Yksinäinen viikonloppu

Olen ollut jo keskiviikosta asti "yksin" kotona, siis Mikey on maailmalla pelaamassa isojen poikien tietokonepelejä. Mitä normaali ihminen tekee silloin, kun jää yksin kotiin?

No siihen minä en osaa vastata!

Minä olen tehnyt vähän kaikenlaista, lähinnä lepäillyt, kun jokin kummallinen selkäkipu-flunssa-tauti hyökkäsi etuoikealta ilman ennakkovaroitusta. Eräänä iltana päätin tehdä hieman sämpylöitä. Tämä ajatus rantautui päähäni noin kello 17. Kymmeneltä illalla havaihduin siihen, että olin tehnyt kurpitsansiemensämpylöitä, pari karpalo-cashiew-leipää ja punaviinimarja-toffee-tartaletteja. Sitten soitin tyytyväisenä miehelle ja kerroin aikaansaannoksistani. Hän kysyi pysäyttävän kysymyksen: "Kuka ne kaikki syö?"

Tungin saman tien leivät pakastimeen, samoin tartaletit, mutta voitte arvata, mitä jälkimmäisille on tässä päivien saatossa tapahtunut. Sämpylät osoittautuivat jotenkin viallisiksi, mutta söin ne silti.

Äsken ymmärsin, että normaali ihminen luultavasti ostaisi kaupasta mikroaterioita yksin ollessaan, ja sanoisi, että onpa ihanaa kun ei tarvitse kokkailla kenellekään. Mutta minä ajattelin, että onpas kiva, kun on aikaa ja kukaan ei huutele, että milloin syödään, joten päätin iltani kuluksi tehdä Ragu alla bolognesea. Ymmärrän kyllä, että se ei valmistu vielä tänään, mutta entä sitten? Huominen on onneksi jo huomenna. Tänään fiilistellään ragua hitaasti sekoitellen ja sen upeista tuoksuista nautiskellen.

Loppuilta kuluu Jobsia katsellen. Epäilijöille tiedoksi, että kyseessä ei ole mikään miestenvälinen eroottinen ilottelu, vaan Steve Jobsista kertova elokuva, jossa seikkailee iki-ihana Ashton Kutcher.

Helvetin facebook...eikun miten se oli

Siinähän se jo tulikin.

Meinasin liittyä ja liityinkin facebookiin, vaikka en ymmärrä yhtään, mitä hyötyä siitä on kenellekään. En yhtään. En kertakaikkiaan. Tein sinne profiilin. Ahdistuin. Lähetin pari kaveripyyntöä. Ahdistuin vielä enemmän.

En pidä siitä, en osaa käyttää sitä (ja kerrankin näillä kahdella EI ole tekemistä keskenään) ja koen sen täysin turhaksi. Ja arvojeni vastaiseksi. (Nyt jälkeepäin voin kyllä sanoa, että pitämisellä ja osaamattomuudella on suuri yhteys)

Olen ollut kaksi päivää facebookin käyttäjä ja olen jo nyt täysin turhaantunut koko systeemiin. Googlettelen parhaillaan "kuinka poistaa facebook-profiili kokonaan".

Ihan oikeasti, mikä tuon idea on? Saada näpsäkästi katsottua kaikkien kuudensadan kaverin kuulumiset? Vai kertoa omistaan koko maailmalle +2?  Minusta on hienoa, että joillakin ihmisillä on aikaa ja halua elämänsä jakamiseen, mutta tämän blogin kirjoittaminen jokseenkin anonyyminä on aiheuttanut minussa jo voimakasta henkistä pahoinvointia siitä, että jaan elämääni interwebissä. Miten se sanonta menikään...Ei oo mun juttu.

Katsotaan, jos vaikkapa asiat näyttäisivät huomenna erilaisilta. Jo näiden kahden päivän "käytön" jälkeen ymmärrän hyvin, miksi facebook on tuhonnut parisuhteita, ystävyyssuhteita, sukulaissuhteita ja työmahdollisuuksia. Joku huutelee sieltä, että mene pois sieltä sitten, jos ei miellytä! No niin, niin meinasinkin, mutta jospa kuitenkin annan tälle mahdollisuuden. Sitä paitsi koko systeemihän on jo menossa pois muodista ja ainakin asioista perillä olevat teinit ovat siirtyneet muualle.

Yön yli nukkuneena ahdistus on hieman laantunut, kun tajusin, että itse kuitenkin päätän, miten paljon aikaani tuonne uhraan. Jossain vaiheessa tuo voi osoittautua jopa...älkää nyt naurako siellä...käteväksi.

Nyt kun on jo monta yötä nukuttu niin eihän se nyt niin hirveää ollutkaan. Mutta silti protestoin edelleen, ainakin hiljaa mielessäni.

Dallaspulla

Herkkujen herkku on pulla, ja vielä parempaa on vain dallaspulla. Yritin tehdä bostonkakun ja pari ylimääräistä jäi ihan soolopaistoon. Näin ne syntyivät:

Pullataikina:
5 dl vettä
2 pss kuivahiivaa
1 rkl vaniljasokeria
2 dl sokeria
2 rkl kardemummaa
2 tl suolaa
1 muna
200 g voita
max 15 dl vehnäjauhoja

Sekoita lämpimään veteen hiiva, sokerit ja mausteet. Lopuksi muna. Lisää jauhoja desi kerrallaan ja sekoita aina hyvin ennen seuraavaa lisäystä. Kun olet lisännyt noin 3/4 jauhoista, lisää taikinaan pehmeä voi. Kun voi on sekoittunut (siis yleiskonetta käyttäen) hyvin, vaivaa joukkoon loput jauhot niin, että taikina irtoaa kulhosta. Vaivaa, vaivaa, paremman taikinan saat!

Täyte:
150 g maitorahkaa
150 g margariinia
½ dl vaniljakreemijauhetta
1½ dl sokeria

Sekoita kaikki ainekset sähkövatkaimella kreemiksi.


Laita taikina lämpimään vedottomaan paikkaan kohoamaan kaksinkertaiseksi. Kun taikina on kohonnut, vaivaa siitä ilmakuplat pois ja kauliltse siitä suuri nelikulmainen levy. Levitä täyte levylle, rullaa ja leikkaa suoriksi paloiksi (korvapuusteissa leikataan vinoon, nyt ei saa leikata vinoon vaan suoraan;). Kohota pullia vielä ainakin puoli tuntia ennen paistoa. Voitele ne munalla ja koristele esim. raesokerilla ja/tai mantelilastuilla. Paista n. 190-200 astetta, kunnes ovat kypsiä.

Jos teet bostonkakkua, laita uunin pohjalle pelti keräämään mahdollisesti läpi valuva rasva talteen. Pelti on kivempi pestävä kuin uuni. Ja muista jättää reilusti välejä pullien väliin kun laitat niitä vuokaan.

Jos harjoitus ei tee mestaria niin ainakin huomattavan parannuksen edelliseen tekeleeseen se on tehnyt. Muistaakseni kuva vuoasta tursuilevasta bostonista on jossain blogin uumenissa.