Livet i Norge

Olen opiskellut kieltä vasta vähän, joten luultavasti otsikkoon mahtui ainakin pari kielioppivirhettä.

Elämä Norjassa on kallista. Palkka on toki parempi kuin Suomessa, mutta asuminen maksaa, ja jos sattuuu asumaan myös Suomessa, kaksi asuntoa ei ole mitenkään halvempi kuin yksi ;)

Mutta en minä tänne tullut dollarinkuvat silmissä, vaan lähinnä saamaan täytettä CV:hen ja toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni ulkomailla asumisesta. Mikeyn kanssa olimme muinoin puoli vuotta Seoulissa, mutta siitä on jo kauan. Ja nyt Mikey on kotona pitämässä torppaa pystyssä, ja minä viiletän maailmalla vailla vastuuta kotiasioista. ToDo-listallani on seuraavia asioita:

- Muista mennä töihin
- Käy välillä suihkussa

Kaikki muu on bonusta. Jos verottaja on suopea, saatan jäädä tästä keikasta muutaman euron plussalle. Luultavasti miinusta tulee kuitenkin ihan urakalla, mutta sån't er livet. Joulukuussa ei pitäisi mennä veroja ollenkaan, mutta Maya valisti, että niitä meneekin vain vähemmän. Jotta ihmisille jäisi enemmän joulurahaa. Sellaista on asua rikkaassa valtiossa.

Sain ensikosketukseni norjalaiseen hintatasoon, kun John vei minut COOP-supermarkettiin. Minä otin kärryn, hän otti ostoskorin ja sellaisen hinta-aparaatin, jolla haluamansa tuotteet voi piipata itse sitä mukaa kun ne kerää. Ja kassalla sitten tapahtuu jotain, luultavasti maksaminen.Voin kuitata elintarvikkeiden hintatason toteamalla, että on hieman kalliimpaa kuin Suomessa, mutta tuleepahan tarkemmin katsottua, että ruokaa ei mene roskiin. Se, mikä kaupassa oli suorastaan hämmentävää, oli se, että monissa tuotteissa oli tekstit myös suomeksi. X-tra tuotteet, Dansukker, Findus, you name it.

Seuraavaksi minua ihmetytti ravintoloiden hintataso. Mäkkäri-indeksi paljasti huhut todeksi. Ateria maksoi 14 euroa. Kummalista, koska italialaisessa ravintolassa annos maksoi suunnilleen saman verran. Ja se oli kuitenkin ravintola eikä pikaruokala.

Ostin paikallisesta Gigantista (sama pulju, nimi elkjop) mikroaaltouunin NOK 299 (35€). Puteli hoitoainetta kampaamossa olisi kustantanut saman verran.

Candyking irtokarkkejakin saa. En huomannut katsoa hintaa, mutta eräät toiset irtokarkit olivat 2€/100 g. Eli 20 euroa kilolta.

Täältä löytyy Intersport, Jysk, Ikea tietenkin, Plantagen, jolla on myös joku salanimi ja melkein kaikki Sellosta löytyvät vaatekaupat. Lindex saa olon kotoisaksi. Maailmasta on tullut hirveän pieni.

Tänne saa tulla kylään. Omat lakanat ja pyyhkeet mukaan ja pääsyvaatimuksena on kassillinen ruokaa. Tullin sivuilta tarkistin, että 10 kg kasviksia ja hedelmiä (perunat kieltolistalla) saa tuoda ja juustoa ja lihaa myös 10 kg. Lihan pitää olla tuotettu euroopassa, puolaa ja muita hämäriä maita ei lasketa euroopaksi. Siihen mahtuu sitten lentoyhtiöstä riippuen vielä yksi viinipullo ja vaihtoalushousut itselle. Vitsi vitsi... vai oliko?

Muistattehan, että  helsinki-vantaalta ei kannata viinejä/limuja/vesiä ostaa, koska välilaskun ollessa Norjan puolella pitää matkalaukku ottaa hihnalta, kävellä sen kanssa tullin läpi ja viskata taas kyytiin seuraavasta bag dropista. Jolloin joutuu myös turvatarkastukseen uudelleen. "Lady, you have some no-no stuff in your bag" sanottiin mun vesipullosta. Vaihtoehtoina oli yrittää uudelleen tai heittää pullo pois. En kehdannut kysyä, että pitääkö pullo heittää pois yrittääkseni uudelleen, vai saako sen pitää jos nöyrtyy uudelleen yrittämisen häpeään. (nyt tajusin, että ne ostoksethan voi tuon välilaskun aikana survoa ruumaan menevään laukkuun, jos ne sinne painon puolesta sopii)

Lentoyhtiöksi suosittelen SAS:ia, koska he *eivät ole koskaan myöhässä* ja heillä saa olla 8 kg käsimatkatavaraa ja 23 kg ruumaan. Tosin tullessa he olivat yli tunnin myöhässä, mutta ei haitannut, sillä tämä tapahtui vasta Oslossa. Olisi ollut julmaa, jos jo Vantaan päässä olisi oltu myöhässä ja silti jatkolento olisi liitänyt matkoihinsa ajallaan. Ai niin, SAS oli myös hyvin kilpailukykyinen aamiaisensa hinnoissa. 9 eurolla sai semmoisen aamiaissetin, missä oli mehu, sämpylä ja jogurtti myslillä, ja pelkkä kuiva sämpylä lentokentän kahviossa maksoi 6,50. Terminaalissa 1 vantaalla oli myös sellainen jänskä aamiaisbuffet n. 14 €, jossa kannattaa pistäytyä, mikäli ei ole yhtä myöhässä aikatauluistaan kuin allekirjoittanut.

Ja mitä tapahtui lopulle perheelle? Sinne ne jäi kotiin, lupasivat ehkä tulla joskus käymään ja minä piipahdan kotona sen, minkä suomalainen verokarhu sallii. 6 päivää kuukaudessa puolen vuoden aikana on hyväksyttävää, muuten alkaa karhu kynsiä norjalaisiakin ansioitani.

Työmatkalla. Maya sanoi, että hän ei pyöräile töihin kun on ylämäki. Mietin mielessäni, että niinpä niin, kunnes kävin koekävelemässä työmatkani eilen. Koko matka on ylämäki. Nyt valehtelin, on siellä pari metriä tasaistakin. Joku positiivari sanoisi, että sittenhän on koko kotimatka alamäkeä (minä sanoin Mayalle). Niin on, paikoitellen niin jyrkkää, että alamäkipyöräilyn harrastajat olisivat haltioissaan. Tämmöinen perusraisu kieltäytyy edes yrittämästä.

Velkommen til Bergen

Keskiviikkoaamuna SAS kyyditti minut uuteen kotiini Bergeniin. Bergeneitä on monia, mutta tämä sijaitsee Norjassa, jossa tervehditään ihmistä sanomalla häihäi. Tai siltä se ainakin kuulostaa.

Tarkoituksena on viihtyä kaupungissa vuosi. Minulla on työsopimus ainakin allekirjoitettuna vuoden ajaksi. Vaikka se määräaikainen onkin, siitä on silti pakomahdollisuus yhden kuukauden irtisanomisajalla. Loistavaa! Tosin työnantajalla on se sama mahdollisuus, joten....pidetään kieli keskellä suuta.

Menen töihin, rumpujen pärinää ja pidättäkää hengitystä...Apteekkiin! Kukapa olisi arvannut! Kun siis entinen homma alkoi erinäisistä syistä johtuen maistua puulta, kannatti ehdottomasti joko a) vaihtaa työtä tai b) vaihtaa maisemaa. Jälkimmäinen oli helpommin toteutettavissa ja ojennettiin kuin tarjottimella.

Asun omakotitalon kellarissa, vähän niin kuin sankarini Harry Potter (joka ei asunut kellarissa vaan portaiden alla) ja ei, se ei ole mitenkään poikkeuksellista. Norjalaiset talot on rakennettu vuokraamista silmällä pitäen. Vuokraisäntäni John, joka sattuu olemaan eläkkeellä oleva poliisin palotutkija, on ollut erittäin ystävällinen kyydittäessään minua pitkin poikin kaupunkia eikä hätkähtänyt kuin aavistuksenomaisesti kerrottuani huiluharrastuksestani. Hän oli tilannut hiljaisen vuokralaisen, ja farmaseutit ovat sekä hiljaisia että luotettavia. Minä olen tietenkin myös noilla ominaisuuksilla varustettu, mutta kaikkea ei koskaan kannata paljastaa ensimmäisellä tapaamisella. Valitettavasti Johnilla on oikeus potkaista minut pellolle 2 kuukauden varoitusajalla, sama pätee toisin päin.

Hjem

Olen saanut Johnilta opastusta jauhesammuttimen käyttöön (6 kg sammuttimesta tulee tavaraa 20 sekuntia ja sitten pitää juosta), apua verotoimistossa asiointiin, mikroaaltouunin ostamiseen ja moneen muuhun arkiseen asiaan. En tiedä, johtuuko hänen ystävällisyytensä siitä, että hän näyttää myös omien sanojensa mukaan joulupukilta. John myös ystävällisesti kertoi minulle, että norjalaiset ovat laiskoja ja siksi esimerkiksi ruotsalaiset ja suomalaisetkin ovat haluttuja työntekijöitä. Ja John on siis itsekin norjalainen. Ajattelin, että kunhan lämpimikseen juttelee, mutta työnantajani Maya vahvisti tämän olevan totta.

Miksi norjalaiset sitten ovat niin kovin laiskoja? Se ei ole minulle vielä selvinnyt, mutta Maya valotti vähän asiaa kertomalla, että korkeasti koulutettuja henkilöitä on vaikea saada töihin, koska norjalaiset eivät viitsi kouluttautua. He saavat ihan ok liksaa pelkällä lukion (yhteydessä/ jälkeen, jäi vähän epäselväksi) kanssa suoritetulla pilipalitutkinnolla. Mitäpä siinä vuosiakausia raatamaan opintojen parissa, varsinkin kun raha alkaa juosta tilille heti lukion jälkeen. Ne ressukat, jotka korventavat pyllyjään koulunpenkillä istuen ovat siis harvinaisuuksia, ja siksi heitä pitää tilata ulkomailta. Minut valittiin niiden monien hakijoiden joukosta siksi, että työnantajalle oli helpointa puhua suomea. Hän kun on Suomesta kotoisin, mutta äidinkieli on ruotsi. Päihitin siis kanssahakijani ammatillisen osaamiseni ja kielitaitoni vuoksi. Hakijoita oli ollut mm. Puolasta, slovakia/sloveniasta( mitä niitä outoja maita nyt onkaan) aina Egyptiä myöten.

Kirjoittelen tänne jotain silloin kun jaksan, mutta koska facebook on vienyt taas kerran koko käden, niin sinne tullee luultavasti vähemmän asiaa, mutta useammin. Puuhamaa on kotona, täällä ei voi oikein sisustaa tai remontoida, mutta peruslaiskuuteni estää minua perustamasta tälle ajalle omaa blogia.

Muutoksen tuulet puhaltaa

Lopetin työt torstaina.

Kohta alkaa uudet seikkailut!

Kesäloma Kosilla

Aloitimme sekä juhannuksen että kesäloman Kreikassa Kosin saarella. Matkaan sisältyi hyvää ruokaa, merta, autoilua ja pieniä seikkailuja.

Valitsimme hotellin (Peridis Family resort) melko huolella. Mukana oli yksi alle 16-vuotias, joten aikuisille suunnattuihin emme päässeet tällä kertaa. Vaihtelu virkistää, yritin vakuutella itselleni tekohymy naamallani. Ahdisti siis jo etukäteen, mutta kuulin hotellissa olleilta niin hyvää palautetta, että lähdin matkaan avoimin mielin. Eikä se niin kamalaa ollutkaan! Uima-altaita oli niin monta, että aina oli tilaa eikä metelikään ollut niin kova mitä olisi voinut kuvitella. Ruoka oli hyvää ja meillä pakettiin kuului aamiainen ja illallinen. Huone oli muuten ok, mutta teini nukkui ns. keittiössä, johon kuului kaikki äänet käytävältä surkean äänieristyksen vuoksi. Huonoa onnea oli myös siinä mielessä, että tämän huoneen ilmastointi ei toiminut ja hotelli oli buukattu täyteen, joten huoneenvaihto ei onnistunut.Siellä se rassukka hikoili.

Kos on niin piskuinen, että sen ottaa autolla haltuun päivässä. Kävimme  ratsastamassa Erika's horse farmilla ja kyselimme heiltä liikenteestä, ruuhka-ajoista ja sen semmoisista, koska emme ole aiemmin ajelleet ulkomailla. Ruuhka-aikoja ei tunnettu ja muutenkin kaikki vaikutti sujuvan mutkattomasti. Vuokrasimme siis päiväksi  hotelliltamme pienen avoauton, jolla ajelimme ristiin rastiin saarta. Loppujen lopuksi ajelimme kolmella eri autolla ja kävimme katsomassa lähes kaiken, mitä saarella on nähtävänä. Paitsi yöelämän.

Siinä on mun jääräpäinen ratsu, joka pelkäsi kaikkea taivaalla olevaa ja aaltoja. Oli siis oikein mukava ratsastusreissu rannalla. Jossa oli aaltoja. Ja leijoja. Ja purjelautailijoita.

Kuljimme hiekkateillä, rannalla ja autotiellä. Etummaisena Erika. Ratsastus ei rasittanut kukkaroa toisin kuin Suomessa ja hintaan sisältyi myös kuljetus

Kävimme viinitilalla, ratsastamassa, rannoilla, riikinkukkoja katselemassa, kuumilla lähteillä, Zian kylässä ja saarihyppelyllä. Jotain jäi varmasti mainitsematta.

Flamingoja suolajärvellä. Olivat säikkyjä. Haju oli järjetön.

Siellä lilluu kylpijät kuin perunat sopassa. Kävimme kuumilla lähteillä viimeisenä matkapäivänä. Vähän piti naureskella alaspäin mennessä niille, jotka naamat punaisina tai valkoisina puuskuttivat sitä järjetöntä rinnettä ylös. Hymy hyytyi palatessa, sillä kuumuus ja rasitus johtivat todella, todella huonoon oloon hetkessä. Mikey meni edellä "autoa lämmittämään" ja oli nähnyt, kun osa kulkijoista oli ottanut lukua pitkin pituuttaan matkan varrella. Kuumat lähteet ehdottomasti EIVÄT ole sellainen nähtävyys, joka jokaisen olisi pakko kokea.

Kuumilla lähteillä olisi ollut tarjolla aasikyytiä. Siinä kuumuudessa se vaikutti lähinnä eläinrääkkäykseltä, ilokseni huomasin myös muiden turistien olevan samaa mieltä, eikä aasibisnes vaikuttanut ainakaan sillä hetkellä erityisen hyvältä liikeidealta.

Rauniot keskustassa. Yllättävän kauan viihdyttiin koska näkemistä oli runsaasti ja varjopaikkojakin löytyi.

Näköala satamaan raunioilta

Jännittävimmät hetket koettiin avoautolla Lumian navigaattorin saattelemana matkalla Ziaan, kun automme oli poikittain jyrkällä vuoristopolulla (kyllä, polulla) niin, että se ei liikkunut mihinkään ja toinen takarenkaista oli renkaan halkaisijan verran ilmassa. Näin jo mielessäni lööpit hulluista rotkoon syöksyneistä turisteista. Harmittavan tilanteesta teki se, että noin kymmenen metriä vasemmalle olisi ollut iso ja leveä tie, jota ajellessa meidänkin auton vääntö olisi riittänyt ilman suurempaa draamaa. Mutta tällä kertaa mentiin näin, onneksi Mikeyn hermot olivat terästä.

Tämä näkymä on jossain Kosin keskustan ja Kefaloksen välillä, Paradise Beachin ja Kefaloksen välissä. Ranta oli mukava ja uimme tuonne keskellä olevaan saareen

Menomatkalla saareen pystyi kävelemään noin neljäsosan matkasta, koska oli niin matalaa ja tyyntä. Takaisin tullessa se ei enää onnistunut kovan tuulen vuoksi, mutta onneksi merivesi kannatteli. Saarella on sellainen pieni kappeli, joku Basilica, eikä siellä muuta sitten ollutkaan.

Tämä kaveri yllätti ilmestymällä tyhjästä tuolla yllä mainitulla saarella

Oli kaiken kaikkiaan kiva reissu, voisin lähteä uudelleenkin, mutta ehkä seuraava Kreikan visiittimme suuntautuu johonkin toiseen kohteeseen.

Näkymiä Zian kylästä

Pakollinen auringonlaskukuva. Oli kyllä ihan mielettömän kaunis paikka

 Tjäreborgin järjestämä saarihyppely oli kyllä aikamoista ajanhaaskausta. Tai no oli se ihan kiva reissu, mutta jos itse olisi kävellyt satamaan ja ostanut lipun, olisi säästänyt 2/3 retken hinnasta. Aikaa haaskautui siihen, että hotellimme sijaitsi n. 1,5-2 km päässä satamasta, mutta bussikyyti kesti sinne 45 minuuttia, koska retkenjärjestäjän mielestä oli ihan järkevää ajaa ensin hakemaan ne, jotka olivat lähimpänä satamaa, ja sitten hakea ne kauimpana olevat. Retken aikana käytiin tutustumassa pesusienitehtaaseen ja se oli ihan avartava kokemus.

pesusieniä. Mitä ruskeampi, sen parempi

viiniköynnöksiä