Oslo

Mullahan on se taipumus, että saan lievänlaisen pakkomielteen jostain ja sitten siitä tulee Projekti.

Nyt mulla on Projekti. Mä haluan seuraavaksi töihin Osloon. Tai en edes töihin, mutta asumaan.

Tämä on hieman hämmentävää, koska olen lukenut Jo Nesbøni ja ymmärrän, että Oslo on pullollaan narkkareita. Enkä ole käynyt Oslossa kuin kerran, ja silloinkin näin hotellini lisäksi lentokentän ja yhden ravintolan ja kadun. Mistä tämä innostus nyt sitten kumpuaa?

Tuliko kenellekään yllätyksenä, että asunnoista tietenkin! Kauniita asuntoja on varmasti vaikka missä, mutta mä haluaisin nyt sellaisen Oslosta.

Työkaveri kertoi täkäläisistä asuntolainakuvioista. He ovat siis maksaneet lainaa takaisin vuosien varrella määrän X. Kun lainaa on maksettu määrä X sitä voi halutessaan nostaa uudelleen sen saman määrän. Tosi kätevää lainan ottajalle mutta vielä nerokkaampaahan tuo on pankille. Lainan siitä osasta maksetaan siis tavallaan kaksinkertainen korko. Ja näillä ei ole ihan niin matalat korot kuin Suomessa, joten pankki siitä jotain tienaakin.

Asuntomarkkinoilla on aivan eri tilanne kuin Suomessa. Kun olimme ostamassa Espoosta asuntoa 3-4 vuotta sitten, kävimme pahimmissa tapauksissa ennakkonäytöissä ruokatunnilla ja silti asunnot ehdittiin myydä nenämme edestä. Nyt ne eivät meinaa liikkua millään. Täällä on tilanne ensiksi mainittu. Asunnot menevät järjestään korkeampaan hintaan kuin pyynti ja ne menevät usein jo ennen ensimmäistä näyttöä. Sen vuoksi onkin aika järjetöntä katsella tässä vaiheessa jo asuntoja koska asun Bergenissä vielä 7 kuukautta. Mutta on hyvä valmistautua:) Oppiipahan tuntemaan hintatasoa ja täkäläisiä omistusasuntokiemuroita. Norjalaisia ei kahden asunnon loukku pelota kun oman saa kaupaksi hetkessä, mutta meidän koti kaipaa pintaremonttia ja kylppäriremonttia ennen myyntiä. Ja koska kyseessä on iso asunto, myyntiaika voi venyä pitkäksi.

Mutta on siis hyvä olla projekti. Se pitää mielen virkeänä.

Väärässä paikassa säästäminen

Kun muutin Bergeniin ajatuksenani oli, että käytän mahdollisimman vähän rahaa mihinkään ylimääräiseen. Sittemmin tämä ajatus on hylätty, koska on tiettyjä juttuja, joita ilman en halua olla ja jotka parantavat viihtyvyyttä. Tein siis kompromissin ja ostin halvinta.

Josta päästään itse aiheeseen. Halvimman ostamisessa ei ole mitään vikaa, mikäli on tuotteen laatuun ja ominaisuuksiin tyytyväinen. Joskus halvin tai edullisempi tuote voi olla huomattavasti parempi käyttömukavuudeltaan kuin kalliimpi. Mutta jos näin ei ole ja heti tuotteen käyttöön otettuaan ymmärtää, että ei ole siihen tyytyväinen, on säästänyt väärässä paikassa.

Minulle näin on käynyt sähkövatkaimen kanssa. Kun sain lahjaksi melkein 20 vuotta sitten tylsän näköisen sähkövatkaimen joita myös kotitaloustunneilla käytettiin, olin kieltämättä hieman pettynyt. Olisin halunnut hienomman näköisen, mutta myyjä oli suositellut kyseistä vatkainta. Harmittaako enää? Ei. Vatkain on yksinkertaisen muotoilunsa vuoksi edelleen nykyaikaisen näköinen. Se silloin "hienompi" olisi varmasti jo vaihtunut johonkin trendikkäämpään. Laite on tehokas ja 5 tehoasetusta ovat aivan riittävät. Vatkainosien muotoilu on myös hyvä. Tämän kaiken olen oppinut viimeisten parin kuukauden aikana. Koska ostamani kympin vatkaaja on huonosti muotoiltu, tehoton seitsemästä asetusvaihtoehdosta huolimatta ja vatkaimet ovat raivostuttavat. Ei voi sanoa, että tällä laitteella ei tee mitään, kyllä se juuri ja juuri on käyttökelpoinen, mutta sillä ei ole minkäänlaista käyttömukavuutta. Olen varmasti huonomminkin kymmenen euroa sijoittanut, mutta se ei lohduta. Tämä vatkain menee hyvin pian kaapin perukoille ja sieltä parin vuoden jälkeen roskiin. Hukkaan heitettyjä luonnonvaroja siis.
Mikä siinä sitten on vikana? En kaipaa hienoa disainia, mutta vatkain on kömpelö käsiteltävä, sillä sitä ei voi laittaa pöydälle pystyyn odottamaan, koska johto on kiinni juuri sillä sivulla. Ja vaikka johto ei olisi siinä kohti, muoto on sen verran kaareva, että systeemi on nurin hetkessä. Vatkainosat pyörittävät ehkä kermavaahdon tai muun suurivolyymisen nestemäisen taikinan ihan hyvin, mutta voin vaahdotus on aivan epätoivoinen ajatus. Taikinamassa kerääntyy vatkainten sisään ja jököttää siellä vaikka tuomiopäivään saakka. Seitsemästä tehoasetuksesta ei ole mitään iloa jos laite alkaa haisemaan hyvin erikoiselta heti kolmosen jälkeen.

Vessapaperi. Ymmärrätte varmaan.

Leivinpaperi. Aivan typerä säästöyritys. Halvin kaupasta löytynyt paperi ajaa asiansa ihan kiitettävästi ensimmäisellä paistolla. Toista kertaa sitä ei voi käyttää, sillä se alkaa haista palaneelta ja tartuttaa ikävää makua paistettaviin. Ei ollut kallis ostos, mutta en heitä poiskaan kun on kerran ostettu. Harmittaa vain. Kun tuli säästettyä väärässä paikassa.

Astianpesuaine. Se Fairy (täällä Yes) ihan oikeasti riittää paljon kauemmin. Xtraa pitää lotrata neljännespullollinen melkein minkä tahansa pesuun. Paradoksaalista kyllä, pullo on edelleen melkein täysi, koska tämän tuotteen kohdalla luovutin ja ostin parempaa tilalle.

Vatkainepisodi opetti kantapään kautta. Tästä lähin tutkin ensin tuotetta pitkään ja hartaasti enkä viskaa sitä ostoskärryyn pelkän hinnan perusteella.