiden sähköjohtojen päällä roikustelevienkin olla.

Tässä on ollut uskomatonta onnea matkassa. Puu on kaatunut siten, että se ei juuri ja juuri hipaisekaan rakennustelineitä.

Näyttää siltä, kuin Voldemort olisi käynyt heiluttamassa suutuspäissään taikasauvaansa polulla..

Mikey mietti, että varmaan on sunnuntaiaamuna harmittanut auton omistajaa kun on lähtenyt kauppaan ja auto onkin aidan alla jumissa. Näin on varmasti käynyt kahdestakin syystä: Siksi, että auto on aidan alla ja siksi, että kaupat ovat sunnuntaisin kiinni:)

Koko myrskyepisodin kruunasi eilen illalla kuulunut jumalaton räjähdys ja välähdys. Luulin, että Mikeyn lentokone putosi alas, ajankohta oli juuri sopiva. Ei mitään niin vakavaa. Salama vain päätti räsäyttää viereiseen katuvaloon (selvisi tänään, kun yläkerran isäntä oli tutkinut vahinkoja) ja kirkkaalta taivaalta totta kai. Mitäpä sitä ennakkoon varoittamaan... Yläkerrasta meni netti poikki mutta muilta tuhoilta vältyttiin.

Ja vielä sokerina pohjalla, tänään on jo luvattu uutta myrskyä. Mikäpä tässä, sää on pukeutumiskysymys ;) ja sohvalla viltin alla ei tarvitse pelätä muuta kuin sähkökatkoa.

Fløyen

Fløyen näkyy taustalla. Tarkkasilmäisimmät voivat nähdä kuvasta myös vuorijunaradan valaistuksen ja vuoren laella olevat tähyilytasanteen.

Bergenin keskustassa on vuori nimeltä Fløyen. Sinne pääsee kiipeämällä tai funiculairilla (en tiedä, mikä aparaatin nimi on suomeksi, sellainen vuorijuna, joka kulkee järjen vastaisesti ällistyttävän jyrkkää mäkeä). Kävelemällä matka kestää infotaulun mukaan 45 minuuttia. Voitte arvata käveltiinkö, koska olen nyt tässä - edelleen hengissä- kertomassa tarinaa. Junalla siis mentiin molemmat suunnat. Päivä tälle retkelle oli mitä parhain, sillä vuorella oli runsaasti kaunista valkoista lunta, ilma oli tyyni ja ihmisiä liikenteessä sopivan vähän olosuhteisiin nähden.

Olen ajanut funiculairilla Lyonissa ja jossain muuallakin, mutta nyt jostain syystä tuli se fiilis, mikä joskus tulee, kun alkaa ajatella, miten lentokone pysyy ilmassa. Siellä jo mietitään, että mitäs ihmeellistä siinä on, mutta vaikka olenkin melko järkevä ihminen niin olen sitä mieltä, että lentokone pysyy ilmassa tasan niin kauan kuin siihen jaksaa uskoa. Siispä maisemien ihmettelyn lomassa keskityin tiiviisti siihen, että pääsisimme perille ehjin nahoin ja yhtenä kappaleena. Tullut vissiin katsottua muutama katastrofielokuva liikaa, mutta mielessä vilkahteli pikkuriikkisin hetkin juna syöksymässä alaspäin vaijerin katkettua, tietenkin höystettynä Myth Busters-tyyppisellä pohdinnalla siitä, olisiko vauhtia niin paljon, että juna käyttäytyisi kuin mäkihyppääjä hyppyrin nokalla vai veisikö maan vetovoima pelin 6-0. 

Perille kuitenkin päästiin ilman ongelmia. Mutta siitä se alamäki sitten alkoikin...ihan kirjaimellisesti. Oltiin jotenkin niin karmaisevan korkealla ja alla koko kaupunki, että iski jonkin asteinen korkean paikan kammo. Mukana ollut entinen poikaystävä reippaasti nojaili kaiteisiin kun itse kävin varovaisesti heiluttamassa kaidetta ja totesin, että askel taaksepäin on parempi valinta. Onneksi vuorella oli muutakin tekemistä kuin pelkästään näköalan töllistely, joten päätimme lähteä pienelle kierrokselle metsään. Oli oikein mukavaa ja pelkokin alkoi kaikota.

Luudat piiloon, täällä ei saa huispata!

Pelko on kuitenkin ihan terve piirre ihmisessä. Työkaveri kertoi, että Norjassa ei haluta liiaksi sotkea ympäristöä kaiken maailman aitauksilla ja puomeilla, ja asiat halutaan mielummin pitää luonnontilassa. Varsin ymmärrettävää. Mutta tästä seurauksena typeriä turisteja putoilee alas vuorten rinteiltä vuosittain. Himppusen meitäkin hirvitti, kun joukkue aasialaisia turisteja liukasteli lumessa kohti kaiteetonta reunaa. Sillä tavalla saa parempia kuvia. Kannattaa muistaa pitää sarjakuvaus päällä, niin saa talteen myös ne ilmeet, jotka seuraavat kaverin pudotusta.

Uusi vuosi

Hyvää uutta vuotta!

Meidät kutsuttiin vuokraisännille uuden vuoden juhlintaan. Oli parhaat bileet pitkästä aikaa. Meitä lukuun ottamatta vieraat olivat sukulaisia ja osoittautuivat erittäin mukaviksi ja puheliaiksi ihmisiksi. Joukossa oli myös yksi rakettipelkoonsa rauhoittavia popsinut Odin, joka veti sikeitä pöydän alla ison osan ajasta. Joukkoo mahtui myös pari miestä, jotka naurun remakan säestyksellä kertoivat menneisyydessään ryöstäneensä 120 apteekkia Norjassa. Nyt ne ajat ovat jo takana päin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut rikollinen toiminta, joten ei tarvitse tarttua luuriin ja tehdä ilmoitusta Interpolille.

Sinne jäivät vielä juhlimaan, meitä alkoi jo väsyttää niin paljon, että oli pakko vetäytyä alakertaan. Iltaan sisältyi monen sorttista herkkua ja mukavia juomia, paljon puhetta, naurua ja koirien taputtelua. Pääsin tutustumaan paremmin Teddyynkin, ja se osoittautui ennakko-odotuksistani poiketen loistospanieliksi, jolla on maailmankaikkeuden suurimmat etukäpälät ja pisimmät silmäripset. 

Eilen ihmetystä aiheuttaneet pienet naamiaisasuihin pukeutuneet ulkona liikuskelleet lapset saivat selityksen illan aikana. Täällä lapsilla on tapana pukeutua asuihin uutena vuotena ja soitella ihmisten ovikelloja ja sitten vaikkapa laulaa luikauttaa ja saada palkaksi namuja. Kuulosti meidän pääsiäisperinteeltä yhdistettynä halloweeniin. Kun kerroin, että meillä Suomessa pääsiäisen aikoihin pienet noidat koristelevat pajunvitsoja ja niillä pieksevät aikuisia palkkion toivossa, tuli tunne, että nyt jokin tässä tarinassa ei herätä luottamusta suomalaista kansanperinnettä kohtaan.