Piti kirjoittaa keväästä. Mutta menikö se jo? Meillä jo koivut vihertävät ja allergiaoireista päätellen ollaan jo melkein kesässä. Tulppaanit putkahtivat maasta jo monta viikkoa sitten, raparperikin on jo aktivoitunut (naapurilla on jo hurja kasvu, meillä on maltillisempaa) ja valitettavasti se jokavuotinen puutarhanhoitokärpänenkin on jo puraissut. Se tietää varmaa rahanmenoa, multaisia kynnenalusia ja lukemattomia tunteja tonkamista, kitkemistä ja kaiken näköistä perkaamista.
Terassin valokate on nauttinut jo monesta kesästä. Tai siis kahdesta, tämä on kolmas. Talon katolta on putoillut omituisia sammalmöykkyjä ja siitepölykin on tehnyt tehtävänsä ja kate olisi pakko pestä. Sepä onkin varsinainen spektaakkeli, joka on nyt puolivälissä. Voitte kuvitella, miten siinä hermot kiristyy ja ääni nousee itse kullakin, kun puoliso kiipeää terassin katolle painepesurin kanssa. Ei ollut turvavaljaita, järjestä puhumattakaan. Tosin toteutus oli parempi kuin miehen suunnitelma, joka piti sisällään siskontytön (13 vee) katolle sijoittamisen, edelleenkin ilman niitä turvavaljaita. Olisi nääs ollut tarpeeksi kevyt. No mutta nyt on todistettu, että onnistuu kiipeily vähän isommaltakin gasellilta, mutta tosiaan nyt ollaan vasta puolivälissä. Ilman sopivia turvavälineitä hommaa ei saateta loppuun.
Anopin kanssa käytiin Hyvinkäällä ostoksilla puutarhakaupassa, ja ensi viikolla on tarkoitus istuttaa hortensia pihalle rodojen kaveriksi. Karhunvadelmat kaivoin pois maasta ja suunnittelen tukahduttavani niiden kasvun sopivalla myrkyllä, jos ne vielä yrittävät tehdä paluun. Liikaa piikkejä meidän pihalle. Ja huonoksi menneen kartiovalkokuusenkin otin pois, siihen kuoppaan istutin toisen rodon. Nyt saavat pionitkin tarpeeksi valoa ja pääsemme ehkä jopa näkemään niiden kukkimisen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti