Viininmaistelua

Kävin vähän maistelemassa viiniä eräällä yksityisellä viiniklubilla. Tilaisuuden järjesti ammattiliittomme ja vieläpä sopuhintaan, joten ehdottomasti oli päästävä mukaan. Luvassa oli viinejä, juustoja ja salaattia sekä koulutusta viineistä. Seurakin oli oikein oivallista.

Ehdin jo mielessäni harjoitella sopivia sanoja iltaa varten, mutta hyvin nopeasti ilmeni, että niitä ei tarvittaisi. Kouluttajamme Jarno Malmberg paljasti olevansa koti-isä, joka tällä hetkellä paremminkin harrastaa iltojen pitämistä kuin tekee sitä työkseen. Hän ei ollut sommelier, vaan opiskellut jossain hienolta kuulostavalta paikassa, josta ei saanut mitään selvää.

Kaikille oli jaettu valmiiksi juustot, paperit ja kynät. Koska oli jo ilta ja olin syönyt viimeksi kello 12, olin luonnollisesti enemmän kiinnostunut ja huolestunut niistä juustoista. Yksi näytti hyvin selvästi sinihomejuustolta ja myöhemmmin paljastui, että gorgonzolaahan siinä lautasella köllötti. Hmmm...Hyvästä yrityksestä huolimatta oli vain todettava, että en edelleenkään ole kyseisen juuston ystävä.

Jarno oli ottanut  juustot jo ajoissa temperoitumaan ja alkoi kaadella viiniä laseihin. Mies oli aika kova puhumaan enkä jaksanut oikein keskittyä, mutta muutamia asioita jäi mieleen. Niistä tuonnempana. Olin aika huolestunut siitä, että salaattia ei näkynyt ja viinit naukkailtiin tyhjään vatsaan. Onneksi  rasvaiset juustot hieman tasoittivat tilannetta eikä alkoholi saanut ylivaltaa.

Kävimme viininmaistelun ja ruokailun jälkeen vielä pienellä kierroksella kyseisessä viinikellarissa. Oli aika hauska paikka, mutta ei siellä mitään niin ihmeellistä näkemistä ollut. Pieniä verkkokoppeja täynnä viinipulloja, osassa enemmän, muutama tyhjillään. Pölyä oli runsaasti, minkä kerrottiin johtuvan siitä, että osa viininomistajista ei välttämättä ole enää edes maisemissa ja viinit siellä kellarissa vain jatkavat olemistaan, koska kellariosakkeen hinta on joskus veloitettu ja sopimusta on jäljellä.Omistaja saattoi olla jo kuollutkin, mutta viinit vain jatkavat kypsymistään.

Ruokailuun jonottaessa huomasin, että muut farmasistit olivat tunnokkaasti kirjoitelleet pitkät pätkät muistiin Jarnon puheista. Omassa lapussani luki agavesiirappi, Sisilia ja parmesaani. Seuralaisen lapussa luki happo+happo ja pari muuta lausahdusta. Mutta hyvin oli asiat tiivistetty näihin kirjoituksiin, sillä muistiin jäi sitäkin enemmän asioita illasta.

- Vakuumikorkki on huijausta ja siitä ei ole mitään apua juomatta jääneen viinin säilyttämisessä. Pullon alkuperäinen korkki tulee laittaa pulloon paikalleen samoin päin kuin se oli alun perinkin ja pullo aina ehdottomasti jääkaappiin!  Huoneenlämpö tappaa viinin.

- Huoneenlämpö tarkoittaa sellaista reipasta kylmää eikä mitään suomalaiseen kotiin tyypillistä 25 asteen lämpötilaa. Tarjoa viinisi siis reilusti viileämpänä. Liika lämpö pilaa hyvänkin viinin aromit, viikko pari huoneenlämmössä tekee avatusta viinistä etikkaa.

- Viiniä ei tarvitse purskutella suussa

- Agavesiirappi on erinomainen kaveri juustoille. Jos kuitenkin haluaa käyttää hunajaa niin hunajaan voi laittaa lisäksi rosmariinia, jos haluaa hyvän makuparin juustoille.

- Hapokas viini sopii ihan hyvin hapokkaalle juustolle/ruoalle, vaikka sitä pelätäänkin

- Parmesaani pitäisi saada sellaisesta kokonaisesta leikkaamattomasta kiekosta. Siis pitäisi ostaa aina se eka pala. Reissusta kannattaa kantaa kokonaisia parmesaanikiekkoja kotiin (tähän voin todeta, että itselleni kelpaa ihan sellainen kaupasta ostettu valmis palanen, ja käytän lentolippuni sallimat kilomäärät kyllä johonkin muuhun kuin parikiloisen parmesaanikiekon kuljettamiseen)

- Amaronen viinejä jotenkin haukuttiin. Minusta ne ovat oikein hyviä

- Beujoulais Nouveau viinit eivät ole niin pahaa kuraa kuin luulin. Mutta ne on tarkoitettu heitettäväksi huiviin ihan ilman suurempia analyysejä muiden sopivien eväksien kanssa.

-  Viiniä tulee ensiksi katsella, että minkä väristä se on. Läpikuultavuus ei ole huono juttu, vaikka olen omassa päässäni sellaista keksinyt. Kun on katseltu, kannattaa pyöritellä ja katsella, millaiset viinin jalat ovat, ne kertovat alkoholipitoisuudesta. Sitten haistellaan. Ja maistellaan.

- Korkkivika voi tehdä kaksi asiaa. Se voi tuoda viiniin sellaisen kellarin tuoksun. Vaihtoehtoisesti se voi ottaa viiniltä kokonaan tuoksun pois (siis bakteeri tekee sen, että ihmisen nenä ei enää haista viinin tuoksua). Siksi viiniä pitää haistella, sen kuuluu haista viinille eikä kellarilta/ ei miltään. Kun tuntuu, että nenä ei haista mitään, nuuskaise omaa kämmenselkääsi niin hajuaisti palautuu.

- Tanniinisuus johtui jostain. Kielen eri osat maistoivat eri asioita. Alkoholi maistuu kurkussa. Tanniinisuus tekee suuhun kuivattavan tunteen.

- Sommelierit valitsevat liian voimakkaita viinejä, jotka jyräävät ruoan. Olen vahvasti eri mieltä. Jos noin tapahtuu, sommelier ei osaa asiaansa.

- Uuden maailman viineistä ei kannata maksaa kymppiä enempää. Korkeampi hinta ei paranna laatua vaan parhaimpia ovat ne 8 euron viinit.

- Viinin täyteläisyys on outo käsite, josta en edelleen tajua mitään. Eikä Jarnokaan sitä osannut selittää kunnolla. Mutta onneksi on Alko.

- Se, mitä viinejä kannattaa ottaa vanhennettaviksi, on edelleen minulle jotain salatiedettä. Luotankin kaikissa viiniasioissa edelleen alkon myyjiin, joilla on koulutus ja osaaminen asiaan. Tosin meillä ei viinejä osteta tuossa mielessä, vaan ihan juotaviksi.

- Se, että äänenvolyymi kasvaa viiniä maistellessa, on väistämätöntä suuremmissa seurueissa ja  kuuluu myös asiaan.

- Kun olet viinisi ostanut, juo se. Tämä on ihan oma neuvoni. Ei lämmitä hieno viinikellariosasto jossa viinit ovat ihanasti ikääntyneet siinä vaiheessa, kun olet itse niin vanha, että et muista edes pullojen olemassa oloa tai olet jo henkesi heittänyt. Elämästä kannatta nauttia siinä vaiheessa kun on vielä elossa!

- Jos viiniä meinaa jäädä aina pulloon jäljelle, vikana eivät ole surkeat juomatottumuksesi vaan seura. Pyydä hyvälle viininmaistelulle kaveriksi kaveri, jolloin voitte  nautiskelun ohessa vaihtaa vaikkapa kuulumisia.