Paluulento Bergeniin kävi Kööpenhaminan kautta. Ihan kiva matka, ajallisesti ei pitänyt olla sen pidempi kuin Oslostakaan, mutta toisin kävi. Arvatkaapa mikä Tanskaan oli iskenyt? Ei ebola. Eikä sikainfluenssa. Vaan lumisade! Sen takia istuimme 50 minuuttia koneessa turvavöihin köyttäytyneinä kun pinkkiä jäänestoainetta ryöppysi pitkin ikkunoita.Mutta SAS ei ole koskaan myöhässä. Ymmärrän sääilmiön vaikutukset, mutta on hullua edes yrittää mainostaa yhtiötä moisella väitteellä varsinkin kun kertyneen kokemukseni mukaan kolmesta lennosta kaksi on ollut myöhässä.
Tanskan kautta matkustamisen hyvinä puolina listattakoon mahtavat ostosmahdollisuudet. Oli Illums Bolighusia ja Cuccia Victoria's secretistä puhumattakaan. Kiinnostus Kööpenhaminaa kohtaan ihan oikeana matkakohteena pelkän läpikulkumatkan sijasta kasvoi hieman. Lisäksi matkalaukut löysivät perille ihan itsekseen. Oslon kautta lennettäessä ne täytyy kuljettaa itse tullin ohi ja sitten vielä uudelleen droppiin. Mutta toisaalta maan sisäisellä lennolla kanssamatkustajilla ei liiemmin ole ruumaan laitettavia matkatavaroita, joten kassinsa saa matkalaukkuhihnalta nopeasti.
Finnair lentää kesäkaudella "suoraan" Bergeniin. Koneesta ei poistuta Tukholman välilaskun aikana, joten yhteys on hieman nopeampi kuin varsinaisella välilaskulennolla. Hinta on muutaman kympin korkeampi, mutta kotimaisehkon yhtiön tukeminen on sydämen asia.
Taksi kentälle maksaa vähemmän kuin kentältä. Noin 50 euroa saa siitä lystistä pulittaa, koska matka on suhteellisen lyhyt. Toinen säästää rahaa, toinen aikaa. Bussimatkan hinta on alle 20 euroa, mutta aikaa kuluu reilu tunti. Taksilla ajaa n. vartissa. Lentoja varatessa kannattaa kiinnittää huomiota lipun hinnassa siihen, että erityisen aikaisin/myöhään ei välttämättä kulje busseja ainakaan minun kotiini.
Varsinaista kokemusta siitä, mitä täällä kannattaisi tehdä, ei minulle vielä ole kertynyt. Sen verran tiedän paikallislehden perusteella, että eläintarhaan halajavan kannattaa suunnistaa johonkin toiseen kaupunkiin. Täällä on vain konetulella ammuttavia räjähdysvaarassa olevia mädäntyneitä rantavalaita ja kaupungin akvaario on niittänyt negatiivista mainetta maailmalla ja saanut toinen toistaan pöyristyttävämpiä mainintoja.
tiistai 30. joulukuuta 2014
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Piparintuoksuista joulunodotusta
Norjalaiset kauppiaat käyttävät melkein kaikki mahdolliset keinot hyväkseen, jotta asiakas muistaisi, että kohta on joulu, juhlista jaloin. Tätä avustetaan esimerkiksi lähettämällä läjäpäin mainoksia ihmisten koteihin, koristelemalla tavaratalot jouluisiksi ja niin edelleen. Semmoista ihan normaalia menoa. Melkein siksi, että joululauluja ei ole tarvinnut kaupoissa vielä kuunnella. En tiedä, miten on muualla maailmassa, mutta Suomessa ei tuoksu vastapaistetut piparit kaikkialla kuten täällä Norjassa. Sen sijaan Suomessa aloitetaan joulumusiikin soittaminen aina niin aikaisin, että korvat vuotavat puolen kuun kohdalla jo verta.
Mistä se piparintuoksu sitten tulee? No tietenkin siitä, että kaupoissa paistetaan pipareita. On uunit, taikinat ja muut pelit, mitä nyt voisi tarvita. Ja sitten niitä paistetaan. Ikeassa, keittiötarvikekaupoissa, ostareilla ja niin edelleen. Sitä en tiedä, kuka ne piparit saa syödä. Siinä huumaavassa vastapaistetun piparin tuoksussa on jotain taianomaista. Vaistomaisesti ajatukset alkavat ohjautua joulusuunnitteluun, vaikka olisi päättänyt, että mitään en osta, varsinkaan joululahjoja. Kieroja ovat siis nämä norjalaiset markkinointisuunnittelijat. Tai taitavia. Mikä taas voi olla sama asia.
Minulla on Ikeasta ostettu taikina odottamassa jääkaapissa. Ajattelin leipoa vähän pipareita ja selvittää samalla, voiko ikealainen piparitaikina olla hyvää. Ainakin taikina maistui hyvältä (jokainen piparimaisteri tietää, että taikinan syöminen on vähintään 80% koko huvista).
Kun piparit on paistettu, käperryn viltin alle sohvan nurkkaan ja kuuntelen vapaaehtoisesti joululauluja ja haaveilen ensi perjantaina olevasta Club for fiven joulukonsertista.
Mistä se piparintuoksu sitten tulee? No tietenkin siitä, että kaupoissa paistetaan pipareita. On uunit, taikinat ja muut pelit, mitä nyt voisi tarvita. Ja sitten niitä paistetaan. Ikeassa, keittiötarvikekaupoissa, ostareilla ja niin edelleen. Sitä en tiedä, kuka ne piparit saa syödä. Siinä huumaavassa vastapaistetun piparin tuoksussa on jotain taianomaista. Vaistomaisesti ajatukset alkavat ohjautua joulusuunnitteluun, vaikka olisi päättänyt, että mitään en osta, varsinkaan joululahjoja. Kieroja ovat siis nämä norjalaiset markkinointisuunnittelijat. Tai taitavia. Mikä taas voi olla sama asia.
Minulla on Ikeasta ostettu taikina odottamassa jääkaapissa. Ajattelin leipoa vähän pipareita ja selvittää samalla, voiko ikealainen piparitaikina olla hyvää. Ainakin taikina maistui hyvältä (jokainen piparimaisteri tietää, että taikinan syöminen on vähintään 80% koko huvista).
Kun piparit on paistettu, käperryn viltin alle sohvan nurkkaan ja kuuntelen vapaaehtoisesti joululauluja ja haaveilen ensi perjantaina olevasta Club for fiven joulukonsertista.
lauantai 13. joulukuuta 2014
Ihanan kallista!
18 palaa makeja, vihreä tee, kaakao, suklaafondant yht. 50 €. Mutta kaikki oli superhyvää. Kallista, no vähän, mutta en mä nyt joka päivä ravintolassa istu.
torstai 11. joulukuuta 2014
Pankki
Menin pankkii keskiviikkoaamuna kello 8.55. Pankki aukesi vasta yhdeksältä. Sisällä istui yksi virkailija. Ajattelin, että Shit! No eipä hätää, edelläni ollut iloisesti höpisevä nainen antoi ensimmäiseksi ottamansa vuoronumerolapun minulle ja otti itselleen vasta seuraavan, hänellä oli asiaa ensin pankkiautomaatille (pankissa ei luonnollisestikaan käsitelty rahaa). Loistavaa! Hyvä alku, mutta siitä se alamäki sitten alkoi.
Hei, haluaisin avata tilin.
Näytin henkkarin. Onko työsopimusta? Oli, mutta päätin kysyä, että mihin sitä tarvitaan. "Minun ei tarvitse vastata tuohon kysymykseen." Kiva, ei sitten. "Haluatko visakortin?" En halunnut.
Piti odottaa ja odottaa, printteri meni juntturaan ja paperia revittiin kaksin käsin ulos koneesta. Otettiin uutta tulostetta, tähän allekirjoitus. Kuuma.
"Nettipankkitunnukset tulevat postissa lähipäivinä". Entäs pankkikortti? Täti meni vaikeaksi, "sinähän et halunnut Visaa. " Jollainhan ne rahat on tililtä saatava, joten ystävällisesti kerroin, että en halua kallista luottokorttia, vaan pelkän debetkortin. Joka siis piti olla ilmainen nettisivujen mukaan. Tästä informaatiosta seurasi ähellystä, asetuksien muuttamista ja lopulta uusi tulostusrumba ja allekirjoitukset.
"Korttisi tulee myös postissa. Muista, että sen käyttäminen kaupassa on maksullista. Kortti maksaa tämän ja tämän verran, ehkä. Maksaminen tämän ja tämän verran muistaakseni. Visakorttia sinulle ei voida myöntää (kiitti siis että tarjosit sitä) ja henkkarista käyvän visan voit saada sitten kun olet asunut Norjassa vähän kauemmin". Tarkemmassa tiedustelussa paljastui, että viisi vuotta olisi sopiva aika. "Visakortin voit saada sitten kun olet käyttänyt jonkin aikaa debet-korttia." Eli siis pari viikkoa.
Tässä vaiheessa olin kauniisti sanottuna tilassa nimeltä "Mitä vittua!?" ja keräsin kamani ja lähdin. Loin hieman anteeksipyytävän katseen siihen oman vuoronumeronsa luovuttaneeseen naiseen, joka oli ystävällisyytensä ansiosta jonottanut 40 minuuttia.
Netissä siis luki, että tili, nettipankki ja maksukortti ovat maksuttomia. Ei puhuttu mitään siitä, kenelle niitä myönnettäisiin/ei myönnettäisi.
Oli hieman sellainen haistapaska-mieliala, joten päätin illalla tutustua muihin pankkeihin. Kävi ilmi, että Nordealla on ensinnäkin loistava chat-palvelu, josta saa ihan oikeasti hyviä neuvoja ja lisäksi rahan siirtäminen jo olemassa olevalle nordean tilille on maksutonta. Kysyin Benjaminilta, että mikä politiikka heillä on kuvallisen pankkikortin saamiseen ja heillä siihen riittää se, että on tili ja että on henkilötunnus. Ei kovin suuret vaatimukset siis. Ainoa ongelma on se, että Nordean konttori on keskustassa, mutta enköhän mä saa sumplittua itseni sinne edes joskus aukioloaikana.
Hei, haluaisin avata tilin.
Näytin henkkarin. Onko työsopimusta? Oli, mutta päätin kysyä, että mihin sitä tarvitaan. "Minun ei tarvitse vastata tuohon kysymykseen." Kiva, ei sitten. "Haluatko visakortin?" En halunnut.
Piti odottaa ja odottaa, printteri meni juntturaan ja paperia revittiin kaksin käsin ulos koneesta. Otettiin uutta tulostetta, tähän allekirjoitus. Kuuma.
"Nettipankkitunnukset tulevat postissa lähipäivinä". Entäs pankkikortti? Täti meni vaikeaksi, "sinähän et halunnut Visaa. " Jollainhan ne rahat on tililtä saatava, joten ystävällisesti kerroin, että en halua kallista luottokorttia, vaan pelkän debetkortin. Joka siis piti olla ilmainen nettisivujen mukaan. Tästä informaatiosta seurasi ähellystä, asetuksien muuttamista ja lopulta uusi tulostusrumba ja allekirjoitukset.
"Korttisi tulee myös postissa. Muista, että sen käyttäminen kaupassa on maksullista. Kortti maksaa tämän ja tämän verran, ehkä. Maksaminen tämän ja tämän verran muistaakseni. Visakorttia sinulle ei voida myöntää (kiitti siis että tarjosit sitä) ja henkkarista käyvän visan voit saada sitten kun olet asunut Norjassa vähän kauemmin". Tarkemmassa tiedustelussa paljastui, että viisi vuotta olisi sopiva aika. "Visakortin voit saada sitten kun olet käyttänyt jonkin aikaa debet-korttia." Eli siis pari viikkoa.
Tässä vaiheessa olin kauniisti sanottuna tilassa nimeltä "Mitä vittua!?" ja keräsin kamani ja lähdin. Loin hieman anteeksipyytävän katseen siihen oman vuoronumeronsa luovuttaneeseen naiseen, joka oli ystävällisyytensä ansiosta jonottanut 40 minuuttia.
Netissä siis luki, että tili, nettipankki ja maksukortti ovat maksuttomia. Ei puhuttu mitään siitä, kenelle niitä myönnettäisiin/ei myönnettäisi.
Oli hieman sellainen haistapaska-mieliala, joten päätin illalla tutustua muihin pankkeihin. Kävi ilmi, että Nordealla on ensinnäkin loistava chat-palvelu, josta saa ihan oikeasti hyviä neuvoja ja lisäksi rahan siirtäminen jo olemassa olevalle nordean tilille on maksutonta. Kysyin Benjaminilta, että mikä politiikka heillä on kuvallisen pankkikortin saamiseen ja heillä siihen riittää se, että on tili ja että on henkilötunnus. Ei kovin suuret vaatimukset siis. Ainoa ongelma on se, että Nordean konttori on keskustassa, mutta enköhän mä saa sumplittua itseni sinne edes joskus aukioloaikana.
Ulkomailla asumiseen liittyviä asioita
Norja on helppo maa toiselle pohjoismaalaiselle. Ei ole tarvinnut hirveästi paperisotaa käydä, vertauskohtana serbialainen kollegani, jolle kaikki on kaksin verroin hankalampaa. Lisäksi minulle sattui maailman mukavimmat vuokraisännät, joten mikäpä tässä ollessa. Saan postini yläkerran väen kanssa samaan postilaatikkoon, josta sitten otan omani. Serbialainen oli joutunut ostamaan oman postilaatikon. Ihan älytöntä!
Laillistus piti hakea, jotta ammattia voi harjoittaa. Se tarkoitti sitä, että kaikista todistuksista, laillistuksesta ja ties mistä papereista piti laittaa viralliset kopiot paikalliseen lääkelaitokseen. Jos paperit olivat suomeksi, ne piti ensin käännättää auktorisoidulla kääntäjällä. Tämä ei ollutkaan ihan simppeli operaatio, sillä sain tiedon erään todistuksen käännättämisen tarpeesta 2 päivää ennen lentoa. Jolloin minulla oli 1 päivä aikaa saada dokumentti käännettyä. Ja se onnistui!!! Rahaa prosessiin paloi jonkun verran, mutta tittididiiii, norjalainen laillistus on näpeissä ja saan työskennellä täällä vähintään vuoteen 2055. Loistavaa!
Norjalainen henkilötunnus tuli helposti, sillä sen sai verotoimistosta, joka oli sitten ilmoittanut jopa suomalaiseen postiin, että tämä tyyppi on nyt muuttanut. Postini on siis käännetty tänne, halusin tai en. Koska oleskelen yli 6 kk sain virallisen henkilötunnuksen. Normaalisti ulkkarit saa D-numeron, jonka avulla voi operoida verojuttuja tms, mutta esim. puhelinliittymää ei meinaa saada ostettua. Siksi on prepaid.
Josta aasinsilta sähköiseen maailmaan. Tiesitte varmaankin, että sivistysvaltion tunnistaa suomalaisenkaltaisista sähköpistokkeista. Norja on siis sivistysvaltio. Seuraava kriteeri on toimivat tietoliikenneyhteydet. Voitteko uskoa, täällä ei ole olemassa kännykkäliittymiin rajatonta tiedonsiirtoa! Ja liittymät maksavat ihan älyttömästi verrattuna Suomeen. Tosin puhelut ja tekstarit on sitten ilmaisia, mutta kuka pärjää jollain 3 GB:llä? Onneksi Netcom myy prepaidliittymiä, joilla voi ensin kokeilla, että riittääkö liittymä vai ei. Ja heillä on sekin hyvä puoli liittymässään, että sillä voi soitella Suomeen ilmaiseksi! Joten jos kaipaatte juttukaveria, niin onnistuu sekin! Mun asuntoon ei saa omaa laajakaistaa, koska tässä on jo yläkerrassa yksi, ja saan jakaa sitä. Ja. Se. On. Hidas. Tosin mä oon vähän striimannut netflixistä, yhdeksässä päivässä oli 30 GB käytetty. Onneks yläkertalaiset on olleet lomalla, väitin niille nimittäin, että mä en ikinä mitään netflixiä käytä. Joo en. Mitä nyt katsoin Gleen koko kauden parissa päivässä, Bonesista samoin, meni sinne joku elokuvakin tai kaksi ja vähän Topgearia päälle. Mut kun mulla ei ole telkkaria!* Onneksi selvitin ennen noita katselusessioita, että laajakaistassa ei sentään ole mitään datakattoa. Harkitsin omaa, mutta Mikey valisti, että nopeus tuskin lisääntyisi, sillä ne käyttäisivät samaa kaistaa tai jotain sen tapaista.
*Josta siis aasinsilta, tai ei edes mikään aasinsilta, mutta josta siis päästään telkkariin. Täällä on voimissaan vanha kunnon tv-lupatarkastaja -kulttuuri. Eikä mun telkkarista mitään näkyiskään kun mulla ei oo tv-lupakorttia ja boksia. Telkkari kyllä on, mutta en mä taida edes hankkia siihen kuvaa. Netti pelittää ihan kelvollisesti kuitenkin.
Skysskortti on matkakortti, johon voi ladata aikaa tai arvoa, kuten Suomessakin. Se piti tilata interwebistä ja sain omani ennätysnopeasti. Tänään aamulla päätin ottaa kortin käyttöön ja ostaa siihen 10 lipun paketin. Kuinkas kävikään, kuski myi minulle 16-19 vuotiaiden kuukausilipun. Joo, ei. Valitettavasti reklamaatioiden käsittely ei ole ihan yhtä nopeaa kuin kortin toimitus. Pitänee soittaa sinne, jos en jaksa kymmentä päivää odotella.
Pankki. Avasin pankkitilin kiireellä, sillä vuokra on edelleen maksamatta ja tilipäivä lähestyy. Menin lähimpään ja sitä varten oli oltava töistä poissa kun pankit ovat auki näköjään joka paikassa yhtä nihkeästi kuin suomessa. Pankkini on DNB. Se on paska. Maan tapa tuntuu olevan, että käyttääksesi omia rahojasi omalta tililtäsi joudut maksamaan pankkikortin käytöstä tietyn prosenttiosuuden ostosten loppusummasta. Ei käy. Periaatekysymys, varsinkin, kun Nordean korttini sattuu toimimaan ihan vallan ilmaiseksi, vaikka onkin suomalainen kortti.
Laillistus piti hakea, jotta ammattia voi harjoittaa. Se tarkoitti sitä, että kaikista todistuksista, laillistuksesta ja ties mistä papereista piti laittaa viralliset kopiot paikalliseen lääkelaitokseen. Jos paperit olivat suomeksi, ne piti ensin käännättää auktorisoidulla kääntäjällä. Tämä ei ollutkaan ihan simppeli operaatio, sillä sain tiedon erään todistuksen käännättämisen tarpeesta 2 päivää ennen lentoa. Jolloin minulla oli 1 päivä aikaa saada dokumentti käännettyä. Ja se onnistui!!! Rahaa prosessiin paloi jonkun verran, mutta tittididiiii, norjalainen laillistus on näpeissä ja saan työskennellä täällä vähintään vuoteen 2055. Loistavaa!
Norjalainen henkilötunnus tuli helposti, sillä sen sai verotoimistosta, joka oli sitten ilmoittanut jopa suomalaiseen postiin, että tämä tyyppi on nyt muuttanut. Postini on siis käännetty tänne, halusin tai en. Koska oleskelen yli 6 kk sain virallisen henkilötunnuksen. Normaalisti ulkkarit saa D-numeron, jonka avulla voi operoida verojuttuja tms, mutta esim. puhelinliittymää ei meinaa saada ostettua. Siksi on prepaid.
Josta aasinsilta sähköiseen maailmaan. Tiesitte varmaankin, että sivistysvaltion tunnistaa suomalaisenkaltaisista sähköpistokkeista. Norja on siis sivistysvaltio. Seuraava kriteeri on toimivat tietoliikenneyhteydet. Voitteko uskoa, täällä ei ole olemassa kännykkäliittymiin rajatonta tiedonsiirtoa! Ja liittymät maksavat ihan älyttömästi verrattuna Suomeen. Tosin puhelut ja tekstarit on sitten ilmaisia, mutta kuka pärjää jollain 3 GB:llä? Onneksi Netcom myy prepaidliittymiä, joilla voi ensin kokeilla, että riittääkö liittymä vai ei. Ja heillä on sekin hyvä puoli liittymässään, että sillä voi soitella Suomeen ilmaiseksi! Joten jos kaipaatte juttukaveria, niin onnistuu sekin! Mun asuntoon ei saa omaa laajakaistaa, koska tässä on jo yläkerrassa yksi, ja saan jakaa sitä. Ja. Se. On. Hidas. Tosin mä oon vähän striimannut netflixistä, yhdeksässä päivässä oli 30 GB käytetty. Onneks yläkertalaiset on olleet lomalla, väitin niille nimittäin, että mä en ikinä mitään netflixiä käytä. Joo en. Mitä nyt katsoin Gleen koko kauden parissa päivässä, Bonesista samoin, meni sinne joku elokuvakin tai kaksi ja vähän Topgearia päälle. Mut kun mulla ei ole telkkaria!* Onneksi selvitin ennen noita katselusessioita, että laajakaistassa ei sentään ole mitään datakattoa. Harkitsin omaa, mutta Mikey valisti, että nopeus tuskin lisääntyisi, sillä ne käyttäisivät samaa kaistaa tai jotain sen tapaista.
*Josta siis aasinsilta, tai ei edes mikään aasinsilta, mutta josta siis päästään telkkariin. Täällä on voimissaan vanha kunnon tv-lupatarkastaja -kulttuuri. Eikä mun telkkarista mitään näkyiskään kun mulla ei oo tv-lupakorttia ja boksia. Telkkari kyllä on, mutta en mä taida edes hankkia siihen kuvaa. Netti pelittää ihan kelvollisesti kuitenkin.
Skysskortti on matkakortti, johon voi ladata aikaa tai arvoa, kuten Suomessakin. Se piti tilata interwebistä ja sain omani ennätysnopeasti. Tänään aamulla päätin ottaa kortin käyttöön ja ostaa siihen 10 lipun paketin. Kuinkas kävikään, kuski myi minulle 16-19 vuotiaiden kuukausilipun. Joo, ei. Valitettavasti reklamaatioiden käsittely ei ole ihan yhtä nopeaa kuin kortin toimitus. Pitänee soittaa sinne, jos en jaksa kymmentä päivää odotella.
Pankki. Avasin pankkitilin kiireellä, sillä vuokra on edelleen maksamatta ja tilipäivä lähestyy. Menin lähimpään ja sitä varten oli oltava töistä poissa kun pankit ovat auki näköjään joka paikassa yhtä nihkeästi kuin suomessa. Pankkini on DNB. Se on paska. Maan tapa tuntuu olevan, että käyttääksesi omia rahojasi omalta tililtäsi joudut maksamaan pankkikortin käytöstä tietyn prosenttiosuuden ostosten loppusummasta. Ei käy. Periaatekysymys, varsinkin, kun Nordean korttini sattuu toimimaan ihan vallan ilmaiseksi, vaikka onkin suomalainen kortti.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Lennot kotiin varattu
Jouluksi kotiin. Tai jo vähän aiemmin. Mulla ei ole ollut kuuteen vuoteen näin pitkää joululomaa! Perjantai aloitellaan Club for fiven joulukonsertilla ja sitten lähdetään kai Outokumpuun. Ei olla kyllä koko lomaa siellä, mutta pari päivää.
maanantai 1. joulukuuta 2014
Ensimmäinen työpäivä
Eka päivä takana, en saanut heti kenkää! Siinä ne ilonaiheet sitten olivatkin...
Murheita:
- Kommunikointi. Iloisesti kyselevät työkaverit norjaksi, että puhunko sitä. Ei, en. Mutta ymmärrän varmaan. Joo (varmaan..). Siitäpä sitten alkaa se sellainen älyvapaa molemminpuolinen hymistely, kun aina kohdatessa tekisi tietenkin mieli jommankumman sanoa jotain. Mutta kun toinen ei osaa ja toinen miettii, että ei taida kannattaa, kun vastaukseksi saa joko jooooo tai nejjjj. Sitten pidetään sellainen poliittisesti korrekti hymynkare huulilla ja vältellään katsetta, kas, täällähän kuuluu ilmainen wlan!
- Varsinainen työ. On vähän sopeutumisongelmia. Entisessä duunissa kirjoitin hyvänä päivänä 100 reseptiä. Minä siis, ja myös moni muu. Tänään niitä kertyi....3! Nekin meni enemmän tai vähemmän pieleen. Onneksi minua ei päästetty lähellekään asiakkaita. Opettelin nettikurssin avulla reseptinkäsittelyohjelman käyttöä ja voi härregyyyyyyd sentään. Se saa oman murheosion.
- Reseptinkäsittelyohjelma on surkea. Siihen on yksi aika looginen selitys. Ei ole kilpailijoita. Siihen se logiikka sitten loppuukin. Ohjelma toimii siten, että pitää muistaa tai arvata oikea nappi mitä painaa, jotta pääsee etenemään. Ihan en vielä muista, milloin painetaan ctrl 1-8, F1, F3 (F8 muistan!!!), F6, F12, alt a-z satunnaisessa järjestyksessä tai tabulaattori. Ai niin, välilyönti on myös yksi vaihtoehto. Tämä ei valitettavasti ollut vitsi. Joka helkkarin asiakas vielä pitää tallettaa järjestelmään, ennen kuin reseptiä pääsee kirjaamaan. Herra Vatulaisen kissakin tallennetaan. Tämä on tietenkin hyödyllistä siinä vaiheessa, kun herra Vatulaisen kissalla on puolen vuoden kuluttua uusi kiima-aika.
Murheita:
- Kommunikointi. Iloisesti kyselevät työkaverit norjaksi, että puhunko sitä. Ei, en. Mutta ymmärrän varmaan. Joo (varmaan..). Siitäpä sitten alkaa se sellainen älyvapaa molemminpuolinen hymistely, kun aina kohdatessa tekisi tietenkin mieli jommankumman sanoa jotain. Mutta kun toinen ei osaa ja toinen miettii, että ei taida kannattaa, kun vastaukseksi saa joko jooooo tai nejjjj. Sitten pidetään sellainen poliittisesti korrekti hymynkare huulilla ja vältellään katsetta, kas, täällähän kuuluu ilmainen wlan!
- Varsinainen työ. On vähän sopeutumisongelmia. Entisessä duunissa kirjoitin hyvänä päivänä 100 reseptiä. Minä siis, ja myös moni muu. Tänään niitä kertyi....3! Nekin meni enemmän tai vähemmän pieleen. Onneksi minua ei päästetty lähellekään asiakkaita. Opettelin nettikurssin avulla reseptinkäsittelyohjelman käyttöä ja voi härregyyyyyyd sentään. Se saa oman murheosion.
- Reseptinkäsittelyohjelma on surkea. Siihen on yksi aika looginen selitys. Ei ole kilpailijoita. Siihen se logiikka sitten loppuukin. Ohjelma toimii siten, että pitää muistaa tai arvata oikea nappi mitä painaa, jotta pääsee etenemään. Ihan en vielä muista, milloin painetaan ctrl 1-8, F1, F3 (F8 muistan!!!), F6, F12, alt a-z satunnaisessa järjestyksessä tai tabulaattori. Ai niin, välilyönti on myös yksi vaihtoehto. Tämä ei valitettavasti ollut vitsi. Joka helkkarin asiakas vielä pitää tallettaa järjestelmään, ennen kuin reseptiä pääsee kirjaamaan. Herra Vatulaisen kissakin tallennetaan. Tämä on tietenkin hyödyllistä siinä vaiheessa, kun herra Vatulaisen kissalla on puolen vuoden kuluttua uusi kiima-aika.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)